Kouvolassa, seurakuntakoti Lehdokissa perjantaisin pidettävän ruokakirkon aktiivi ja paikallisten romanien puhemies Henry Helmi luonnehtii itseään enemmän sanan kuin sävelen mieheksi.
– Musiikki on vahvasti mukana meidän tummien elämässä, ja uskossakin, mutta minun osani on käydä puhumassa siellä, minne pyydetään. Vaikka täällä ruokakirkossa. Sepostahan ei koskaan tiedä, jos hän kutsuu minut tuonne eteen todistamaan. Olen siellä usein ollutkin.
– Uskoville kerron, kuinka Jeesus huolehtii ja parantaa. Heille, joilla ei vielä ole uskoa, julistan Jeesuksen pelastusta. Muistutan, miten armollinen Hän on meille syntisille, Helmi juttelee.
Seppo Niemi on Henryn tavoin syntyisin Varsinais-Suomesta. Toisensa nämä uskonmiehet kohtasivat ensi kerran viitisen vuotta sitten Vapaakirkon rukousilloissa.
Viime aikoina on tavattu useammin ruokakirkossa, jota on syksystä 2013 lähtien pidetty Kouvolan evankelisluterilaisen kirkon seurakuntakoti Lehdokissa. Sepon ideoimaan, virallisesti Yhteydeniltana tunnettuun tapahtumaan tulee perjantaisin 30-50 kävijää pääosin lähitienoilta Lehtomäen kaupunginosasta.
Mukana on myös romaneja, tummia, kuten Henry Helmi heimoaan kutsuu.
Ruokakirkossa kaikki musiikkia myöten toimii vapaaehtoisvoimin. Usein esiintymisvuoron saa upeaääninen romanilaulaja Roope Hagert.
Sanaa, säveltä, soppaa ja eväsleipää
Alusta alkaen toiminnassa mukana ollut Henry Helmi toteaa tummien tulevan ruokakirkkoon vielä varsin vähäisin joukoin, verrattuna vaikka maahanmuuttajiin.
– Tervetulleita ovat kaikki, joilla on nälkä, Seppo sanoo.
Kenenkään synnyinmaata, tulon syytä, uskoa tai kirkkokuntaa ei Lehdokissa kysytä. Kaikille on yhtälailla tarjolla ruumiin ja hengen ravintoa sekä pyyteetöntä yhdessäoloa.
Lämmintä ruokaa alettiin tarjota syksyllä 2014 Kouvolan kaupungin ilmoitettua jakavansa koululaisilta ylijääneet ateriat hyväntekeväisyysjärjestöille. Vapaaehtoisporukka hakee kaupungin keskuskeittiöltä ruuan, jonka emännät Lehdokissa lämmittävät.
Ateriantarjontaan osallistuu myös paikallisia S-ryhmän liikkeitä. Ne lahjoittavat ruokakirkolle muun muassa leipää ja maitoa, jotka kaupoissa uhkaavat jäädä myymättä, mutta ovat vielä täysin käyttökelpoisia.
Ruuan kera nautitaan sekä sanaa että säveltä. Aterian päälle hörpätään pullakahvit. Usein lähtijöille annetaan evääksi leipäpussi ja muutakin purtavaa.
Mummojen kyytimies ja esirukouksen lapsi
Kouvolaan vuonna 2002 VR-työn perässä muuttanut Henry Helmi muistelee lämmöllä 70-luvun Turun katulähetys- ja leiritoimintaa.
– Sitä johti luterilaisen kirkon Matti Vanhanen, Jumalan lahja romaneille!
Vuosien mittaan romaniherätyksiä on ollut pitkin Suomea, mutta ei tiettävästi Kouvolan seudulla.
– Minäkin olen esirukouksen lapsi, paljastaa Henry, joka tuli uskoon 35 vuotta sitten.
– Ida-mummoni ja hänen siskonsa Sandra olivat totisia rukoilijoita. He sekä ystävämme, romanipariskunta Aini ja Kusti rukoilivat vuosikaudet, että Turussa nuorempikin väki tulisi tuntemaan Jeesuksen.
Mummoja kaikkien kirkkokuntien hengellisiin tilaisuuksiin kyydinnyt Henry löysi näin itsekin uskon.
Suomessa on nykyään noin 10 000 romania, joita Henryn mukaan yhdistää ennen kaikkea vähemmistöasema. Viitisensataa vuotta Suomessa asunut kansa on kohdannut vainoa ja syrjintää, mutta sinnitellyt läpi sen sekä sota- ja lamavuosien.
– Aikojen koventuessa käydään heikoimman kimppuun. Kun somalit aikanaan tulivat Suomeen, nousimme me romanit arvoon. Nyt taas on valtaväestö tiukoilla, ja maahanmuuttajia kauhistellaan.
”Kun Jeesus tulee, raja-aidoilla ei ole enää väliä”
Vaikeina aikoina on romaneja auttanut usko Jumalaan. Entisajan kärrykansalla se oli lapsenomaista luottamusta.
– Tummat kiittivät hyvää emäntää, joka tarjosi leipää ja ylistivät hyvää isäntää, joka antoi hevoselle heinää, mutta ennen kaikkea nämä luku- ja kirjoitustaidottomat ihmiset kiittivät Taivaan Isää.
Tänään on oppia, ymmärrystä ja tietoa toisinmäärin kuin tuolloin. Niiden myötä näyttää kiitoskin unohtuneen, sekä tummilta että valkolaisilta.
– Nyt ollaan kovin kaikkivoipaisia, Henry huokaa. – Kristityt maallistuvat, epävarmuus ja pahuus valtaavat maailmaa. Elämme Jeesuksen tulemisen aikoja.
Henry sanoo itse saaneensa levon Herrassa. Siitä syntyvät rauha, väkevyys sekä sananjulistus.
– Pitää muistaa olla kiitollinen, puhua Jeesuksesta ja teoillakin tuoda uskoaan esiin.
– Miksemme me kaikki voisi tehdä yhteistyötä? Oppikysymykset ovat sivuseikka, kun raja-aidat kuitenkin kohta murtuvat. Tärkeintä on, että jokainen tuntee Jeesuksen henkilökohtaisesti. Siinä ei instituutioilla enää ole väliä.
Mitäpä tähän Henryn saarnaan voisi Seppokaan sanoa muuta kuin Aamen!
Kuva: Hannele Niemi. Henry Helmi ja Seppo Niemi ovat syntyjään varsinaissuomalaisia. Kouvolassa miehiä yhdistää niin usko kuin vapaaehtoistyökin. Eri kirkkokunnilla ei ole merkitystä, kun kohdataan yhteiskristillisessä ruokakirkossa.