Savonlinnan Rotaryklubi käynnisti viisi vuotta sitten hautajaisten arkunkantopalvelun. Palvelu on tullut tarpeeseen. Kantajat on kutsuttu jo 30 hautajaisiin, joissa on tarvittu yhteensä noin 120 miestä.
Punkaharjun kirkossa mustiin pukeutuneet herrat Timo Nokelainen, Ville Taavitsainen, Reino Korhonen, Risto Paakkunainen, Lauri Kosonen ja Jouko Turtiainen tarttuvat arkkuun ja kantavat sen hautaan. On maaliskuinen lauantai vuonna 2013.
Varsinaisesti ryhmällä ei ole mitään tekemistä vainajan tai hänen sukunsa kanssa. He ovat ulkopuolinen Savonlinnan rotareiden vapaaehtoinen joukko. Hautauspalvelu Juha Saari on omaisten toivomuksesta kutsunut heidät yksinomaan kantamaan arkkua. Ryhmä on tottunut tehtävään, ja kaikki sujuu mallikkaasti.
Rotareilta voidaan pyytää hautajaisiin tarpeen mukaan 1–6 miestä. Kahdeksan kertaa Punkaharjun hautajaisten tapaan heiltä on ollut täysi miehitys, eli rotarit ovat yksinään hoitaneet arkun hautaan. Muilla kerroilla on omaisia ollut lisäksi kantajina.
Käytännössä rotareiden arkun kantaminen on keskittynyt noin 20 miehelle, ja kantamisen tiheys vaihtelee miehestä mieheen. Heistä viisi on kantanut arkkua yli kymmenen kertaa ja pari muutaman kerran.
Lähes kaikki rotareiden hautajaisapu on kohdistunut Savonlinnan Pääskylahden ja Talvisalon hautausmaille. Kerran on oltu Punkaharjulla ja Kerimäellä, jotka kuuluvat Savonlinnan kaupunkiin ja seurakuntaan.
Kysytty palvelu
Rotaryklubin varapresidentti, opetusneuvos Jouko Turtiainen kertoo, että idea palvelusta syttyi noin seitsemän vuotta sitten Kotimaa-lehdessä olleesta aihetta käsitelleestä lehtijutusta. Itse juttu on kateissa, mutta rotarit lähtivät ennakkoluulottomasti Turtiaisen ehdottamaan hankkeeseen.
– Se on osoittanut kysytyksi palveluksi, metsänhoitoa harrastava, eläkkeellä oleva Savonlinnan lyseon rehtori Turtiainen kertoo.
Hautaustoimisto ja omaiset pohtivat arkun kantamista. Useimmiten hautaustoimisto kutsuu rotarit paikalle. Kuuden hengen miehitys on tarvittu esimerkiksi silloin, kun omaisia on vain vähän, tai jos vainaja on tuotu haudattavaksi esimerkiksi ulkomailta.
– Kerran meitä oli paikalla vain pappi, diakoni ja kuusi rotaria. Olemme luvanneet myös kouluttaa nuoria ja kokemattomia kantajia silloin, kun meitä on esimerkiksi neljä. Laitamme uudet ’äkkinäiset’ keskelle kantamaan, Turtiainen kertoo.
Arkun hautaan lasku voi olla jopa altis tapaturmille, sillä sitä ei juuri kukaan ole harjoitellut. Tehtävä voi sattua vain kerran tai harvoin kohdalle. Hautaustoimistot antavat usein ohjeita arkun laskemiseen. Olennaista on muun muassa, kuinka kantoliinaa käytetään.
Oulussa myös seurakunnat alkoivat tänä vuonna kouluttaa vapaaehtoisia arkunkantajia. Hankeen perusteluissa todetaan, että pula kantajista voi johtua esimerkiksi vainajan korkeasta iästä, jolloin lähipiiriä on vähän. Suvut ovat myös pienentyneet, samoin kuin hautajaisten saattoväki.
Tukea hyväntekeväisyyteen
Savonlinnan rotareille tehtävä on vapaaehtoinen talkoopalvelus. Kukaan ei ota kilometrikorvauksia eikä palkkioita. Sen sijaan Rotaryklubille maksetaan korvaus, mikä käytetään kokonaan hyväntekeväisyyteen.
