Pitkään valmisteltu ja poliittisia intohimoja herättänyt sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisjärjestelmä eli sote on vihdoin saatu kasaan. Hallitus päätti, että sote-alueita on 15. Uudistus koplautui yhteen maakuntahallinnon eli niin sanottujen itsehallintoalueiden kanssa. Niitä on 18. Yksityiskohdat uudistuksessa ovat kuitenkin vielä monin kohdin auki.
Sote-sovulla on vaikutuksia myös seurakuntien, seurakuntayhtymien ja kirkkoa lähellä olevien säätiöiden ja järjestöjen tuottamiin sopimuksenvaraisiin sosiaali- ja terveysalan palveluihin. Näitä ovat erityisesti perheneuvonta, sairaalasielunhoito ja erilaiset sosiaalialan palvelut.
Uskonnottomuuden vaatimus haastaa kirkon
Sote-uudistus ei päässyt yllättämään kirkkoa, vaan siihen liittyviä asioita on käsitelty kirkkohallituksen työryhmässä, joka pohtii kirkon roolia julkisten palveluiden tuottajana. Työryhmä saa työnsä päätökseen tämän vuoden lopussa.
Kirkkopalvelujen kehittämispäällikkö Raimo Turunen on työryhmän jäsen. Hän näkee kirkolla olevan päällekkäin kaksi haastetta.
– Sote on yhteistyön rakenteellinen haaste. Samaan aikaan vaikuttaa uskonnottomuuden vaatimus. Huonossa tapauksessa rakenteellinen yhteistyön uudistaminen törmää uskonnottomuuden ilmapiiriin, jolloin kirkko on vaikeuksissa, Turunen sanoo.
Turusen mukaan tarkkaa tietoa kaikista seurakuntien tekemistä palvelusopimuksista ei ole missään. Monin paikoin sopimukset esimerkiksi oppilaitostyöstä ovat suullisia tai perustuvat pitkään jatkuneisiin käytäntöihin.
– Keskeisiä tekijöitä tulevat olemaan uusien rakenteiden johtajat sekä linjaukset, jotka koskevat sitä, mistä ja keiden kanssa voidaan sopimuksia tehdä. Kirkon on oltava hereillä ja aktiivinen suhteiden luomisessa uusien johtohenkilöiden suuntaan, Turunen sanoo.
Eniten seurakunnilla ja kunnilla on varhaiskasvatuksen aamu- ja iltapäivätoimintaan liittyviä sopimuksia. Ne eivät tulevaisuudessakaan kuulu sotealueiden toimialaan.
Täytyykö kirkon perheneuvonta säätiöittää?
Perheneuvonta sen sijaan kuuluu tulevien sote-alueiden toimialaan. Laki vaatii kunnilta erosovittelua, ja osa kunnista maksaa palvelusta seurakuntien ylläpitämille perheasiainkeskuksille.
Kaikkiaan maassamme on 41 seurakuntien perheasiain neuvottelukeskusta, joista 20:llä on sopimus kuntien kanssa.
Sopimusten sisällöt vaihtelevat suuresti alkaen siitä, että jossain kunta antaa kirkon perheneuvonnalle tilat käyttöön ja toisaalla seurakunnalle maksetaan rahaa. Esimerkiksi Espoossa summa on 260 000 euroa.
Kirkkohallituksen kasvatus ja perhe -yksikön johtaja Päivi Kähkönen muistuttaa, että kaikissa perheasiain neuvottelukeskuksissa tehdään yhteistyötä kuntien kanssa, vaikka virallisia sopimuksia ei olisikaan.
– Sote-alueista yhdeksässä on useita perheasiankeskuksia, kuudessa vain yksi. Se miten sopimukset tulevaisuudessa tehdään, ei vielä ole selvää. Tärkeää on, että perheneuvonta pysyy tiiviissä yhteydessä kirkkoon ja seurakuntiin. Perheneuvonta kuuluu kirkon perustehtäviin, Kähkönen sanoo.
– Tilannetta muuttaa varmasti sekin, että sote-alueet eivät käsittääkseni tee sopimuksia vain yhden alueella sijaitsevan perheasiainkeskuksen kanssa, vaan jos niitä on useampia, sopimus koskisi kaikkia.
Kähkönen myöntää, että keskusteluissa on sivuttu sellaistakin mallia, jossa perheneuvonta olisi erillisen ”Kirkon perheneuvonta -säätiön” toimintaa.
– Kaikkia mahdollisuuksia on syytä pohtia, mutta tärkeintä on se, että ihmiset saavat apua ja tukea tarvitessaan. Sen vuoksi vaihtoehtoja täytyy nyt pohtia hyvin tarkasti ja siten, että perheneuvonnan kirkollinen identiteetti säilyy.
”Mitä palveluntuottajilta jatkossa edellytetään?”
Sote koskee myös kirkkoa lähellä olevia toimijoita, joista suurimpia ovat Helsingin ja Oulun diakonissalaitokset, Lahden diakonialaitos, Kirkkopalvelut ja HelsinkiMissio sekä Oulun Caritas-säätiö.
Suoraan seurakuntien hallinnoima sosiaalipalvelujen tuottaja on myös Tampereen Martinus-säätiö.
