Hurskas ritari päätti lähteä keskellä pimeää keskiaikaa pyhiinvaellukselle. Hän pakkasi matkalle mukaan vaakunansa, viirinsä ja kilpensä. Niiden pohjaväri oli sininen, sillä ritari ajatteli, että hän on matkalla taivaaseen.
Silloin Jumala käski hyönteistutkijaenkelin päästää suuren joukon yöperhosia livahtamaan ritarin matka-arkkuun.
Pyhiinvaellusmatkan aikana ritari joutui ilman omaa syytään että myös omasta syystään kahnauksiin paikallisten ihmisten kanssa. Hän oli ylpeä mies ja kohteli ihmisiä tylysti ja julmasti.
Kun ritari viimeinen tuli pyhiinvaelluksen päämäärään, hän päätti sonnustautua parhaimpiinsa ja ottaa matka-arkuista esiin vaakunansa, viirinsä ja kilpensä. Mutta kun hän avasi arkun kannen, sieltä lennähti suuri parvi perhosia ja niiden takasiipiin oli tarttunut kaikki taivaan sininen väri, mitä ritarilla oli arvomerkeissään ollut.
Suurin matka-arkusta lähtenyt perhonen nimettiin ritariyökköseksi.
Siniritariyökkönen (Catocala fraxini), tunnettiin aiemmin nimellä sinivöinen ritariyökkönen. Se on Suomen suurin yöperhonen ja ylipäätään yksi suurimmista perhoslajeista, siipien kärkiväli on liki 10 senttiä.
Siniritariyökköstä tavataan koko Suomessa Lappia myöten. Sen kanta kuitenkin vaihtelee, joskus sitä nähdään runsaasti, toisinaan niukasti. Perhonen lentää elokuun puolivälistä aina lokakuun alkuun. Kiivain lentoaika ajoittuu elo-syyskuun vaihteeseen. Yökkönen hakeutuu valolle, jolloin sen suuri koko saattaa jopa säikäyttää. Lepakoille suurikokoinen siniritariyökkönen on mieluisa saalis.
Perhonen on helppo tunnistaa paitsi kokonsa, myös takasiipien sinisen värin ansiosta. Sen elinympäristöjä ovat lehti- ja sekametsät sekä puutarhat ja puistot.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä