Eräänä tavallisena päivänä Keravan seurakunnan pappi Heikki Nenonen kohtasi hautajaisissa laadukkaasti 15 ihmistä. Tilaisuuden jälkeen Nenonen päätti kokeilla uutta sosiaalisen median videopalvelu Periscopea.
– Huomasin yhtäkkiä puhuneeni tunnin Jumalasta, seurakuntarakenteesta, pahan ongelmasta ja Isiksestä 250 ihmisen kanssa, Nenonen kertoo.
Hänet on hiljattain nimitetty somepapiksi. Toimenkuva on ihan tavallinen seurakuntapapin toimenkuva, mutta toimintaympäristöksi on määritelty sosiaalinen media.
– Rohkaisen ja opetan työkavereita käyttämään erilaisia palveluja ja tuotteistan seurakunnan tekemistä somemuotoon, Nenonen kertoo.
Kirkko on ollut sosiaalisen median suhteen esimerkillisesti ajassa kiinni. Ensimmäiset somevaltaukset tehtiin vuoden 2008 tienoilla city.fi- ja suomi24-sivustoilla. Reilut viisi vuotta sitten perustettu Kirkkohallituksen koordinoima Facebook-sivu Kirkko Suomessa keräsi nopeasti tykkääjiä ja tuottaa edelleen toimivia sisältöjä.
Vähitellen monet seurakunnatkin ovat löytäneet tiensä sosiaalisen median palveluihin. Kirkon hyvästä lähdöstä huolimatta Heikki Nenonen kuvailee seurakuntien sometekemistä sattumanvaraiseksi. Tilien päivittäminen on usein satunnaisten henkilöiden varassa ja sisällöt syntyvät hetkessä.
– Meillä Keravalla somesisältö on ollut sellaista, että ollaan tilanteessa ja laitetaan kuva ja tekstiä, mutta ei mietitä, miten se liittyy mihinkään kokonaisuuteen.
Joidenkin somekanavien luonteeseen toki kuuluu hetkessä eläminen, mutta yhdenlainen sisältö ei vakuuta kaikkia. Olennaista on miettiä, mitä kohderyhmä tarvitsee.
– Ei osata miettiä, että miten käyttäisin tätä kanavaa oman viestini edistämiseen, Nenonen sanoo.
Some ei ole ilmoitustaulu
Viestintäkonsultti, someammattilainen Ville Kormilainen pitää seurakuntien helmasyntinä vanhan ajattelun siirtämistä sosiaaliseen mediaan. Kormilainen on yksi uuden seurakuntien someoppaan Somempi seurakunta kirjoittajista.
– Moni näkee somen perinteisen ilmoitustaulun sähköisenä versiona. Siellä ilmoitellaan, että sunnuntaina on messu ja maanantaina lasten kerho. Tästä ei välttämättä ole paljoa hyötyä.
Yleisin virhe sosiaalisen median suhteen on Ville Kormilaisen mukaan olla menemättä sinne. Hän kertoo seurakuntien pelkäävän, että ne tekevät somessa virheitä.
– Pelätään että syntyy kohu. Kohukin on parempi kuin mitään sanomaton sisältö, joka ei kiinnosta ketään.
Heikki Nenosen mukaan some ahdistaa, koska sitä ei osata käyttää. Niinpä koko ajatusta somessa tehtävästä työstä vastustetaan. Hän on kuitenkin huomannut vastustuksen lieventyneen huomattavasti viimeisen vuoden aikana.
Kriisisuunnitelmat ajan tasalle
Toki sosiaalisen mediaan liittyy varjopuoliakin. Ville Kormilaisen mukaan seurakunta on helposti kriisiytyvä kohde ja kriisiviestinnän suunnitelmien pitää olla ajan tasalla.
– Esimerkiksi jotkin tulenpalavat keskusteluaiheet, kuten homokeskustelu, voivat helposti kriisiyttää seurakunnan sometekemistä. Siellä asiat kiihtyvät nopeammin kuin normimaailmassa.
