Espoolaiset eläkkeelle jääneet vapaaehtoiset ovat jakaneet elämänkokemustaan sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille. Pilottiprojektissa on ollut taustalla myös kirkon oppilaitosyhteistyö.
Espoon Omnian Ammattiopiston taukotilassa käy iloinen puheensorina. Huoneeseen on kokoontunut ammattiopiston opiskelijoita, henkilökuntaa, vapaaehtoisia senioreja ja pilottihanketta tukeneiden järjestöjen edustajia. Palautepäivänä he haluavat jakaa kokemuksiaan muillekin.
Ammattiopiston sosiaali- ja terveysalan oppilailla on ollut mahdollisuus maaliskuun alusta saada keskusteluseuraa vapaaehtoisilta senioreilta. Pilottihankkeen taustalla on Kirkkohallituksen oppilaitosyhteistyö, Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitto SAKU ry ja Omnian Ammattiopisto.
Tukea tulevaisuuden suunnitteluun
Hankkeen ideana on tarjota ammattiin opiskeleville lisää läsnä olevia aikuisia. Monissa tutkimuksissa ja kirkon oppilaitostyön piirissä oli havaittu, että ammattiin opiskelevat eivät saa riittävästi tukea opintoihin ja tulevaisuudensuunnitteluun liittyvissä kysymyksissä. Monet ovat kokeneet yksinäisyyttä eivätkä viihdy koulussa.
Yhdeksi keinoksi tukea oppilaita kehitettiin koulun ulkopuolisten vapaaehtoisten rekrytointi. Joissain peruskouluissa on kouluvaareja ja mummoja. Kirkon oppilaitosyhteistyössä pohdittiin, voisiko tämän tyyppinen työmuoto toimia myös ammattioppilaitoksessa.
Kun Kirkkohallituksen oppilaitosyhteistyön asiantuntija Elina Juntunen sekä apulaisrehtori Marjatta Laurinmäki ja projektitutkija Päivi Saari Omniasta osuivat sattumalta muutama vuosi sitten samaan kahvipöytään, hanke alkoi muotoutua.
Keskustelujen tuloksena he päättivät kokeilla seniori-ikäisten vapaaehtoistoimintaa Omniassa. Idea sopi yhteen oppilaitoksessa käynnissä olevan oppilaiden osallisuutta tukevan Amissäätöö-hankkeen kanssa. Kun uusi oppilashuoltolaki astui voimaan elokuussa 2014, oli siinäkin ongelmien ennaltaehkäisyä ja yhteisöllistä hyvinvointia tukeva perusvire.
Ohjausryhmä pohti puolitoista vuotta vapaaehtoisten tukemista, rekrytointia ja koulutusta. Vapaaehtoisia senioreita etsittiin lehti-ilmoituksilla. Kaikki ilmoittautuneet hyväksyttiin mukaan haastattelun jälkeen. He saivat viikonloppukoulutuksen Omniassa ja heillä on ollut mentorointi Espoon seurakuntien oppilaitostyöstä. Koulutuksessa seniorit saivat perustietoa oppilaitoksesta ja lähihoitajaopinnoista. He saivat myös kuulla, millaista nuorten elämä on ja mitä vapaaehtoistyöltä odotetaan.
Kaksi Vaparia päivystää aamupuurosta alkaen
Kymmenen espoolaista senioria kulkee koulussa nimityksellä Vaparit. Heidän tärkein tehtävänsä on olla läsnä, jos joku nuori haluaa jutella. Siihen on mahdollisuus heti aamusta ruokalassa aamupuuron äärellä.
Kunakin päivänä päivystää kaksi Vaparia kerrallaan. Vaparien päivystysaika on klo 8.45–12.15. He menevät myös lounaalla oppilaiden pöytiin istumaan ja juttelemaan. Kullakin Vaparilla on vakiopäivä, jolloin heidät löytää joko ruokalasta, oppilaitoksen käytäviltä tai vapaaehtoistoimintaa varten kunnostetusta Taukkis-taukotilasta.
Aluksi kovin moni oppilas ei rohjennut tulla taukotilaan sisälle. Pääsiäisen aikaan houkuttimena toimi pääsiäismuna. Yleisöryntäys oli taattu.
Vakiokysymykset avaavat keskustelun
Keskustelun aloittaminen on muodostunut vaparitoiminnan suurimmaksi haasteeksi.
– Minun keinoni oli kehittää muutamia vakiokysymyksiä, kertoo Merja Salo, yksi Vapareista. Hän kysyy nuorilta viikonlopun suunnitelmista, opintojen etenemisestä ja onko ala osoittautunut oikeaksi.
Moni Vapari on kertonut, miten haki työpaikan ja mitä on tehnyt aikoinaan työelämässä.
