Kirkolliskokous hylkäsi kaksi viikkoa sitten seurakuntarakenteen uudistuksen. Heikkenevän taloustilanteen kanssa kipuilevissa seurakunnissa toivottaisiin nyt parannuksia esimerkiksi mahdollisuuksiin palkata yhteisiä työntekijöitä seurakuntien kesken.
Etenkin asiantuntijatehtävissä toimivien työntekijöiden yhteiseen palkkaamiseen toivotaan lisää joustavuutta. Esimerkiksi Kangasalan ja Ylöjärven seurakunnissa törmättiin kirkkojärjestyksen jähmeyteen seurakuntien yrittäessä palkata kiinteistöpäällikköä yhteiseen virkaan, kertoo Kangasalan seurakunnan talousjohtaja Annu Kuusisto.
Kirkkojärjestyksen mukaan kahden seurakunnan on mahdollista palkata yhteiseen virkaan ainoastaan seurakunnalle pakollisiksi määrätyt työntekijät. Järjestyksen kuudennessa luvussa mainitaan erikseen kirkkoherra, kanttori ja diakoniatyöntekijä sekä myöhemmin lisättynä mainintana seurakunnan taloushallinnon johtotehtävissä työskentelevät.
Kirkon työmarkkinalaitos tulkitsee taloushallinnon johtotehtävien tarkoittavan ainoastaan talouspäälliköitä ja -johtajia.
Alun perin maininta talouspäälliköistä lisättiin, koska talousjohtajat esittelevät alaansa liittyviä asioita kirkkoneuvostoissa. Silloin he toimivat virkavastuulla molemmissa seurakunnissa.
Kaikkien muiden työntekijöiden palkkaamista säädellään kirkkojärjestyksen kahdennessatoista luvussa. Sen mukaan kaksi seurakuntaa voi palkata yhteisen työntekijän järjestelemällä työsuhdetta seurakuntien keskinäisellä sopimuksella.
”Tämä on kikkailua”
Annu Kuusiston mukaan Kangasalan ja Ylöjärven tapauksessa sama kiinteistöpäällikkö jouduttiin palkkaamaan erikseen molempiin seurakuntiin. Kangasala täytti kiinteistöpäällikön virkansa osa-aikaisena ja Ylöjärvi palkkasi saman henkilön omaan virkaansa myös osa-aikaisena.
Kiinteistöpäällikkö toimii siis virkavastuulla molemmissa seurakunnissa. Hän myös valmistelee ja esittelee toimialaansa liittyvä asiat neuvostoille.
– Tämä on tällaista kikkailua. Nyt kun rakenneuudistus ei vielä toteudu, toivon, että seurakuntien olisi mahdollista käyttää luovuutta ja jakaa voimavarojaan joustavammin. Pitäisi ehkä keskitetysti esittää erilaisia malleja, jotka suorastaan rohkaisisivat seurakuntia luovuuteen resursseja miettiessään, Kuusisto sanoo.
Kahdessa eri virassa työskentelevän näkökulmasta työn edut eivät eroa yhden työnantajan mallista. Käytännössä työntekijän olisi kuitenkin mahdollista esimerkiksi erota toisesta tehtävästään, jolloin toinen seurakunnista joutuisi keksimään uuden järjestelyn.
Kuusisto uskoo, että prosessin selkiyttäminen olisi myös työntekijän etu. Hänen mielestään seurakuntien pitäisi pystyä jakamaan nykyisiä työntekijöitään ilman, että työntekijöille syntyy pelko asemansa menettämisestä.
– Hyvää henkilöstöpolitiikkaa pitää toteuttaa. Ei saa olla uhkaa, että työntekijä menettää työnsä arvostuksen ilmoittaessaan halukkuutensa osa-aikaiseksi omassa organisaatiossaan voidakseen työskennellä seurakuntien yhteisvirassa. Lisäksi yhteisvirkajärjestelyn tulee tuottaa lisäarvoa myös työntekijälle.
Virkavastuuseen vain yhdessä seurakunnassa
Keravan ja Järvenpään seurakunnat palkkasivat yhteisen kiinteistöpäällikön kaksi vuotta sitten.
