Meneillään olevalla seurakuntarakenteiden muutosprosessilla on vaikutuksia myös ystävyysseurakuntatoimintaan, kertoo vs. työalasihteeri Ari Ojell kirkkohallituksesta. Se kuuluu asioihin, joiden järjestämisestä tulee uusissa seurakuntayhtymissä yhdessä sopia.
– Riippumatta siitä, pidetäänkö rakennemuutoksia hyvänä vai huonona asiana, tämä muutosprosessi toiminann arviointeineen tulee muutenkin muutosprosessissa olevan ystävyysseurakuntatoiminnan kannalta oikeaan aikaan. Muun muassa käynnissä oleva sukupolvenvaihdos aiheuttaa luonnollista muutospainetta seurakuntien ystävyysseurakuntatoiminnassa, Ojell sanoo.
Kun yhteen liittyvät seurakunnat muutenkin yhdessä käyvät läpi toimintaansa, voidaan samalla pohtia ja tiedostaa, mikä ystävyysseurakuntatoiminnassa on edelleen elinvoimaista ja mikä jo kuihtunutta.
Lähtökohtaisesti yksikään ystävyysseurakuntasopimus ei katkea seurakuntien muodostaessa yhtymiä.
– Yksittäisissä tapauksissa on tärkeää tunnustaa tosiasiat ja vanhaa kumppania kunnioittaen sopia suhteen päättämisestä. Ei palvele kenenkään etua jättää suhteita vain roikkumaan, Ari Ojell sanoo.
Uusi seurakuntayhtymämalli palvelee Ojellin mukaan hyvin ystävyysseurakuntatoimintaa, sillä se antaa yksittäisille seurakunnille mahdollisuuden jatkaa itsenäisesti hyvin toimivaa suhdetta, tai saada toimintaan uusia resursseja.
– Samalla voidaan miettiä uusia tapoja pitää suhteet vireänä myös uusien vastuunkantahien ja erityisesti nuorten parissa: 1980 ja -90-luvuilla alkanut toiminta ei sellaisenaan välttämättä istu nykyaikaan ilman päivitystä, Ojell sanoo.
Kirkon ulkoasiainosastolla on valmisteilla seurakunnille ohjeistusta siitä, kuinka ystävyystoiminta voidaan huomioida rakennemuutoksessa.
– Ystävyysseurakuntatoiminnan erityinen arvo on siinä, että se on suurelta osin paikallisseurakuntien toteuttamaa kirkon kansainvälistä toimintaa, josta jokaisella yksittäisellä seurakuntalaisella voi olla osallisuus. Toiminta pitäisi löytää uudelleen tässä ajassa, Ari Ojell sanoo.