Sodankylän seurakunnan vt. kirkkoherra Tiina Åkerfeldt valittiin saman seurakunnan kirkkoherraksi 13.4. käydyssä vaalissa. Åkerfeldt sai 715 ääntä ja Kemijärven seurakunnan vt. kappalainen Markku Kanniainen 234 ääntä. Äänestysprosentti oli 18,6.
Helsinkiläislähtöinen Tiina Åkerfeldt, 60, ei kuulu mihinkään herätysliikkeeseen, eikä hän nuorena osallistunut seurakuntanuorten toimintaan.
– Lapsuudenkodissani keskusteltiin paljon. Esimerkiksi meribiologiasta, tähtitieteestä ja Jumalasta. Olen saanut pohtia ja miettiä. Olen aina uskonut Jumalaan, pienenä minulle on opetettu iltarukous.
– Rippikoulussa koin, että jos kysyin jotain oppitunnilla, niin suunnilleen mulkoiltiin hiljaiseksi. Että uskon väärin. Siksi olen itse ollut tarkkana siitä, että rippikouluissani kaikesta saa kysyä, eri asia on, osaanko vastata. Mutta silloin sanon, että yritän ottaa selvää. Tuon myös esille, ettei kaikkiin asioihin saada vastausta.
– On tärkeää, että ihminen saa kysyä ja miettiä, ettei ajattelua rajattaisi. Ettei tule sellaista oloa, että en kelpaa koska kysyn.
Åkerfeldt toteutti kyselevää asennettaan myös uskonnon tunneilla. Hänen uskonnonopettajansa oli puuskahtanut, että mene sinne teologiseen, kun ei osannut vastata oppilaansa kysymykseen.
Åkerfeldt hankki ensin kuitenkin merkonomin koulutuksen.
– Merkonomin opinnoissa huomasin, että pitää uskoa siihen mitä markkinoi. Teologia alkoi tuntua houkuttelevammalta. Tahdoin ottaa selville, mikä on ihminen, mitä on elämä, mihin ollaan menossa. Onko millään mitään merkitystä ihmiskunnalle, joka näyttää tuhoavan itseään.
Åkerfeldtin elämänkokemuksen mukaan merkitystä on.
Kesäteologiksi mennessä olin vielä ajatellut, ettei minusta voi koskaan tulla pappia, koska minun uskoni ja kysymykseni ovat vääriä.
– En käytä paljon hengellistä puhetta, sillä olen käynyt itsekin erämaassa, jossa Jumala tuntuu kääntäneen selkänsä. Vaikeistakin asioista olen selvinnyt, kun olen saanut apua. Jumalalla on kuitenkin jokin tarkoitus siihen miksi itse kukin on olemassa. Miten valtava merkitys voi pienilläkin asioilla olla toiselle ihmiselle.
HELSINGISTÄ KOTOISIN OLEVA Tiina Åkerfeldt oli opiskeluaikana ystävänsä houkuttelemana Posiolla kesäteologina.
– Tykästyin Posioon ja pohjoisen ihmisiin. Tein gradunikin sieltä, vertailin Suomen Lähetysseuran ylläpitämän Lapiosalmen leirikeskuksen ja seurakunnan rippikoululaisten asenteiden muutoksia uskon asioihin.
Teologian opintoihin hänellä oli aikanaan pääasiassa älyllinen motiivi, ja tavoitteena oli valmistua opettajaksi.
– En päässyt opettajien koulutusohjelmaan ensimmäisellä hakukerralla. Kesäteologiksi mennessä olin vielä ajatellut, ettei minusta voi koskaan tulla pappia, koska minun uskoni ja kysymykseni ovat vääriä. Teologiaa opiskellessa huomasin monen muunkin tehneen samoja kysymyksiä. Kesäteologina aloin miettiä, että kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan seurakuntatyöhön, ehkä minäkin kelpaan.