– Miten tulevat sopimukset tehdään ja mitä kriteereitä palveluntuottajilta edellytetään, sitä ei ole kerrottu. Suurin osa soteen liittyvistä asioista, esimerkiksi työterveyden asema, on vielä auki, sanoo Martinus-säätiön toiminnanjohtaja Mika Nokelainen.
Martinus-säätiö on parhaillaan mukana Tampereen kaupungin järjestämässä kilpailutuksessa, joka koskee vammaispalveluja. Tulevaisuudessa kilpailutuksen järjestäisi sote-alue.
– Parhaimmillaan sote-palvelujen valinnaisuus voi tuoda markkinoille monenlaisia toimijoita, joista osalla on kirkollinen tausta. Osa ihmisistä saattaa arvostaa silloin juuri niitä ja niiden taustalla olevaa arvomaailmaa.
Nokelainen toivoo, että sellainen palvelujen tuottamisen malli ei pääsisi niskan päälle, joka suosisi vain suuria monikansallisia toimijoita.
”Yksi sote-alue voi olla jopa kolmen hiippakunnan alueella”
Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo ei näe, että itsehallintoalueilla olisi laajemmin vaikutusta kirkon asemaan.
– Yhteistyösopimuksia esimerkiksi sairaalasielunhoidosta voidaan joutua solmimaan uusien sopimuskumppanien kanssa.
Keskitalo ei myöskään näe, että sote-ratkaisulla olisi vaikutusta kirkollisveroon.
Suomen Kuvalehden sivulla julkaistavassa kirkkohallituksen sponsoroimassa Rajalla-blogissa Keskitalo sanoo, että kirkon sisällä tullaan tarvitsemaan uudenlaista yhteistyötä, kun yksi sote-alue voi olla jopa kolmen hiippakunnan alueella.
Hallituksen linjauksen mukaisesti sote-alueet voivat käyttää palveluiden tuottamisessa yksityisiä ja kolmannen sektorin palveluntuottajia. Keskitalo tulkitsee blogikirjoituksessaan linjausta niin, että myös seurakunnilla ja seurakuntayhtymillä olisi eräissä tapauksissa mahdollisuus toimia palveluntuottajana.
Prosessien kuvaaminen on hyödyllistä
Diakonia-asioiden johtaja Kalle Kuusimäki Kirkkohallituksesta puolestaan arvioi sote-ratkaisua kommentoidessaan Kotimaa24:ssä, että kirkon asemaan ei nykyisen hallituksen aikana tehdä muutoksia, mutta pitkällä aikavälillä muutoksista varmasti keskustellaan.
Kuusimäki pitää hyvänä, että seurakunnissa käydään läpi sopimukset sekä kuvataan prosessit ja palvelulupaukset.
– Samalla oma osaaminen selkeytyy, Kuusimäki uskoo.
Ilmapiiri kirkon ja seurakuntien suoraan tuottamia palveluita kohtaan saattaa uskonnottomuuden vaatimuksesta kuitenkin kiristyä, arvelee Raimo Turunen.
– Saattaisi olla pitkällä tähtäimellä viisasta, että seurakunnat tarjoaisivat palveluita säätiöiden tai järjestöjen kautta, Turunen sanoo.
Kirkko mukaan kilpailutukseen?
Viime vuonna ilmestyi Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuna Valdemar Kallungin tutkimus
Yhteistyön kolmas polku
, joka käsitteli palveluroolia kirkon yhteiskunnallisen aseman uudistajana. Kirja on ajankohtainen tänäänkin, vaikka sote asettaa uudenlaisia kysymyksiä.
Kallunki päätyy kiirehtimään kirkon strategista valintaa, haluaako se olla mukana tarjoamassa yhteiskunnalle sen tarvitsemia palveluja. Erityisen merkitsevää on Kallungin mukaan tällöin seurakuntarakenne. Seurakuntayhtymä on luontevampi toimija kuin yksittäinen seurakunta, jonka voimavarat eivät ehkä riitä perustehtävän lisäksi muuhun.
Tulevaisuudessakin kirkko voi ottaa erityisesti vähäosaisiin kohdistuvissa palveluissa merkittävän yhteiskunnallisen roolin, Kallunki uskoo.
Jos kirkko lähtee laajasti mukaan palvelutuotantoon, se muuttaa asemoitumistaan julkiseen sektoriin. Seurakuntien toimijat joutuisivat kilpailemaan palveluita tarjotessaan muiden markkinoilla olevien, lähinnä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Tämä ei ole täysin ongelmatonta.
Kuva: Matti Karppinen. Espoon kaupungilla on pitkään ollut sopimus seurakuntien perheneuvonnan kanssa. Kaupunki maksaa sovituin rajauksin mm. parisuhdeauttamiseen liittyvistä palveluista. Varattu summa on noin neljännes Espoon perheasiain neuvottelukeskuksen kuluista. – Sote muuttaa nykytilanteen, mutta kukaan ei vielä tiedä yksityiskohtia, sanoo Espoon perheasiain neuvottelukeskuksen vs. johtaja Marko Autio.
Juttu on julkaistu myös Kotimaa-lehdessä, joka ilmestyi 19.11.2015.