– Saamme yleensä 50 euroa miestä kohden, ja aina ei sitäkään. Summa menee lyhentämättömänä hyväntekeväisyyteen, joko Rotarysäätiön Polio Plus -rahastoon tai paikallisiin projekteihimme, syrjäytymisen estämiseen ja nuorten korkeakouluopiskelijoiden stipendeihin, Turtiainen kertoo.
Rahaliikenne sujuu hautaustoimiston laskutuksen kautta niin, että omaiset voivat laittaa kulun perunkirjoitukseen.
Rotarit ovat satsanneet palveluun. Kantajille on hankittu mustat takit ja valkoiset kaulahuivit.
– Lähiaikoina hankitaan vielä mustat, tyylikkäät vilttihatut. Otamme takit mukaan hautajaisiin klubin kokouspaikalta.
Turtiainen sanoo, että omaisilta ja hautaustoimistoilta on tullut tyytyväistä palautetta. Miehet osallistuvat siunaustilaisuuteen, mutta eivät muistotilaisuuteen. Yleensä tehtävä vie tunnin, ja matkat päälle.
– Asun itse Kerimäellä, ja minulta tehtävään kuluu kerralla matkojen kanssa kolme tuntia, Turtiainen sanoo.
Turtiainen sanoo, että arkun kantaminen ei ole koskaan viileää rutiinia, ollaanhan ainutkertaisen, pyhän ja peruuttamattoman asian kanssa tekemisissä, mihin liittyy omaisten suuri suru.
– Kyllä jokainen kantaminen on hiljentymisen paikka. Tuntuu ikään kuin tästä saisi jotain itselleenkin, Turtiainen miettii.
Ei aina helppo tehtävä
Aina tehtävä ei suju välttämättä kaavaillulla tavalla. Kerran arkun kanssa tuli ongelmia, kun vainaja painoi noin 140 kiloa. Arkku ja hauta olivat tavallista suurempia, ja hauta leveni viistosti ylöspäin.
Arkun kantoliinat eivät laskeutuneet kohtisuoraan alas kuten normaalisti. Työ vaati tavallista paljon enemmän voimaa ja tarkkuutta.
– Meiltä oli varattu vain neljä kantajaa. Keskeytin hautaan laskun ja kerroin omaisille, ettei tämä onnistu tällä ryhmällä. Kävin hakemassa kaksi hautausmaan työntekijää mukaan auttamaan. Pienen viivästyksen jälkeen hautaus sujui loppuun.
Tämän jälkeen Turtiainen ilmoitti hautaustoimistoille, että jos vainaja painaa yli 120 kiloa, siitä tulee ennakkoon heille tieto.
– Silloin otamme lisäkantajia mukaan.
Turtiainen sanoo, että palvelutehtävä kertoo tiiviistä yhteistyöstä, jossa jokainen on valmis satsaamaan aikaansa. Suuri osa kantajista on jo eläkkeellä.
– Olemme valmiita nopeisiinkin lähtöihin. Yleensä kutsu tulee viikkoa tai kahta ennen hautajaisia. Kun lähetän ryhmälle sähköpostia, saan miehet kasaan yleensä päivän tai kahden aikana, Turtiainen kertoo.
Joulukuusenkasvatusta sähkölinjojen alla
Savonlinnassa pian 70 vuotta toimineella Rotaryklubilla on jo pitkä historia hyväntekeväisyystyössä. Klubi on merkittävä opiskelijoiden tukija. Klubi hallinnoi noin puolen miljoonan euron sijoitussalkkua ja sen osaketuottoihin perustuvaa stipendirahastoa. Alkuperäisen salkun testamenttasi klubille yli 30 vuotta sitten yksi sen perustajajäsenistä, Schaumanin tehtaiden pitkäaikainen isännöitsijä Runar Andersson.
Klubi jakaa joka vuodenvaihteessa Savonlinnan seudulta lähteneille korkeakouluopiskelijoille korkotuottoina stipendejä noin 20 000 euron arvosta.
Myös joulukuusen avulla voi tehdä hyvää. Rotarit ovat kartuttaneet hyväntekeväisyyskassaansa kolmisen vuotta joulukuusikaupalla. He vastaavat talkoilla sähkölinjan alla noin hehtaarin kokoisesta palstasta, jossa hoidetaan ja kasvatetaan kuusia. Joulukuusia on myyty vuosittain 50–100 kappaletta 30 eurolla. Tämäkin summa menee kokonaisuudessaan hyväntekeväisyyteen.
Kuva: Martti Nykänen