Teologi Tellervo Uljas kuuntelee Sipoon suomalaisen seurakunnan Äidin olkapää -palvelussa ongelmistaan ja vaikeuksistaan avautuvia äitejä, koska hän tietää puhumisen auttavan. Äidit voivat keskustella Uljaksen kanssa torstai aamupäivisin Söderkullan seurakuntakeskuksessa Mannassa.
– Tuntuu siltä, että teen tosi tärkeätä työtä. Minulla on hyvä ja lämmin olo näiden äitien kohtaamisesta. Olemme puhuneet oikeista asioista.
Uljaan ja seurakunnan välinen yhteistyö konkretisoitui edellisenä syksynä. Hän johti keskustelua seurakunnan äitikerhossa.
Tätä ennen Uljas oli jutellut seurakuntapastori Elisa Varkemaan kanssa ja he olivat kiinnittäneet huomiota kasvaneisiin avioerolukuihin Sipoossa.
– Lasten syntymä aiheuttaa tutkimusten mukaan usein kriisin parisuhteeseen.
Äidin olkapää -palvelu on yksi keino tukea pienten lasten vanhempia.
– Luokseni voi tulla puhumaan torstaisin. Olen täällä yhdeksästä kahteentoista. Ajan voi varata sähköpostitse tai soittamalla.
”Kannustan unohtamaan häpeän ja itsesyytökset”
Äideillä on ollut jonkin verran kynnystä hyödyntää palvelua, Uljas tietää.
– Helposti ajatellaan, että kaikesta pitää selvitä yksin.
Toimittajana työskentelevä Uljas kannustaa äitejä unohtamaan häpeän ja itsesyytökset. Kahden tytön äitinä hän tietää omakohtaisesti lapsiperheen haasteista.
– Tänne voi tulla puhumaan kaikista mieltä painavista asioista. Usein ne liittyvät lapsiperheissä omaan väsymykseen, parisuhteeseen ja lasten kasvatukseen.
– Kun hakee keskusteluapua, se auttaa koko perhettä. Se ei ole merkki epäonnistumisesta, vaan merkki siitä, että perhe on minulle tärkeä ja pidän itsestäni huolta.
”Kulisseja tärkeämpää on, kuinka perheessä voidaan”
Vanhemman voi olla vaikea myöntää vaikeuksiaan, koska mielikuva malliäidistä on niin monella kaukana todellisuudesta.
– Ei ole olemassa täydellistä äitiä. Silti moni ajattelee, että pitäisi olla yhtä aikaa superäiti ja himotreenaaja ja huippu-uraa luova täydellisen viehättävä vaimo.
Söderkullassa asuva Uljas haluaa luoda uudenlaista ja avointa kulttuuria.
– Kulisseja tärkeämpää on, miten perheen sisällä voidaan. Vaikka ulkoisesti äidillä näyttäisi olevan kaikki hyvin, hän voi olla sisältä ihan rikki.
Äidit tottuvat siihen, että läheisetkin kysyvät toistuvasti, mitä lapselle kuuluu. Saattaa olla ettei kukaan ole kysynyt äidiltä pitkään aikaan, mitä hänelle kuuluu.
– Kun arki on täynnä vaatimuksia, työtä ja univelkaa, äidin mieltä voi keventää pelkästään se, että hän voi kertoa jollekin olevansa aivan lopussa, Uljas painottaa.
– On tärkeää hyväksyä, että joskus elämässä on rankempia kausia. Pikkulapsiaika on monelle yksi elämän haasteellisimmista vaiheista. Vaikeuksien kanssa ei kannata jäädä yksin. Ongelmat on yleensä helpompi ratkaista, kun niihin puututaan ajoissa.
”Aikaisempien sukupolvien piilotetut tunteet lävähtävät nyt pinnalle”
Teologi tekee selväksi palvelun käyttäjille, että hän ei ole terapeutti, lääkäri tai psykologi. Hän on äiti, jonka vahvuutena on kuunteleminen.
– Tarjoan apua äideille ennaltaehkäisevästi. Avunhakua ei tarvitse lykätä siihen pisteeseen, ettei pääse enää ylös sängystä ja ainoa vaihtoehto on lääkitys ja terapia.
– Äidin olkapää -palvelussa keskityn kuuntelemiseen. En tarjoa valmiita ratkaisuja. Voin esittää kysymyksiä ja olla läsnä. Uskon, että ihminen löytää lopulta vastaukset itse sisältään.
Uljas on iloinen Sipoon suomalaisen seurakunnan panostaessa tällaiseen palveluun.
– On hienoa, että seurakunnassa oli valmius kokeilla jotain aivan uutta. Seurakunnat voisivat yleisestikin miettiä enemmän tapoja lapsiperheiden vanhempien tavoittamiseksi. Pikkulapsivaiheessa tarvitaan monesti eniten tukea.
Oikean henkilön löytyessä Äidin olkapää -palvelun tapaisia kuvioita olisi Uljaan mielestä hyvä järjestää myös muissa seurakunnissa.
Terapiasukupolvi on monelle tuttu termi ja sitä käytettäessä ei aina hurrata kyseiselle sukupolvelle. Juttu ei mene välttämättä niin, että suuret ikäluokat osasivat töitä tekemällä ja puhumattomuudella sivuuttaa sotien jälkeisen painolastin.
– Ajattelen niin, että käsittelemme aikaisempien sukupolvien piilottamia tunteita. Ne lävähtävät nyt pinnalle.
– Meillä on takana puhumattomuuden kulttuuri, toimintamalli, jolla on vaan selviydytty arjesta. Tässä ajassa meillä on mahdollisuus vaihtaa toimintatapaamme avoimemmaksi ja kanssaihimisiä kohtaavammaksi.
”Silti joka kolmas pettää”
Elämän kiusallisia piirteitä on se, kun vastoinkäymiset seuraavat toisiaan ja kasvavat kuin lumivyöry.
Yksi äitejäkin koskettava ja parisuhteeseen liittyvä seurannaisilmiö on uskottomuus. Tähän aiheeseen Uljas syventyi kuuluessaan Revitty sydän -kirjan kirjoittajakolmikkoon. Vuonna 2007 julkaistusta ja Minervan kustantamasta kirjasta otettiin keväällä uusi pokkaripainos.
Kirjoittamisprosessin aikana Uljakselle vahvistui ajatus siitä, että pettäminen on yleensä reaktio yksilön omaan kriisiin.
– Sehän on tutkittu, että 90 prosenttia ihmisistä ei hyväksy pettämistä, mutta silti joka kolmas pettää. Vaikeassa elämäntilanteessa ihminen ei aina kykene toimimaan omien arvostustensa mukaan.
Uljaan tekemän tutkimuksen perusteella harva petetty pystyy rakentamaan luottamustaan parisuhteessaan niin, että se palautuu entiselleen. Siksi ongelmiin kannattaisi Uljaan mukaan tarttua ennen kuin ollaan ajauduttu toisesta jo liian erilleen. Tutkimuksessa Uljas selvitti petettyjen selviytymistä uskottomuuskriisistä.
– Pikkulapsiperheenkin arjessa olisi tärkeää pysyä kuulolla, mitä puolisolle ja itselle kuuluu. Paras suoja uskottomuutta vastaan on läheinen suhde kumppaniin ja omaan mieleen.