Myös Heikki Nenonen näkee somen toimintakulttuurin nuoren iän varjopuolena. Ihmiset eivät vielä osaa käyttäytyä somessa ja keskustelu on kärjistynyttä.
– Keskustelutaidot puuttuvat, mutta ne kehittyvät koko ajan.
Ville Kormilaisen mukaan avainasemassa sosiaalisessa mediassa tehtävän työn suhteen on seurakunnan johto, jonka täytyy suhtautua asiaan myönteisesti ja antaa työntekijöille mahdollisuuksia. Kormilaisen mukaan vieläkin kuulee sellaisia kommentteja, ettei aikaa riitä somelle, koska pitää palvella ihmisiä kasvotusten.
Työajan resursointi onkin Kormilaisen mukaan iso este sometyölle.
– Ajatellaan, ettei somessa roikkuminen ole osa työtä, vaan ylimääräinen pakko. Pitäisi nähdä some osana työtä.
Somesta viime tipassa
[Kirja-arvio] Sosiaalisen median oppaan kirjoittajat elävät niin kuin opettavat. Toimittaja Johannes Ijäksen, mediapastori Jan Ahosen sekä mediayrittäjä Ville Kormilaisen Somempi seurakunta sai alkunsa samannimisenä blogina. Yhä useammat asiantuntijat jakavat nykyään ideoita ja tietoa ilmaiseksi verkossa. Toivoa sopii, että somesisällöt, koulutuspalvelut ja painettu kirja ruokkivat toisiaan.
Kirja ilmestyi yhdennellätoista hetkellä niiden avuksi, joka pohtivat seurakuntatyön johtamista viestintäyhteiskunnassa. Suomalaisten kokoontuessa vapaa-ajallaan Facebookiin, seurakunnat päivittävät vaihtelevalla nopeudella työtapojaan vastaamaan verkottunutta todellisuutta. Kirja antaa seurakunnalle käytännöllisiä neuvoja ihmisten tavoittamiseen, yhteisön vahvistamiseen ja oman viestintätyylin löytämiseen verkossa.
Rohkaiseva ja inspiroiva opas etenee journalistisen sujuvasti. Tekijät ovat vaivoja säästämättä louhineet näkemyksiä monilta tahoilta, piispa Tapio Luomasta Twitter-kuningas Tuomas Enbuskeen. Tekijöiden somekyselyn tulokset antavat konkreettisia ideoita, ja Meri-Anna Hintsalan ja Kimmo Ketolan tutkimus seurakuntien median käytöstä saa hyvin tilaa.
Teemojen ja käsitteiden suhteet ja etenemisen logiikka kaipasivat kuitenkin lajinsa ensimmäisessä tietokirjassa vahvempaa teoreettista selkärankaa kuin pelkkä matkanteon metafora. Kohderyhmiä ja ikäryhmiä ei eroteta selkeästi toisistaan, mikä olisi tärkeä taito seurakunnissa.
Viestintäkentän nopeasta muutoksesta kertoo hetkittäinen paluu ajatteluun, jossa some on jonkin ”todellisemman” toiminnan mainontakanava. Jos työmuoto tai tapahtuma ei vedä, paras ratkaisu ei yleensä ole markkinointi vaan parempi toimintaidea. Hyvä tavoite someläsnäololle, jota kirjakin tukee, on ihmisille mielekkäiden yhteyksien ja vuorovaikutuksen lisääminen.
Luontevasti somettavassa seurakunnassa ei tarvitse olla huolissaan katteettomasta tai imelästä somemainonnasta, sillä jokainen seurakuntalainen on myös toiminnan ideoija, osallistuja ja ihmiskasvoinen somelähettiläs.
–
Karoliina Malmelin
–
Ville Kormilainen, Jan Ahonen, Johannes Ijäs: Somempi Seurakunta. Kirjapaja 2016. 143s.
Kuva: Minerva Seppälä