Amerikkalaiset puhuvat ”church shoppingista”, oman kirkon valitsemisesta ja vertailemisesta. Kuinka prosessi hoituu Suomen Siionissa? Kotimaa24 antaa konsulttiapua.
1. Se on lähellä
Miksi lähteä merta edemmäs kalaan. Tuossahan se on, kävelymatkan päässä. Ekologista. En ole tämän kirkon jäsen, mutta mitäpä siitä. Olemmehan kuitenkin kaikki samaa suurta perhettä. Saavat siellä omassa seurakunnassani jäsenmaksuni ja täällä toisessa panen kolehtiin.
2. Liike on kotini
Paikalleen pysähtyminen ei kiinnosta. Kun olen liian kauan samassa paikassa, aina alkaa joku asia ärsyttää. Olen positiivisempi ja vastaanottavaisempi, kun käyn monissa paikoissa. Poimin hyviä asioita erilaisista yhteisöistä, nautin vaihtelevasta musiikista ja puhetyyleistä. Joskus, jos jossakin on inspiroiva ja vahva vaihe menossa, voin käydä vähän useamminkin. Väittävät, että noukin rusinat pullasta enkä ole kiinnostunut rakentamaan mitään seurakuntaa lahjoillani. No jaa, ehkä jätän monessa paikassa jälkeeni positiivista energiaa ja raikkaan tuulahduksen.
3. Siellä ajatellaan niin kuin minä
Opetuksen täytyy olla oikeaoppista ja hengellisesti ravitsevaa. En halua joka sunnuntai pelätä, onko pöntössä tänään uskovainen pappi vai joku sosiaalieetikko. On virvoittavaa kuulla julistusta, joka hoitaa viikon taisteluissa haavoittunutta sydäntäni ja hajanaista mieltäni. Julistuksessa kuuluu Hyvän Paimenen ääni, joka kokoaa helposti eksyvät lampaat lempeästi ja rohkeasti ympärilleen.
4. Siellä ajatellaan eri tavalla kuin minä
Moninaisuus on parempi kuin samanlaisuus. Joudumme kaikki kasvamaan, kun päätämme sietää toisiamme, vaikka ajattelemme eri tavalla monesta asiasta. Nurkkamessut, joihin kokoontuu vain samanmielisiä, ovat kirkon lopun alku. Moni sanoo, ettei ymmärrä, miten joku voi ajatella ja uskoa noin. Kun tulee lähelle ja kysyy, ymmärtäminen muuttuu mahdolliseksi. Samaan ehtoollispöytään polvistuminen raivaa minussa tilaa sillekin, jonka kanssa en aina haluaisi olla samaa perhettä.
5. Pysyn juurillani
Kyllä minä sen tiedän, ettei tämä ole mikään ainoa oikea seurakunta, vaikka jotkut niin väittävät. Tämä on minulle kuitenkin riittävän hyvä, täällä minä ja perheeni olemme aina olleet. Jotkut haastavat oppeja ja menoja ja miettivät, mihin seurakuntaan he liittyisivät, jos eivät kuuluisi mihinkään. Minun kohdalla se on tarpeetonta, koska kuulun tänne samalla tavalla kuin Suomen kansaan: synnyin suomalaiseksi, olen suomalainen.
6. Palaan juurilleni
Täydellistä seurakuntaa ja kirkkokuntaa ei ole olemassa. Olen tehnyt retkeni ja nähnyt sen. Miksi en yhtä hyvin voisi palata sinne, mistä aikoinaan lähdin. Täällä tunnen nuotit, kaavat ja puheiden poljennon. Tuttuus tuntuu nostalgiselta ja sulkee kaaren kauniisti pitkien retkieni jälkeen.
7. Siellä on ihmisiä, jotka ovat kanssani samassa elämänvaiheessa
Pienten lasten kanssa on rentoa mennä messuun, jossa on paljon muitakin kitiseviä ja helistimiään tipauttelevia pieniä ihmisiä. Kaikki ymmärtävät, että päiväuni ja välipala menevät pyhyydessään liturgianvieton edelle, jos merkit antavat niin ymmärtää. Vanhana varmaan hakeudun kauaksi lapsista, koska en muuten kuule mitä pappi sanoo. Kultaisen iän kerhossa huomaan, että jokainen elämänvaihe oli minulle siinä iässä sopivin vaihe. Matkaa on helpointa jakaa sellaisten kanssa, joilla on samanlaiset haasteet.
Kuva: Olli Seppälä