Rippikoulukasteet yleistyvät kirkossa nopeasti. Viime vuonna luterilaisten seurakuntien rippikoulujen yhteydessä toimitettiin 1 151 kastetta, ja ne muodostivat yli viisi prosenttia yhteisön kaikista kasteista. Kotimaa kertoi asiasta 16.8.
Rippikoulukasteiden määrä on kasvanut useita vuosia peräkkäin, ja trendin uskotaan jatkuvan.
Samalla kun ilmiö ravistelee luterilaista identiteettiä erityisesti lapsia kastavana kirkkokuntana, kehityksellä voi olla ekumeenisia vaikutuksia. Tampereen helluntaiseurakunnan johtaja Usko Katto arvioi, että ilmiö pakottaa helluntailiikkeen miettimään suhtautumistaan valelemiseen kastetapana.
Luterilaisissa seurakunnissa myös suurin osa rippikoulukasteista toimitetaan valelemalla. Tähän asti helluntaiseurakuntaan liittyviltä, nuorena tai aikuisena valelukasteella kastetuilta henkilöiltä on yleensä edellytetty uusi, upottamalla tehty kaste. Näiden ihmisten valelukastetta ei toisin sanoen ole pidetty pätevänä.
– Uskon, että rippikoulukasteiden yleistyminen herättää meidät miettimään tätä asiaa. Meillä upotuskastetta on pidetty alkuperäisenä kastemuotona, ja tähän asti olemme olleet aika tiukkoja siinä, että kaste pitää tehdä upottamalla aina, kun se vain on mahdollista, Katto sanoo.
USKO KATTO toimi helluntailiikkeen edustajien puheenjohtajana, kun evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen helluntaiherätyksen neuvottelukunta keskusteli kristillisestä kasteesta vuosina 2014–2017.
Katon mukaan myös helluntailaiset suorittavat kasteen valelemalla silloin, kun henkilö ei sairautensa tai vammansa vuoksi voi mennä kastealtaaseen. Kasteen saaminen rippikoulussa voisi olla samantyyppinen syy poikkeuksen hyväksymiseen.
Katto haluaa rohkaista luterilaisia pappeja aktiivisesti tarjoamaan kastettaville mahdollisuutta upotuskasteeseen, sillä kasteen symboliikka esimerkiksi Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa liittyy nimenomaan upottamiseen.
– Silti henkilökohtaisesti ajattelen, että jos ihminen on uskoontulon jälkeen kastettu valelemalla, tällainen kaste tulisi myös helluntaiseurakunnissa hyväksyä poikkeuksena, vaikka seurakunta itse toimittaisi kasteet pääsääntöisesti upottamalla.
Virallinen päätös asiasta edellyttää laajempaa sisäistä keskustelua helluntaiseurakunnissa.
Kasteteologia oli keskustelunaiheena myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen Vapaakirkon neuvottelukunnassa 2010-luvulla.
Kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorisen mukaan valelemalla suoritetuista rippikoulukasteista ei ole keskusteltu Vapaakirkossa. Hän kuitenkin arvelee, että sellaisten kasteiden tunnustaminen olisi useimmille liikkeen seurakunnille helppoa.
Kuten helluntaiseurakunnilla, myös vapaaseurakunnilla on tällaisissa asioissa itsenäistä päätösvaltaa. Joissakin vapaaseurakunnissa hyväksytään jo nyt jäseneksi kirkkokunnan vaihtajia, jotka on kastettu sylilapsena ja jotka itse pitävät sitä kastetta pätevänä eivätkä omantunnonsyistä halua tulla kastetuksi uudestaan.
– Vaikka yhdyskuntajärjestyksemme mukaisesti itse kastamme vain uskonsa tunnustavia ja vain upottamalla, arvioin, että meillä on valmiutta hyväksyä myös valelukaste, joka on tehty kastetta pyytäneelle ihmiselle hänen uskonsa perusteella, Vuorinen sanoo.
– Meille muut kriteerit ovat painavampia kuin kasteen muoto.
KIRKKOHALLITUKSEN ULKOASIAN osaston teologian ja ekumenian johtava asiantuntija Tomi Karttunen pitää Katon ja Vuorisen näkemyksiä tervetulleina.
– Ne kuulostavat hyvältä kädenojennukselta ja pastoraalisen tilanteen tunnistamiselta ja tunnustamiselta. Uskon, että se avaa mahdollisuuksia jatkaa keskusteluja.
Karttusen mukaan vastaantuloa on tapahtunut myös luterilaisten suunnasta, kun luterilaisuudessa on globaalisti oltu aiempaa avoimempia toimittamaan kasteita upottamalla siihen liittyvän vahvan symboliikan vuoksi.
Luterilaiselle kirkolle suomalaisten vapaakristillisten yhteisöjen kasteiden tunnustaminen ei ole ongelma. Olennaista on se, että kaste toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen.
Karttusen mukaan rippikoulukasteiden yleistymisen myötä luterilaiset joutuvat pohtimaan, miten kasteteologiansa sisältöä tulevaisuudessa sanoittavat. Ekumeenisilla keskusteluilla on siihen annettavaa, hän arvioi.
Luterilaisuudessa kasteen painopiste on Karttusen mukaan perinteisesti ollut Jumalan teossa, kun taas vapaakristillisessä kasteopetuksessa on korostettu kastetta ihmisen tunnustautumisena Jeesuksen seuraajaksi.
– Yhdessä voimme ammentaa oppia esimerkiksi varhaiselta kirkolta, jossa kasteita toimitettiin lähetystilanteessa.
Luterilaiselle kirkolle suomalaisten vapaakristillisten yhteisöjen kasteiden tunnustaminen ei ole ongelma.
HANNU VUORINEN on myös vapaakristillisten yhteisöjen yhteistyöjärjestön, Suomen vapaakristillisen neuvoston, puheenjohtaja. Hänen mukaansa myös baptistista kastenäkemystä edustavilla vähemmistökirkoilla on tarvetta sanoittaa tarkemmin esimerkiksi siitä, mikä kasteen hengellinen merkitys ja vaikutus on.
Vuorisen mukaan on hyvä, että rippikoulukasteiden yleistyminen tutustuttaa luterilaisia uskonsa tunnustavien ihmisten kastamiseen. Samalla se voi vähentää mielikuvia tällaisesta kasteesta jotenkin ihmistekoisena tai teologisesti epäilyttävänä ilmiönä.
Usko Katto arvioi, että rippikoulukasteista voi tulla uusi yhtymäkohta luterilaisten ja helluntailaisten välille.
– Ilmiö herättää ilon sydämessä: on hyvä, että ihmiset löytävät Jeesuksen ja ottavat kasteen. Näissä kasteissa luterilainen kirkko lähestyy helluntailaisuutta, kun ihmisen oma ymmärrys ja päätös seurata Jeesusta edeltää kastetta.
Helluntailiikkeessä kastettiin pitkään yli tuhat ihmistä vuodessa, mutta sittemmin määrä on laskenut ja oli viime vuonna vain 559, liikkeen pää-äänenkannattaja, Ristin Voitto -lehti, raportoi toukokuussa.
Vapaakirkossa kasteita toimitettiin viime vuonna noin pari sataa. Muissa vapaakristillisissä yhteisöissä määrät olivat tiettävästi vielä pienempiä.
Useimmat maamme vapaakristilliset yhteisöt eivät pidä sylilapsen kastetta kristillisenä kasteena, koska toimitus ei seuraa kastettavan uskonilmaisua.
Lue myös:
Pääkirjoitus: Upotuskaste luonnonvesissä kiinnostaa nyt myös luterilaisia pappeja
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä