Opetusneuvos Henry Hedman on tyytyväinen. Väitöskirja on valmis ja väitöstilaisuus järjestetään Helsingin yliopiston Metsätalolla 6.9. Hedman kertoo olevansa helpottunut pitkän työn valmiiksi saattamisesta.

– Kyllä tämä henkisesti piristää ja itsetuntoa nostaa.

Henry Hedman on tehnyt töitä romanikulttuurin edistämiseksi jo kuudella vuosikymmenellä eikä loppua näy. Hedman on työskennellyt muun muassa romanikielen opettajana, kääntäjänä, Helsingin yliopiston tutkijana ja opettajana, tietokirjailijana sekä evankelistana ja muusikkona. Nyt hän väittelee tohtoriksi.

– Elämäntyöni jakautuu kahteen: romanien, oman heimoni hyväksi tehtävään työhön sekä hengelliseen työhön julistajana ja muusikkona.

Hedmanin väitöskirja Minäkö mustalainen? Romaniuden jatkuvuus eksogaamisissa perheissä on monessa mielessä ainutlaatuinen. Eksogaamisiksi kutsutaan suhteita, joissa toinen osapuoli kuuluu vähemmistöön ja toinen valtaväestöön. Hedman on tarkastellut, miten romani-identiteetti periytyy ja välittyy tällaisissa perheissä. Hedmanin mukaan lähdemateriaalia oli vaikea löytää, sillä sitä ei oikeastaan ollut.

– Piti itse etsiä ja tutkia kaikki. Olennaista oli selvittää, miten mitata romaniutta ja vähemmistöhidentiteettiä.

Hedmanin mukaan vähemmistöidentiteettiin vaikuttaa kaksi tekijää.

– On olemassa sisäinen, koettu romanius. Siihen kuuluu arvomaailma ja tunne heimoon kuulumisesta sekä romanisielun ja romaniveren kaltaiset vanhemmat käsitteet.

Sisäisen romaniuden lisäksi vaikuttaa asennoituminen eli kunnioitus heimotapoja kohtaan. Hedmanin mukaan nämä eivät aina olleet sopusoinnussa.

– Joku saattoi kokea romaniutensa vahvasti sisäisenä, mutta ulkoisesti toteutti sitä huomattavasti vähemmän. Siihen saattaa liittyä häpeää tai halveksuntaakin.

Näiden tekijöiden avulla on Hedmanin mukaan ollut mahdollista tarkastella ”romaniuden käyttöastetta” eli vähemmistöidentiteetin vahvuutta ja luonnetta.

– Ja sitten tietysti tämä toinen eli ulkoinen romanius toteutuu kolmessa kontekstissa: omassa perheessä, lähisuvun kesken ja sosiaalisessa ympäristössä.

Siihen saattaa liittyä häpeää tai halveksuntaakin.

MIKÄLI ROMANI-IDENTITEETTI laskee vahvasti yhdellä sukupolvella, on harvinaista että se lähtee kasvuun seuraavalla. Jos esimerkiksi eksogaamisen perheen lasten romani-identiteetti on heikko, heidän lapsillaan on Hedmanin mukaan jo suuri riski assimiloitua eli sulautua täysin suomalaiseen yhteiskuntaan.

Tutkimus on Hedmanille henkilökohtainen, sillä hänen oma perheensä on eksogaaminen.

– Puolisoni kuuluu valtaväestöön. Mielenkiintoista oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat romani-identiteetin säilymiseen.

Yleisesti on pelätty ja ajateltu, että eksogaamiset liitot vaarantavat romaniperinteen säilyvyyttä. Hedmanin mukaan niin ei tarvitse olla.

– Joissain tapauksissa yhteys säilyy, joskus se katkeaa. Mikäli kotona noudatetaan näkyvää tapakulttuuria, niin riski pienenee saman tien.

Avainasemassa on myös lähisuku. Mikäli isovanhemmat vaalivat romaniperinteitä ja ovat tiivisti yhteydessä lastenlapsiinsa, heidän identiteettinsä vahvistuu.

– Isovanhemmat ovat tärkeässä roolissa kulttuurin ylläpitäjinä.

Tyypillistä esimerkiksi on, että vaikka lapset eivät pukeutuisikaan romaniperinteen mukaisesti, he laittavat asiaankuuluvat vaatteet ylle ainakin isovanhempien luona vieraillessa.

– Merkittävä tekijä on myös, avioituuko eksogaamisen romaniperheen lapsi romanin kanssa.

Seitsemän kahdestakymmenestä Hedmanin haastattelemasta eksogaamistaustaisesta nuoresta aikuisesta on avioitunut romanin kanssa.

– He todennäköisimmin sitten myös noudattavat tapakulttuuria esimerkiksi romanipuhtauden osalta.

MONET ROMANIKULTTUURIN olennaiset tavat ovat voimissaan. Kyselyn mukaan suurin osa kertoi noudattavansa esimerkiksi romanipuhtautta. Hedmanin mukaan siihen kuuluu esimerkiksi se, että kylään tullessa pestään alleviivatusti kädet.

Osa romanipuhtauteen liittyvistä tavoista on siis hyvinkin tavanomaisia, mutta osa erityisempiä, kuten esimerkiksi se että vanhempien romanien vaatteet pestään aikuisten ja lasten vaatteista erillään. Toinen vaalittu tapa on se, että nuoremmat romanit eivät saa kerrostaloissa asua vanhempien yläpuolella. Hedmanin mukaan sellainen koetaan hyvin loukkaavaksi.

– Tällöin jompikumpi muuttaa. Tätä noudatetaan edelleen hyvin tiukasti.

Niin tapojen kuin arvojen keskiössä on Hedmanin mukaan vanhempien ihmisten kunnioitus.

– Se on romanikulttuurin kivijalka.

Vaikka käytännön muutoksia voi tapahtua, periaatteet säilyvät muuttumattomina. Näin Hedman väittää, vaikka kulttuurintutkimuksen valtalinjan mukaan kulttuurit muuttuvat jatkuvasti.

– Romanikulttuuri on säilynyt arvoiltaan melko samanlaisena ainakin sadan vuoden ajan. Vaikka vaatteiden kuosit ja mallit vaihtuisivat, periaate siveästä pukeutumisesta säilyy. Siinäkin on ennen kaikkea kyse vanhempien kunnioittamisesta.

Jotkut kulttuurin osa-alueet kuitenkin köyhtyvät. Yksi huolenaihe on kieli.

– Tällä hetkellä vain kolmannes Suomen romaneista käyttää ja osaa romanikieltä sujuvasti. Vahvaa käyttökulttuuria ei enää ole. Aikaisemmin, kun romanit vielä kiersivät, kielellä oli myös vahva salakielifunktio. Se on yhä säilynyt, sillä jos vanhemmat haluavat puhua niin, että lapset eivät ymmärrä, he saattavat käyttää romanikieltä.

Eksogaamisissa suhteissa kielen osaaminen kuitenkin vaikeutuu.

– Puolisoni kanssa en kieltä käytä, mutta äitini luona käydessä puhun lähinnä sitä.

Vain kolmannes Suomen romaneista käyttää ja osaa romanikieltä sujuvasti.

KOSKA VANHEMMAT ihmiset pitävät käyttäytymiskoodeja ja perinteitä yllä, ei Hedmanin mukaan romanikulttuurilla ole hätää niin kauan kuin vanhempien ihmisten kunnioittaminen säilyy arvomaailman keskiössä.

– Vanhimmat ovat hierarkiassa korkeimmassa asemassa. He myös kontrolloivat nuorten käytöstä suvun kesken. Yksilön häpeä on koko suvun häpeä.

Merkityksellistä on yhteisön voima. Parhaimmillaan romanikulttuuri onkin syvää solidaarisuutta.

– Jos suvussa tapahtuu avioero, kaikki osallistuvat lasten kasvatukseen ja hoitoon. Jos joku sairastuu, häntä saatetaan käydä katsomassa liiallisuuksiin asti.

Koossa pitäviä voimia ovat kunnioituksen ja häpeän elementit. Niin pitkään kun arvoihin uskotaan, säilyvät tavatkin hengissä. Hedman kertoo erään vanhemman romanin summanneen, että romanin tulee elää kolmella tavalla: ”suomalaisittain, romanittain ja herroittain”.

– Herraskainen pukeutuminen on olennainen osa identiteettiä ja historiaa. Tietty kuninkaallisuus leimaa myös romanikotien sisustuksia.

Meiltä edellytetään valtavan suurta muutosta. Kestääkö romanikulttuuri painetta?

NÄKÖPIIRISSÄ ON silti uhkia. Hedmanin mukaan koulutus on nuorille suuri haaste.

– Miten säilyttää romani-identiteetti ja silti kouluttautua? Meiltä edellytetään valtavan suurta muutosta. Kestääkö romanikulttuuri painetta?

Väitöskirjan keskeinen viesti on kuitenkin selvä. Mitä vahvemmin romanikulttuuria ilmennetään perheessä, sen paremmin se säilyy.

– Sisäinen tunne romaniudesta yhdessä kunnioittavan käyttäytymisen kanssa ovat tärkeimmät tekijät.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä