Kirkon jäsentilastojen mukaan viime vuonna rippikoulujen yhteydessä toimitettiin 1 151 kastetta. Se oli ennätysmäärä ja muodosti yli viisi prosenttia kaikista Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa toimitetuista kasteista. Valtaosa kastetuista oli 14–15-vuotiaita nuoria. Loput olivat aikuisrippikoululaisia.

Edellinen ennätys, 948 rippikoulukastetta, oli vuodelta 2022.

Kirkosta on tullut kuin huomaamatta Suomen suurin ”kääntymyskasteita” eli uskonsa tunnustavien henkilöiden kasteita toimittava yhteisö. Itse asiassa luterilainen kirkko toimitti viime vuonna tällaisia kasteita todennäköisesti enemmän kuin helluntailaiset, vapaakirkolliset, baptistit ja muut vapaakristilliset yhteisöt yhteensä.

Suomalainen luterilaisuus on muutoksen äärellä, toteaa johtava asiantuntija Jyri Komulainen Kirkon tutkimus ja koulutus -yksiköstä.

– Luther korosti lapsen kastamista ja sitä, miten juuri lapsikaste on kuva Jumalan armosta. Lähetyskentillä luterilaiset ovat aina kastaneet aikuisia, mutta jos katsotaan perinnettä laajemmin, luterilaisuus on ollut vahvasti nimenomaan lapsia kastava liike.

RIPPIKOULULAISTEN MÄÄRÄÄN suhteutettuna eniten rippikoulukasteita toimitetaan pääkaupunkiseudulla, missä kirkkoon kuulumattomia lapsia ja nuoria on eniten.

Itähelsinkiläisen Vuosaaren seurakunnan rippikoulupappi Samuel Paananen on toiminut tehtävässään kaksitoista vuotta ja arvioi kastaneensa sinä aikana noin parikymmentä rippikoululaista.

Vuosaaren rippileirien osallistujista on viime vuosina kastettu aina vähintään yksi ja enimmillään neljä, Paananen muistelee. Kaikkiaan yhdelle leirille osallistuu noin 25 nuorta.

– Toimin tänä kesänä pappina kahdella leirillä, ja kummaltakin ilmoittautui kaksi nuorta kastettavaksi. Tyypillisesti lähes kaikki osallistujat, joita ei ole kastettu, haluavat kasteen.

Monikulttuurisessa Vuosaaressa nuorista vain noin 40 prosenttia kuuluu kirkkoon. Se korostaa kastepäätöksen omakohtaisuutta.

– Tällaisessa tilanteessa se, että nuori menee rippikouluun, on jo itsessään selkeä oma valinta, ja aika moni sellainen, jota ei ole vielä kastettu, on sen valinnan yhteydessä jo valmiiksi miettinyt, että haluaa myös liittyä kirkkoon.

– Rippikoulun myötä nuoren tunne siitä, että tämä on yhteisö, johon hän haluaa kuulua, yleensä vain vahvistuu.

Yhteisöön kuulumisen lisäksi monia nuoria motivoi halu päästä kummiksi ja isoseksi, mitkä kumpikin edellyttävät, että henkilö on kastettu ja konfirmoitu kirkon jäsen.

TILANTEENA RIPPIKOULULAISEN ja pienen lapsen kaste eroavat toisistaan lähinnä siten, että ensin mainitussa kastettava itse osallistuu uskontunnuksen lausumiseen ja vastaa kysymykseen, jossa tiedustellaan hänen haluaan tulla kastetuksi.

Vuosaaressa 14–15-vuotias kasteelle tuleva voi valita, toimitetaanko kaste jo ennen rippikoulun alkamista, rippileirin aikana tai vasta ennen konfirmaatiota. Suosituin ajankohta on konfirmaatiopäivänä ennen konfirmaatiomessua, jolloin sukulaiset pääsevät samalla kertaa näkemään sekä kasteen että konfirmaation.

Paanasen mukaan vanhemmat suhtautuvat nuorten kastepäätökseen useimmiten myönteisesti. Vaikka nuoren kastamattomuuden taustalla on yleensä vanhempien tietoinen päätös, kyse ei useinkaan ole siitä, että he olisivat sakramenttia vastaan sinänsä.

