Suomalainen SS-mies ja sotilaspappi, SS-sotilasarvoltaan Untersturmführer eli suomalaisittain vänrikki Ensio Pihkala joutui Saksan itärintamalla vuonna 1941 todistamaan monia SS-joukkojen sodankäyntiin liittyneitä raakuuksia.
Pihkalan vaiheista kirjoittaa hänen päiväkirjansa perusteella Åbo Akademin kirkkohistorian dosentti André Swanström. Artikkeli Uskonto, nationalismi ja fasismi SS-pastori Ensio Pihkalan sotapäiväkirjassa
on julkaistu Teologia.fi-sivustolla. Sivusto esittelee teologian alan tutkimusta.
Teologia.fi -sivustolla julkaistiin tällä viikolla teema ”Koti, uskonto ja isänmaa?”. Yksi teeman kirjoittajista, Swanström, tutkii suomalaisten SS-miesten suhdetta uskontoon ja politiikkaan.
Suomesta lähti vapaaehtoisina Saksan SS-joukkoihin noin 1 300 suomalaista sotilasta. Suomalaiset liitettiin SS-divisioona Wikingin riveihin, kun divisioona kesäkuussa 1941 lähetettiin itärintamalle.
Natsi-Saksan kansallissosialistisen puolueen yksityisarmeija SS (”Schutzstaffel” eli Suojajoukot) oli lähtökohdiltaan muinaisgermaaniseen pakanuuteen kallellaan oleva järjestö, jonka suhde kristinuskoon oli kielteinen. Wehrmachtin eli Saksan armeijan joukoissa palveli sekä protestanttisia että katolisia sotilaspastoreita, mutta Swanströmin mukaan SS:n riveissä pastoreita ei Pihkalaa ja hänen seuraajaansa Kalervo Kurkialaa lukuun ottamatta nähty.
Heidänkin tehtävänsä oli Swanströmin tekstin mukaan virallisesti muotoiltu yhdysupseerin vakanssiksi. He valikoituivat tähän tehtävään kuitenkin nimenomaan pappeina, jotta he voisivat huolehtia samalla myös sotilaspastorin tehtävistä.
Suomalaispapit kohtasivatkin saksalaisten SS-upseerien taholta sekä hyväksyntää että vastustusta.
Pihkala joutui todistamaan SS-miesten tekemiä julmuuksia ja sotarikoksia. Niihin kuului esimerkiksi juutalaisten murhaamisia ja kirkkorakennuksien häpäisyä. Ensio Pihkalan suhde fasismiin muodostuikin Swanströmin mukaan sotaretken aikana varsin kriittiseksi.
Pihkala itse kaatui jo sotaretken alkuvaiheessa elokuussa 1941 Ukrainassa.
Oliko Jeesus esimerkillinen sankarivainaja?
Puolangan sankaripatsaassa on Johanneksen evankeliumin sanat: ”Hän antaa henkensä ystävänsä edestä.” (Joh. 15:13). Onko Raamattu asetettu sankaripatsaassa sodan palvelukseen vastoin sen sanomaa?
”Kyllä ja ei”, vastaa Helsingin yliopiston Uuden testamentin kreikan yliopistonlehtori ja dosentti Niko Huttunen.
Huttusen artikkeli on nimeltään ”Jeesus – esimerkillinen sankarivainaja?”.
Johanneksen evankeliumi ei Huttusen artikkelin mukaan puhu mitään viime sodista tai niissä kaatuneista. Siinä mielessä Raamattu on tosiaan asetettu itselleen vieraan asian palvelukseen. Huttusen mukaan vastaavalla perusteella voisi kuitenkin kieltää kaiken Raamatun tekstien soveltamisen sen syntyaikaa myöhempiin tilanteisiin.
Huttunen kirjoittaa, että Puolangan sankaripatsaan jae liittyy Raamatussa siihen, miten Jeesus kehottaa omaan esimerkkiinsä vedoten: ”Rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.” (Joh. 15:12). Patsaan jaevalinta pohjautunee juuri Jeesuksen esimerkkiin ja määrittelee näin sankarivainajien uskonnollis-moraalisen aseman: he ovat antaneet henkensä toisten puolesta niin kuin Jeesus.
Vaikka sankariuhriretoriikka ammentaakin paljon antiikin klassisista teoksista, sen julkinen teho perustuu Huttusen mielestä ennen muuta retoriikan raamatulliseen kaikupohjaan.
Juuri raamatullisessa muodossaan uhriretoriikka on suurelle yleisölle tuttua tai ainakin tutun kuuloista. Tässä mielessä uhriretoriikka valjastaa Huttusen artikkelin mukaan Raamatun ja kristillisen sovitusteologian yhteiskunnan palvelukseen. Se, onko tämä moraalinen ongelma, riippuu arvioijan arvomaailmasta.
Sankariuhriretoriikka on joka tapauksessa esimerkki siitä, miten syvällisellä tavalla Raamattu ja uskonto Huttusen mukaan vaikuttavat yhteiskuntamme pohjarakenteissa – haluttiin sitä tai ei.
Tarjolla on 13 artikkelin kokonaisuus
Teologia.fi -sivuston uusin teemanumero koostuu 13 eri artikkelista.
Swanströmin ja Huttusen ohella artikkeleita teemasta ovat kirjoittaneet esimerkiksi professori Hannu Mustakallio (Pääkirjoitus), dosentti Johan Bastubacka (”Uskonnon ja nationalismin liitos – kansallistumisesta sidoksen purkautumiseen”), emeritusprofessori Eino Murtorinne (”Luterilainen kirkko nationalismin palveluksessa”), tohtorikoulutettava Eriikka Jankko (”Suomalainen lapsuus on lahjaa”) ja dosentti Tapio Lampinen (”Ei jumalhallitsijaa, ei valittua kansaa mutta pyhä lippu – teologian opiskelijoiden ajatuksia Suomesta pyhänä isänmaana”).
Teologia.fi -sivusto on Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan, Itä-Suomen yliopiston teologian osaston sekä Fakulteten för humaniora, psykologi och teologi vid Åbo Akademin yhteisestä ylläpitämä verkkopalvelu.
Kuva: Olli Seppälä. Hietaniemen sankarihautausmaa Helsingissä.