Ruotsalaissäveltäjä Sven-David Sandström on onnellinen mies. Hän sai kolme vuotta kuukausipalkkaa siitä, että sävelsi Ruotsin kirkkovuosikirjan jokaiselle pyhälle teoksen vuosina 2008–2011.
– Sen mahdollisti neljän iäkkään yksityishenkilön lahjoitus. Kirkko ei joutunut maksamaan tästä mitään, Sandström kertoo Musik för Kyrkoåret -kokonaisuuden synnystä.
Suomalaissäveltäjät naurahtavat: pitääkö tässä panna toiveensa iäsyysasioihin ajatuksiaan siirtäviin vanheneviin mesenaatteihin.
Sven-David Sandström on helsinkiläisen Kirkko Soikoon -festivaalin nimikkovieras ja samalla lupautunut esittelemään teoksiaan Kirkkomusiikin säveltäjät ry:n vuotuisessa seminaaripäivässä. ”Jumalanpalvelus ja yhteiskunta” -seminaari on koonnut Helsingin Musiikkitalon Organo-saliin kymmeniä kirkkomusiikin ammattilaisia ympäri Suomen.
Sandström muistuttaa, että hän on ammatiltaan säveltäjä, ei kirkkomuusikko. Hän vain sattui löytämään kirkkomusiikin ja sen mahdollisuudet urallaan.
– Toimin yhä professorina Yhdysvalloissa. Opettaminen on muuttunut todella paljon vuosikymmenien aikana. Nykyään enimmäkseen juttelen opiskelijoiden kanssa elämästä, hän naurahtaa, mutta vakavoituu.
– Kaikkein suurin työ on saada opiskelija uskomana itseensä, löytämään oma äänensä, olemaan tyydyttämättä kenenkään muun odotuksia. Jokaisen pitää löytää se oma juttunsa. Minulle se oli tämä: kirkkomusiikki ja kuoron mahdollisuudet.
Säveltäjä osana historiaa
Sandströmin sävellystuotanto on mittava. Kolme viikkoa sitten hänen liki kolmituntinen Matteus-passionsa sai kantaesityksen Berliinissä. Pääsiäisenä se kuullaan Tukholmassa.
– Tuntui kuin olisin istunut historiallisessa jatkumossa. Ajattelin paljon Bachia, sama Matteuksen evankeliumiteksti edessään. Oli todella vaikeaa karistaa kaikki siihen liittyvä traditio, soinnut, rytmipainotukset, ja säveltää passio ”puhtaalta pöydältä”, omalla tavallani, Sandström muistelee.
– Eikä nykypäivän ihmisille voi säveltää enää niin pitkiä resitatiiveja kuunneltavaksi, tiedättehän, ihmiset ovat niin kärsimättömiä nykyään.
Sven-David Sandström antaa toisenkin käytännön vinkin, hieman yllättävän:
– Huomaatteko, kun puhun musiikistani, minä hymyilen. Kirkkomusiikki on hieno asia. Teokseni ovat hyviä, mutta se ei ole ainoa syy hymyyni. Kirkkomusiikki on positiivinen juttu. Haluan välittää sen myös olemuksellani!
Sama koskee myös kuoromusiikkia.
– Hyvä kuoromusiikki saa minut aina kuin vähän lentämään. Jo ajatus siitä, tunnetko, se on hieno tunne!
– Haluaisin tämän hyvän tunteen leviävän kaikkialle kirkkoon. Musiikki luo hyvän fiiliksen. Se saa tekstin aukeamaan ihmisille uudella tavalla. Musiikki on evankeliumia itsessään, se sävelletään Jumalan kunniaksi, Sandström innostuu ja innostaa.
Jotakin yhteisön hyväksi
Kun Sandström soittaa teosnäytteitä tuotannostaan, on aivan selvää, että ”hyvä fiilis” ei tarkoita helppoutta. Tuotannossa löytyy helpommin toteutettavia teoksia, mutta myös haastavaa kuoromateriaalia.
– Kirkkovuosi-kokoelmani myös äänitettiin. Kuoro, joka sen teki, oli aivan tavallinen kirkkokuoro. He kuitenkin innostuivat siitä, että he kehittyivät itse teosten harjoittelun myötä.
Sandström sanookin, että tuntee tekevänsä jotain yhteisön hyväksi nimenomaan kirkkomusiikkia säveltäessään. Samalla hän asettuu osaksi historiallista säveltäjien ja sävellysten jatkumoa.
– Omia kappaleita on hieno kuulla kirkossa, usein aivan yllättäen. Silloin tulee tunne, että on saanut olla tekemässä jotain tärkeää. Toivottavasti muutkin säveltäjät huomaavat tämän.
Vuonna 1981 Tukholmassa esitetty Agnus Dei oli Sandströmille käännepiste. Sen jälkeen hän halusi ryhtyä kohottamaan erityisesti kuoromusiikin tasoa.
– Kuuletteko, siinä avautuu tällainen loiste! Yksinkertaiset asiat ovat kauniita.
Hän tunnustaa sen, minkä asiantuntijayleisö hyvin jo kuuli: kyseinen teos ei ole ihan niin yksinkertainen kuin miltä se kuulostaa.
– Pyrin koskettamaan sydämiä. Se on vaikeaa. Vielä vaikeampaa on säveltää näitä iloisia teoksia. Jokainenhan haluaisi velloa surussa ja tuskassa, miten helppo se onkaan. Mutta ilo! Todella vaikea juttu.
Sandström antaa vielä yhden vinkin säveltäjälle.
– Asetu kuulijan asemaan. Unohda hienot tekniikkasi ja muiden tyydyttäminen. Istu penkkiin ja koe, mitä musiikki sinulle antaa.
Jos musiikkia ei tule, kirkko kuolee
Sandström sanoo, että kirkko tarvitsee koko ajan uutta musiikkia.
– Muuten se kuolee. Kirkollinen elämä tarvitsee tuoretta sille kirjoitettua musiikkia pysyäkseen elossa.
– Ruotsissa olen harvinaisuus, kun sävellän kirkkomusiikkia. Mutta iso kirkkovuosiprojektini noteerattiin laajasti maan medioissa. Ja se puolestaan nosti kirkon taas sille paikalle, mihin se yhteiskunnassa ja sen kulttuurissa kuuluu.
Sandström odottaa innolla Matteus-passionsa tulevaa esitystä. Hän muistuttaa, että ihmiset haluavat yhä tulla kirkkoon kuuntelemaan musiikkia.
– Se on koskettanut heitä jollakin salatulla tavalla, sydän on täynnä. Siksi he tulevat.
Sven-David Sandström päättää esityksensä evankeliumiin kirkkomuusikoille:
– Musiikki on suuri voima. Olkaa hyvin onnellisia kaikki te, jotka saatte tehdä töitä hyvän kirkkomusiikin parissa. Ja näyttäkää se.