Moni nykyvanhempi vain haluaa lapsensa saavan itse myöhemmin päättää, haluaako hän kuulua kirkkoon vai ei. Rippikoulukasteessa tämä vapaus konkretisoituu.

Silloin harvoin, kun nuoren vanhempi ei asiaa hyväksy, se myös pysäyttää koko prosessin. Alle 18-vuotiaan kaste edellyttää huoltajien suostumuksen.

– Muistan, kuinka kerran muslimi-isä kielsi lapsensa kasteen, kunnes tämä täyttää 18 vuotta, Paananen sanoo.

Pappina hänen on helppo samaistua kastetta pyytävään nuoren mielenmaisemaan. Vapaakirkkoon kuuluvan perheen lapsena myöskään häntä itseään ei kastettu sylivauvana vaan vasta 12-vuotiaana hänen omasta pyynnöstään.

– Kun pappina kysyn nuorelta: ”Tahdotko, että sinut kastetaan kristilliseen uskoon?” ja hän itse vastaa, että kyllä hän tahtoo, se on koskettava tilanne.

TÄNÄ VUONNA rippikoulun suorittavista nuorista suurin osa on syntynyt vuonna 2009. Tuolloin kirkossa kastettiin noin 48 000 vastasyntynyttä, mikä oli noin 80 prosenttia sinä vuonna syntyneistä.

Sen jälkeen kastettujen osuus ikäluokasta lähti jyrkkään laskuun, ja viime vuonna suomalaisvauvoista kastettiin luterilaisen kirkon jäsenyyteen vain noin joka toinen.

Trendin perusteella on helppo ennakoida, että sekä rippikoulukasteiden kokonaismäärä että niiden osuus kaikista kasteista jatkavat kasvuaan tulevaisuudessa – mikäli rippikoulu ja kristillinen sanoma säilyttävät nykyisen vetovoimansa nuorten keskuudessa.

Jyri Komulaisen mukaan luterilaisuudelle on suuri haaste, että niin monet kirkkoon kuuluvat vanhemmat jättävät lapsensa kastamatta. Toisaalta rippikoulukasteiden yleistyminen voimistaa yhteisön keskellä ajatusta kristillisestä vakaumuksesta henkilökohtaisena sitoutumisena.

Komulainen osallistui vuonna 2022 pohjoismaisten luterilaisten kirkkojen kasteprojektiin, jonka loppuasiakirja suosittelee kasteen teologisen ymmärryksen kehittämistä niin, että se huomioi paremmin myös nuoret ja aikuiset kastettavat.

Uusi testamentti ja varhainen kristillinen traditio tarjoaisivat tähän paljon hedelmällisiä näkökulmia, Komulainen sanoo.

Tällaisia näkökulmia ovat esimerkiksi ajatus kasteesta ”valaistumisen kylpynä” ja symbolisena tekona, joka antaa kastettavalle uuden identiteetin Jeesuksen seuraajana.

Komulaisen mukaan luterilaisissa tunnustuskirjoissa kasteteologia ajaa lähinnä Uuden testamentin rikkaan kuvaston yhtä raidetta ja korostaa paavalilaista ajatusta siitä, miten kasteessa meidät upotetaan Kristuksen kuolemaan ja nostetaan hänen ylösnousemukseensa.

– Monissa muissa kristillisissä traditioissa lähtökohtana on evankeliumin kuvaus Jeesuksen kasteesta. Kysymys kuuluu: annammeko me sosiologisen muutoksen inspiroida meitä löytämään kasteteologian unohdettuja ulottuvuuksia, jotka voisivat paremmin puhutella ihmisiä tässä ajassa?

PERINTEISESTI SUOMALAISESSA luterilaisuudessa on ollut tapana moittia vapaakristillisten yhteisöjen baptistista kastetta ”ihmistekoiseksi” ja pelastuksen lahjaluonnetta hämärtäväksi, sillä nämä yhteisöt kastavat vain henkilöitä, jotka kykenevät itse tunnustamaan uskonsa.

Paanasen ja Komulaisen mukaan lapsikasteessa korostuva ajatus sakramentista Jumalan lahjana soveltuu hyvin myös nuorten ja aikuisten kasteisiin.

– Ajattelen, että myös niissä on kyse Jumalan työstä ja armosta henkilön elämässä, Paananen sanoo.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä