Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sleyn) työntekijän viime joulukuussa saama Kenian evankelis-luterilaisen kirkon pappisvihkimys on aiheuttanut sen, että piispainkokous on pyytänyt Sleyltä selvitystä asiasta.
Samalla piispainkokous on pyytänyt Sleytä myös korjaamaan kirkon päätösten ja lähetystyön perussopimuksen vastaisen toimintansa neljän kuukauden kuluessa ja informoimaan piispainkokousta tehdyistä toimenpiteistä lokakuun loppuun mennessä.
Piispainkokouksen mukaan näin on syntynyt tilanne, jossa Kenian kirkon piispan kaitsennassa oleva henkilö toimii Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestön työntekijänä Suomessa.
Vihkimyksen saanut pastori Martti Haverinen työskentelee Sleyn Helsingin Luther-kirkon vastaavana pastorina. Hänellä ei ole pappisoikeuksia Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.
Yhdestä pappisvihkimyksestä tuli ekumeeninen kysymys
Piispainkokouksen selvityspyynnön taustana näyttää olevan myös Luterilaisen maailmanliiton (LML) pääsihteerin Martin Jungen keväällä arkkipiispa Kari Mäkiselle lähettämä kirje. Siinä Junge kertoo olevansa huolissaan siitä, että Sleyn toiminta voi lisätä jännitteitä LML:n jäsenkirkkojen kesken.
Pappisvihkimyksen Keniassa toimitti Kenian evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Walter Obare.
Mitä piispainkokouksen Sleylle lähettämä selvityspyyntö tarkkaan ottaen merkitsee? Mitä tältä kirkon viralliselta lähetysjärjestöltä nyt odotetaan?
Kotimaa24 tiedusteli asiaa Sleyn toiminnanjohtajalta Tom Säilältä, LML:n pääsihteeriltä Martin Jungelta ja piispainkokouksen puheenjohtajalta, arkkipiispa Kari Mäkiseltä.
Tokiosta työmatkalta tavoitettu Säilä kommentoi asiaa Kotimaa24:lle lyhyesti sähköpostitse.
– Päällimmäisenä on mielessäni, että toimimme piispainkokouksen pyynnön mukaisesti ja toimitamme asiasta selvityksen annetun ajan puitteissa. Etenemme asiassa rakentavasti ja hyvässä hengessä, Säilä vastaa.
LML:n pääsihteerin Martin Jungen toimistosta Genevestä vastattiin, että pääsihteeri on esittänyt tapahtuneesta huolensa Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle ja että järjestö ei halua lisätä mitään siihen, mitä se on jo ilmaissut.
Arkkipiispalle esitettyihin kysymyksiin vastaa arkkipiispan pyynnöstä Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Risto Jukko.
Mistä Martin Jungen arkkipiispalle lähettämässä viestissä oli kyse?
– Pääsihteeri yksi keskeinen huoli on se, että oman kirkon päätöksiä kierrettäisiin hakemalla vihkimystä toisesta LML:n jäsenkirkosta ja kuitenkin toimittaisiin oman kirkon alueella ja että vastaavanlainen toiminta alkaisi yleistyä LML:n jäsenkirkkojen kesken. Tällainen toiminta aiheuttaisi Jungen mukaan jännitteitä jäsenkirkkojen välille.
Mitä tarkoittaa tässä yhteydessä se, että piispainkokous pyytää yhdistystä korjaamaan kirkon päätösten ja lähetystyön perussopimuksen vastainen toimintansa?
– Perussopimuksen mukaan piispainkokous voi pyytää kirkon lähetysjärjestöä korjaamaan toimintaansa, mikäli tämä ei noudata toiminnassaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustusta ja päätöksiä eikä kirkon hyväksymää lähetyksen peruslinjausta ja sen toimintaperiaatteita. Perussopimuksen mukaan sopimuksella ei kuitenkaan puututa sopimuksen allekirjoittaneen järjestön yksityisoikeudelliseen asemaan.
– Piispainkokous ei katsonut asiakseen määritellä, miten itsenäisen yhdistyksen tulisi korjata toimintaansa vaan jätti sen yhdistyksen käsiteltäväksi asiaksi.
Poikkeaako Keniasta haettu ordinaatio jollakin tavalla Inkerin kirkossa vihittyjen suomalaisten pappien tilanteesta, koska piispainkokous on nyt puuttunut asiaan?
– Erona Inkerin kirkossa tapahtuneisiin pappisvihkimyksiin on se, että Inkerin kirkossa vihityt papit toimivat papillisissa tehtävissä Inkerin kirkossa ja vain poikkeustapauksissa Suomessa, kun taas Keniassa vihitty pappi toimii säännöllisesti papillisissa tehtävissä Suomessa ja vain vähän Keniassa. Piispallinen kaitsenta ei siis toteudu.
– Lisäksi perussopimuksen mukaan järjestön olisi tullut tiedottaa piispainkokoukselle etukäteen, kun se osallistuu omaa toimintaansa koskeviin uusiin merkittäviin avauksiin yhteistyökumppaneiden kanssa, kuten tässä tapauksessa poikkeukselliseen pappisvihkimykseen.
Onko Sleyn asema kirkon virallisena lähetysjärjestönä nyt jollakin tavalla kyseenalainen?
– Perussopimuksen mukaisesti piispainkokous teki päätöksen palata asiaan määräajan umpeuduttua. Jos piispainkokous tällöin toteaa, että korjausta ei ole tehty, se voi esittää kirkolliskokoukselle, että sopijajärjestö menettää asemansa kirkon lähetysjärjestönä.
– Emme ole tuollaisessa tilanteessa, vaan Sleyllä on riittävästi aikaa tehdä piispainkokoukselle selvitys omasta toiminnastaan ja ilmoittaa korjaavista toimenpiteistä. Vasta tämän jälkeen piispainkokous voi arvioida, onko edellytyksiä sopimuksen järeimmän sanktion käyttämiseen vai ei, Risto Jukko sanoo.
Kuva: Minerva Seppälä
Lue myös:
Piispainkokous pyytää Sleyltä selvitystä Kenian pappisvihkimyksestä