Komissa valmistaudutaan Vanhan testamentin tekstien julkaisuun alueen perinteisellä kielellä. Poliittinen tilanne korostaa käännöshankkeiden ortodoksikirkolta saaman hyväksynnän merkitystä.

Nykyisessä poliittisessa tilanteessa tiiviit länsiyhteydet ovat Venäjällä riski. Tämä tiedostetaan myös maan vähemmistökielille tehtävissä kansainvälisissä raamatunkäännöshankkeissa.

– Politiikasta ei videopalavereissamme puhuta yhtä ainoaa sanaa, Raamatunkäännösinstituutin toiminnanjohtaja Anita Laakso sanoo.

Vuodesta 1983 Suomessa toiminut Raamatunkäännösinstituutti on Venäjän suomalais-ugrilaisiin kieliin keskittynyt yhteiskristillinen raamatunkäännösjärjestö.

Toistaiseksi käännöstiimien venäläisjäsenille ei Laakson mukaan näytä aiheutuneen työn vuoksi hankaluuksia.

– Olimme jo aiemmin sopineet, että me teemme vain raamatunkäännöstyötä. Se tuo työrauhan.

Lisäksi Venäjän viranomaisten silmissä toiminnan hyväksyttävyyttä edistää instituutin yhteistyö paikallisten ortodoksihiippakuntien kanssa.

Sodan myötä yhteistyön merkitys on korostunut.

Valmiita käännöksiä käytetään sekä ortodoksisissa että evankelisissa seurakunnissa

Raamatunkäännösinstituutin ohjelmassa on kaksitoista Venäjän suomalais-ugrilaista kieltä.

Koko Raamattu on toistaiseksi ilmestynyt vain udmurtiksi vuonna 2013, mutta Uusi testamentti on julkaistu kymmenellä kielellä: udmurtiksi, komiksi, livviksi, vepsäksi, vienankarjalaksi, ersä- ja mokšamordvaksi, niitty- ja vuorimariksi sekä komipermjakiksi.

Lisäksi useimmilla näistä kielistä on julkaistu osia Vanhasta testamentista. Hantiksi ja mansiksi on ilmestynyt vain yksittäisiä Raamatun kirjoja.

Valmiita käännöksiä käytetään sekä ortodoksisissa että evankelisissa seurakunnissa.

Parhaillaan instituutissa viimeistellään kominkielisen Vanhan testamentin tekstiä. Uusi testamentti ilmestyi 2008, ja ensi vuonna on tarkoitus juhlia koko Raamatun valmistumista.

– Loppuviilaus jatkuu kevääseen. Käyttöönottojuhlallisuuksia vietetään Komin pääkaupungissa Syvtykarissa todennäköisesti kesällä. Alueella on sitä ennen rospuutto; kesällä ihmiset pääsevät syrjäkylistäkin liikkeelle, Laakso kertoo.

– Viimeksi olimme Venäjällä komipermjakinkielisen Uuden testamentin käyttöönottojuhlissa juuri ennen koronapandemian ryöpsähtämistä.

Kääntäminen on monialaista yhteistyötä

Useille Venäjän suomensukuisille kielille oli ennen vuoden 1917 vallankumousta käännetty joitakin raamatunosia. Neuvostoliiton synty keskeytti hankkeet vuosikymmeniksi.

Vuonna 1973 kroaattitaustainen Borislav Arapovits perusti Tukholmassa yhteiskristillisen Institutet för bibelöversättning -järjestön, jonka näkynä oli kääntää ja julkaista Jumalan sanaa Neuvostoliiton vähemmistökielille. Nopeasti mukaan tuli suomalaisia kristittyjä, joita kiinnosti erityisesti suomen sukukielten raamattutyö. Vuonna 1983 järjestö perusti Helsingin osaston, joka pari vuotta myöhemmin itsenäistyi Raamatunkäännösinstituutiksi.

Instituutin hankkeissa Raamattua kääntävät kohdekieltä äidinkielenään puhuvat henkilöt, jotka usein ovat jo aiemmassa työssään harjaantuneet tekstien kääntämiseen. Heille järjestetään raamatunkääntäjäkoulutusta, ja he työskentelevät yhdessä käännöstarkistajien ja muiden asiantuntijoiden kanssa.

Esimerkiksi kominkieliseen käännöstiimiin on kuulunut kolme komilaista kääntäjää, viisi kielitieteilijää, kaksi suomalaista käännöstarkistajaa sekä Yhtyneiden Raamattuseurojen konsultti, suomalainen Seppo Sipilä, joka lopulta hyväksyy valmiin tekstin.

Koronapandemian myötä käännöstyöryhmät siirtyivät pitämään kaikki palaverinsa videopuhelusovellusten välityksellä jo ennen sotaa.