Järvenpään talousjohtaja Kari J. Hietala kertoo, että kiinteistöpäällikön virka on kokonaisuudessaan Järvenpään seurakunnassa. Pienempi Kerava on ostanut viranhaltijan työajasta neljänkymmenen prosentin osuuden, jonka Järvenpää on laskuttanut kerran vuodessa.
– Ennakoiva suunnittelu on tärkeää. Meillä on sopimus työpanoksen ja kustannusten jakautumisesta, Hietala kertoo.
Keravan seurakunnan talousjohtaja Pirjo-Riitta Pitkäsen mukaan Kerava yritti täyttää omaa kiinteistöpäällikön paikkaa pariinkin kertaan ennen nykyistä ratkaisua.
– Kun voimat yhdistettiin ja palkkaa rustattiin vähän ylöspäin, niin onnisti paremmin, Pitkänen sanoo.
Vastikään yksityiselle puolelle siirtynyt kiinteistöpäällikkö toimi virkavastuulla vain Järvenpään seurakunnassa. Hänellä oli kuitenkin esimiestehtäviä myös Keravalla. Pitkäsen mukaan lähinnä jatkuvaa läsnäoloa vaativat esimiestehtävät osoittautuivat haastaviksi. Käteen jäi vain osa töistä, kuten työvuorojen suunnittelu ja lomien hyväksyntä.
Pitkänen kuitenkin myöntää, että kiinteistöpäällikkö oli itsekin pitänyt järjestelyä raskaampana kuin yhden työnantajan mallia. Myönteisten kokemusten vuoksi seurakunnat ovat kuitenkin päättäneet jatkaa yhteistyötään.
Työnkuvan on pysyttävä riittävän suppeana
Kotimaa Pron haastattelemat talousjohtajat ja kirkkoherrat uskovat, että yhteisten työntekijöiden palkkaaminen voi olla yksi osa seurakuntien talousongelmien hoitamista.
Seurakuntayhtymissä yhteiset työntekijät ovat olleet jo pitkään normaali käytäntö. Hallinnollisesti itsenäisissä seurakunnissa niihin on kuitenkin siirrytty melko hitaasti.
Nykyisistä seurakuntien yhdessä palkkaamista työntekijöistä ei ole saatavilla tietoa keskitetysti. Useissa seurakunnissa on kuitenkin yhdistetty erityisesti talous- ja kiinteistöalan osaamista. Lisäksi seurakuntien välillä sukkuloi ainakin muutamia pappeja ja kirkkoherroja.
Annu Kuusiston mielestä saman asiantuntijan käyttäminen useammassa seurakunnassa voi parantaa seurakunnassa tehtävän työn laatua. Mitä selkeämpi erityisalue esimerkiksi kiinteistöpäälliköllä on, sitä paremmaksi muodostuu hänen erityisosaamisensa. Seurakuntiin tarvitaan pelivaraa. Toisinaan on tarpeellista yhdistää työnkuvia ja toisinaan on tarve kehittää asiantuntijuutta.
Eri ammattiryhmien näkökulmasta virkojen yhdistely näyttää hyvin erilaiselta. Esimerkiksi diakoniatyöntekijöitä huolestuttaa työn asiakaslähtöisyyden kärsiminen.
Kanttori-urkuri-liiton puheenjohtaja Eero Annala muistuttaa, että kanttoreiden musiikillisen ammattitaidon kehittämismahdollisuudet riippuvat työnkuvan laajuudesta. Yhteisistä kanttorin viroista voisivat hyötyä taloudellisesti erityisesti pienet seurakunnat, mikä tarkoittaisi kanttorin työnkuvan pirstaloitumista, ei keskittymistä.
– Ammattiyhdistyksen näkökulmasta koulutuksen ja hyvien virkojen säilyttäminen on tärkeää. Se auttaa myös jaksamisessa ja työmotivaatiossa. Jos toimenkuva on kauhean laaja, siitä tulee rikkinäinen eikä voi kehittää omaa osaamisaluettaan. Se syö ammattitaitoa. Kukaan ei voi johtaa kuoroa, laulaa ja soittaa urkuja huipputasolla, Annala sanoo.
Lue myös:
Yhteiset papit voivat tulevaisuudessa olla pienten seurakuntien pelastus