Helsingissä tapahtuneen pappisvihkimyksen jälkeen Åkerfeldtin ensimmäinen työpaikka oli Sodankylän seurakunta. Hän työskenteli siellä neljä vuotta nuorisopappina. Avioliiton myötä hän muutti Pohjois-Karjalaan ja työskenteli Liperin seurakunnassa Viinijärven kappalaisena. Åkerfeldt asui Pohjois-Karjalassa parisenkymmentä vuotta, perheeseen syntyi kaksi lasta.
– Sodankylään jäi hyviä ystäviä ja kävin siellä ainakin kerran vuoteen. Suhde Sodankylään ei koskaan katkennut.
SODANKYLÄN SEURAKUNNASSA on tehty ja on tekeillä suuria remontteja. Seurakuntatalon remontti on loppusuoralla. Kirkossa alkaa kesällä mittava remontti, ja se menee useammaksi kuukaudeksi kiinni. Väistötilana seurakuntatalo. Kesällä voidaan käyttää myös Sodankylän vanhaa, vuonna 1689 valmistunutta kirkkoa.
Åkerfeldtin mukaan Sodankylä on sopivan kokoinen, runsaan 6000 jäsenen seurakunta.
– Seurakuntana Sodankylä on maanläheinen. En ajattele sen olevan periferiaa, vaan seurakunta koostuu ajattelevista ja modernista ihmisistä myös hengellisessä mielessä. Nuoret ovat aitoja ja rehellisiä. Seurakunnassa on tehty hyvää lapsi- ja nuorisotyötä. Suvut ovat täällä tärkeitä, isovanhemmat paljon mukana lastenlasten elämässä.
Pohjoisen ihmisten kansanluonteessa on jotakin aitoa, rehellistä, hyvää arkista ja käytännönläheistä.
Tiina Åkerfeldt kertoo tehneensä koko pappisuransa aikana rippikoulutyötä ”järkyttävän paljon”. Rippikoulu on edelleen niin rakas työmuoto, että vt. kirkkoherrana hän on pitänyt ja aikoo vastaisuudessakin pitää niitä.
Sodankylän uskonnollisessa elämässä herätysliikkeistä eniten vaikuttavat vanhoillislestadiolaisuus ja esikoislestadiolaisuus.
– Herätysliikkeisiin seurakunnalla on hyvät ja toimivat yhteistyösuhteet.
Åkerfeldt sanoo, että usein Pohjois-Suomen hienoista puolista puhuttaessa korostuu luonto.
– Luonto on täällä toki hienoa, mutta minä pidän erityisesti pohjoisen ihmisistä. Pohjoisen ihmisten kansanluonteessa on jotakin aitoa, rehellistä, hyvää arkista ja käytännönläheistä. Pikkuisen pitää ensin lämmetä, ennen kuin huomataan, että Helsingistäkin voi tulla jotain hyvää.
Toisaalta Tiina Åkerfeldt sanoo, että ihminen on ihminen kaikkialla, olemme ihan samanlaisia etelässä ja pohjoisessa.
SODANKYLÄN TYÖLLISYYSTILANNETTA helpottavat kaivokset.
– Kaivokset vaikuttavat jo katukuvaankin, täällä näkyy nuoria ihmisiä ja perheitä.
Sodankylässä toimivat Pahtavaaran kultakaivos ja Kevitsan kupari- ja nikkelikaivos. Suunnitteilla on myös suon alle perustettava Sakatti-kaivos, joka tarvitsisi vielä Natura-suojelualueelta poikkeusluvan. Sakatti tuottaisi kuparia, nikkeliä ja kobolttia.
– Kaikki pohjoisen ihmiset arvostavat luontoa. Kukaan ei halua ehdoin tahdoin turmella luontoa, mutta paikallisilla ihmisillä on erilaisia näkemyksiä siitä, mitkä ovat siihen liittyvät käytännön ratkaisut.
Katukuvassa näkyy jo Naton vaikutus, pakkasellakin on tullut kilttipukuisia sotilaita vastaan.
Alueella vaikuttavat myös Jääkäriprikaati sekä NATO:n maajoukkojen sijoittaminen Sodankylään ja Rovaniemelle.
– Katukuvassa näkyy jo Naton vaikutus, pakkasellakin on tullut kilttipukuisia sotilaita vastaan. Sodankylä on muuttunut hyvin kansainväliseksi kunnaksi.
– Meillä on toimiva yhteistyö prikaatin kanssa. Järjestämme esimerkiksi noin neljä viisi kertaa vuodessa yhteisen iltamessun. Messussa esiintyy Jääkäriprikaatin nuorista naisista ja miehistä koostuva kuoro.
SODANKYLÄN SEURAKUNNASSA EI VIHITÄ tällä hetkellä avioliittoon samaa sukupuolta olevia ihmisiä.
– Olen kovasti pettynyt, ettei piispojen aloite mennyt kirkolliskokouksessa läpi. Minut on kasvatettu siihen, että avioliitto on naisen ja miehen välinen, mutta ajatteluni on vähitellen avartunut niin, ettei sukupuoli ole avioliitossa oleellisin asia, vaan se, että kaikilla ihmisillä on oikeus solmia avioliitto Jumalan kasvojen edessä. Ymmärrän, että tämä asia koetaan ihmisoikeusloukkauksena.
Hengellinen elämä ei ole mitään erillistä, vaan arkea jota eletään yhdessä. Tähän yhdessä elettyyn arkeen Jumalan pyhyys pilkistää aina välillä.
Suhteessa seurakuntalaisiin Tiina Åkerfeldt pitää kirkkoherrana tärkeänä, että jokainen seurakuntalainen kokisi elämäntilanteestaan huolimatta olevansa tervetullut seurakuntaan. Että jokainen on merkityksellinen omana itsenään seurakunnassa, ja on arvokas osa yhteisöä.
– Kirkkoherrana oleminen on ennen kaikkea työ, ei arvo. Tämä on työ, mikä pitää tehdä tarmokkaasti. Hengellinen elämä ei ole mitään erillistä, vaan arkea jota eletään yhdessä. Tähän yhdessä elettyyn arkeen Jumalan pyhyys pilkistää aina välillä.
Tiina Åkerfeldt sanoo, että hänellä hyvät ja ammattitaitoiset työtoverit. Seurakunnassa on 19 työntekijää.
Åkerfeldtin esikuva johtajana on televisiosarjasta Star Trek tutuksi tullut tähtilaiva Enterprisen kapteeni James T. Kirk.
– Luotan jokaisen haluun ja kykyyn tehdä työtä omana persoonanaan. Kun oveni on auki, niin aina voi tulla juttelemaan. Toivon työyhteisössäni olevani johtaja, johon voi luottaa, ja kenelle voi kertoa myös epävarmuuksistaan. Toivon välittäväni sitä, että kyllä me selviämme, vaikka vaikeitakin asioita tulisi vastaan.
Åkerfeldtin esikuva johtajana on televisiosarjasta Star Trek tutuksi tullut tähtilaiva Enterprisen kapteeni James T. Kirk.
– Hän osaa välittää miehistössään sitä, että yhdessä he ovat enemmän. Joskus hänkin erehtyy, mutta aina hän ajattelee miehistönsä parasta. Kuuntelee ja miettii, mutta pystyy tekemään tarvittaessa nopeitakin päätöksiä.
Tiina Åkerfeldt kertoo, että vapaa-aikanaan hän on löytänyt itsestään urheilijan ja liikunnan ilon monen vuoden tauon jälkeen.
– Käyn neljä kertaa viikossa maailman pohjoisimmalla, tai ainakin Suomen pohjoisimmalla CrossFit-salilla. Tykkään treeneistä. Lisäksi katson erilaisia elokuvia sekä kuuntelen ja luen kirjoja. Minulla on matkailuauto, aina kun on mahdollista lähden pohjoiseen tai Norjaan asti. Laulan Lapin Lauluraito-kuorossa ja olen mukana sotilaskoti- ja Martta-toiminnassa, tosin lähinnä kannatusjäsenenä.
Ilmoita asiavirheestä