Ortodoksipiispan hyväksyntä käännökselle on monille raamatunlukijoille välttämätön

Monissa suomen sukukielten käännöshankkeissa haasteena on ollut kristillisiin käsitteisiin soveltuvan sanaston puute tai unohtuminen. Esimerkiksi pyhää, kastetta ja Jumalan valtakuntaa kuvaavia ilmaisuja on etsitty muun muassa vanhoista kansanrunoista. Toisinaan on jouduttu luomaan kokonaan uusia käsitteitä.

Käännöstarkistajien ja konsultin rooleja korostaa se, että kansalliset kääntäjät eivät yleensä osaa Raamatun alkukieliä ja joutuvat käyttämään työnsä pohjatekstinä ortodoksikirkon tuottamia venäjänkielisiä Raamattuja.

Ortodoksinen raamatunkäännöstraditio pyritään ottamaan huomioon myös muuten, Anita Laakso sanoo.

Käännöksiin otetaan mukaan jakeita, jotka puuttuvat vanhimmista käsikirjoituksista, jos ne ovat mukana myös ortodoksikirkon virallisessa synodaalikäännöksessä. Lisäksi esimerkiksi Jeesukseen ja Jumalaan viittaavat pronominit kirjoitetaan isoilla kirjaimilla ortodoksisen käytännön mukaisesti.

Esimerkiksi Marinmaalla toimii ortodoksinen käännöskomitea, joka osaltaan kommentoi käännösversioita.

– Tekstien testaaminen eli palautteiden kerääminen sekä ei-uskovilta että uskovilta on tärkeä vaihe. Palautteiden avulla varmistumme, että lukijat ymmärtävät tekstit teologisesti oikein ja että ne ovat myös kielellisesti sujuvia, Laakso kertoo.

Viranomaisten lisäksi myös monia paikallisia ihmisiä kiinnostaa se, mitä ortodoksikirkko käännöksistä ajattelee.

– Kun ihmiset saavat käännöksiä käsiinsä, monet katsovat ensimmäisenä, onko kirjassa ortodoksipiispan hyväksynnästä kertova leima. Jos sitä ei ole, he eivät uskalla ottaa kirjaa, koska eivät tiedä, mitä länsimaista hapatusta se pitää sisällään.

Janne Saarikivi on laatinut kieliopin useille suomalais-ugrilaisille kielille

Venäjällä elää parikymmentä suomalais-ugrilaista kansaa, ja niihin identifioituu noin 2,3 miljoonaa ihmistä. Heistä vain hieman yli puolet osaa kansansa perinteistä kieltä.

Kielten puhujat ovat vähentyneet, mutta silti maassa toimii yhä suomalais-ugrilaisia kulttuuri-instituutioita, kuten radiokanavia, kirjankustantamoita, lehtiä ja teattereita.

Kielitieteilijä Janne Saarikivi on laatinut kieliopin useille suomalais-ugrilaisille kielille. Hänen mukaansa raamatunkäännökset tuovat oman tärkeän lisänsä kielten elinvoimaisuuden säilymiseen.

– Näillä kielillä ilmestyy jonkin verran kirjallisuutta, blogitekstejä ja esimerkiksi rapmusiikkia. Silti raamatunkäännöksillä on aina suuri merkitys. Esimerkiksi udmurtinkielinen Raamattu tuntui aika paljon leviävän siellä. Kun olen vieraillut ihmisten kodeissa Udmurtiassa, monilla käännös on ollut hyllyssä.

– Myös esimerkiksi vepsänkielinen Uusi testamentti on oikein hyvin käännetty ja sanastoltaan rikas. Harmillisesti se toteutettiin länsimaisella kirjaimistolla, jota kaikki vepsäläiset eivät osaa lukea.

Raamatunkäännösinstituutin tavoitteena on julkaista koko Raamattu vielä ersämordvaksi ja mariksi. Muille kielille pyritään kääntämään lisää yksittäisiä Raamatun kirjoja. Lisäksi instituutti tuottaa erikoistuotteita, kuten lastenraamattuja.

Käännöksiä julkaistaan enenevästi myös nettisivuilla, äänikirjoina ja mobiiliapplikaatioina.

”Omalla kielellä kirjoitettu Sana toi Jumalan lähelle”

Anita Laaksolle käännösten merkityksestä kertovat samantyyppisinä toistuvat lukijapalautteet. Niissä kiitetään siitä, että äidinkielinen käännös on tuonut Jumalan lähelle: ”Omalla kielellä kirjoitettu Sana toi Jumalan lähelle.” ”Nyt vihdoin ymmärrän, mitä siellä kirkossa puhutaan!”

– Viime kädessä käännösten vastaanoton laajuus riippuu paikallisten käyttäjien aktiivisuudesta pitää tekstejä esillä.

Suomessa Raamatunkäännösinstituutti tekee yhteistyötä erityisesti Pipliaseuran ja helluntailaisen Avainmedia-järjestön kanssa. Ne ovat myös rahoittaneet instituutin hankkeita, samoin monet muut järjestöt, seurakunnat ja yksityiset lahjoittajat.

Sota ei pysäyttänyt suomalais-ugrilaisiin kieliin keskittyneitä raamatunkääntäjiä Venäjällä