Vapareiden päivystyspaikassa Taukkis-taukotilassa voi pelata korttia tai vaikka Aliasta. Jotkut neulovat tai lukevat lehtiä. Siinä sivussa voi jutella vapaasti.
Vapareilla on jo ideoita syksyä varten, jolloin lähes kaikki jatkavat pesteissään. Ajatuksissa on kiertää kaikki luokat läpi ja käydä esittäytymässä. Joku yhteinen projekti, kuten taukotilan maalaaminen, voisi myös avata yhteyttä nuoriin päin.
Maahanmuuttajat eivät vieroksu ikäihmisiä
Valkoiseen Vaparit-huppariin sonnustautunut Merja Salo halusi antaa eläkkeellä elämänkokemuksensa nuorten käyttöön.
– Kahden pojan äitinä haluan tukea muitakin nuoria oikeaan suuntaan ja rohkaista heitä opiskelemaan, Salo kertoo.
Hän haluaisi silottaa nuorten tietä työelämään. Toisaalta hän tietää, että nuoret oppivat parhaiten omista virheistään. Salon mielestä tärkeintä on tukea yhteisöllisyyttä. Hän on kokenut luonteviksi kohtaamisen hetkiksi aamupalat ja lounaat.
Salo suosittelee oppilaitoksissa tehtävää vapaaehtoistoimintaa ulospäin suuntautuneille ja sellaisille, jotka ovat kiinnostuneita nuorten elämästä. Hänestä on mukavaa, kun eri sukupolvet lähentyvät ja ennakkoluulot hälvenevät.
– Odotan, että työskentely täällä syvenee ja tutustun paremmin nuoriin. Siksi haluan jatkaa syksyllä, Salo kertoo.
Maahanmuuttajat ovat olleet Salolle iloinen yllätys. He eivät vieroksu iäkkäämpiä ihmisiä. He kertovat kielivaikeuksista ja opiskeluista mutta myös omasta kulttuuristaan.
Yhdysopettaja Ulla-Maija Armisen mukaan varsinkin maahanmuuttajatytöt näyttivät nauttivan keskusteluista. Maahanmuuttajilla on hänen mukaansa suuri kynnys keskustella opettajien tai kuraattorin kanssa. Yhteydenpitoa Vapareiden kanssa helpottaa se, etteivät he anna arvosanoja. Vaparit ovat myös rohkaisseet maahanmuuttajia puhumaan rohkeasti suomea.
Käytännön vinkkejä ja mielipiteiden jakoa
Ensimmäisen vuoden lähihoitajaopiskelija Ville Koskinen on ollut iloinen Vapareiden saapumisesta. Hän odotti ennen kaikkea seuraa ja mahdollisuutta kertoa elämästään ja mielipiteistään.
Koskinen on toiminut opiskelijoiden mentorina ja opiskelijaryhmänsä edustajana. Siksi hän on pyrkinyt tutustumaan kaikkiin Vapareihin ja houkutellut myös kavereitaan mukaan.
– Yhden kanssa puhuin paljon uudesta Eduskunnasta ja eduskuntavaaleista. Olen puhunut myös töistä ja työnhausta. Siinä tulee ilmi, miten maailma on muuttunut, Koskinen kertoo.
Koskinen on saanut keskusteluista uusia näkökulmia sekä käytännön vinkkejä eri asioiden hoitamiseen.
Toiminta on räätälöitävä oppilaitoksen tarpeisiin
Hanke on Elina Juntusen mielestä sovellettavissa muihinkin ammattioppilaitoksiin. Toiminta on kuitenkin räätälöitävä kunkin oppilaitoksen tarpeisiin.
Onmian kanssa tehtävässä hankkeessa perustettiin ensin ohjausryhmä. Siinä määriteltiin tarkasti aikuisten rooli, yhteistyökuviot ja vastuualueet. Esimerkiksi oppitunneilla avustaminen rajattiin Vapareiden tehtävien ulkopuolelle. Sen sijaan he voivat jakaa käytännön kokemuksia omasta elämästään oppitunneilla.
Pitkä suunnitteluaika varmisti sen, että tieto Vapareista kulkee oppilaitoksen johtoryhmästä ruohonjuuritasolle saakka. Omnian Vaparitoiminta on tarkoitus mallintaa. Sitten sen soveltaminen on helpompaa.
Kuva: Matti Karppinen. Eläkeläinen Merja Salo haluaa rohkaista nuoria opinnoissaan. Hän on kokenut luonteviksi kohtaamisen hetkiksi erityisesti oppilaitoksen aamupalat ja lounaat. Lähihoitajaopiskelija Ville Koskinen on saanut keskusteluissa uusia näkökulmia elämään.