Kelmeä sähkövalo luo loistettaan vihtiläisen maalaistalon iltaan. Neljävuotias Riitta heristää korviaan. Vanhan putkiradion uumenista leviää huoneeseen säveliä ja sanoja: ”En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan. Mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan”. Jokin laulussa puhuttelee lasta. Muisto ja viesti jää mieleen.

– Se on varhaisin muistoni joulusta, kertoo Riitta Kalliorinne, nainen Jouluradion takana.

– Eikä tuo laulu ole kadonnut elämästäni. Sitä laulettiin koulussa, ja vielä Jouluradion vuosinakin olen maininnut juuri tuon lempijoululaulukseni.

Topeliuksen klassikkoteksti istuu Kalliorinteen arvoihin.

– Olen aina ollut pasifisti ja toivonut maan päälle rauhaa. Ei valtaa tai kultaa, kunhan sopu löytyisi.

Kaupallisuus ylläpitää joulun suosiota

Pääkaupunkiseudun seurakuntien yhteisen mediatoimituksen ylpeys Jouluradio on kasvanut osaksi modernia suomalaista jouluperinnettä. Kaksikymmentä vuotta sitten pääkaupunkiseudulla toimintansa aloittanut radiokanava laajeni ensin internetiin ja myöhemmin koko maahan. Suosiosta todistavat sadat tuhannet kuuntelijat, useat eri alakanavat ja lämmin palaute.

Sama pätee itse jouluun. Sillä on erityisasema kirkkovuoden juhlien joukossa. Joulu on kristillisistä juhlista se, jonka perinteet kukoistavat. Riitta Kalliorinteen mukaan joulun suosion maallinen selitys on sen markkinavetoisuus.

– Inhorealistisesti nähtynä kaupallisuus ja lahjojen ostaminen ylläpitävät suosiota. Me Jouluradiossa haluamme olla vastavoima kuluttamiseen keskittyvälle materiaaliselle joululle.

Kun Jouluradio aloitti toimintansa 2003, joulumusiikin maine oli Kalliorinteen mukaan huono ja suosio alhainen.

– Kaikki tuntuivat inhoavat joulumusiikkia. Ajateltiin, että joulumusa on silkkaa kauppakeskuksissa taustalla soivaa dingelidangelia.

Kalliorinne kiinnitti huomiota ristiriitaan: Joulumusiikki soi radiossa vain muutamana päivänä vuodessa ja sen brändi oli kiistanalainen. Silti Lähetysseuran Kauneimmat joululaulut kokosi vuosittain yli miljoona ihmistä jouluisten sävelten äärelle.

– Tästä huomiosta kaikki alkoi. Silloinen viestintäjohtaja Seppo Simola näytti oitis vihreää valoa, ja kaikki eteni nopeasti. Syyskuussa 2003 saatu oivallus johti siihen, että saman vuoden adventtina olimme jo eetterissä.

Kalliorinne alkoi saada palautetta. Sähköpostiin tulvi kiitteleviä viestejä. Toimittajat halusivat tietää, mistä on kysymys.

– Lähes kokonaan ilman markkinointia toteutettu kokeilu sai saman tien vastakaikua. Olin hyvin hämmentynyt. Täytyi pysähtyä miettimään, että mitä oikein tapahtuu. Tajusin, että iso juttu oli aluillaan.

Pian viestintäjohtaja Simola kysyi Kalliorinteeltä, mitä tämä haluaisi tehdä tulevaisuudessa.

– Vastasin, että ehdottomasti Jouluradiota. Tavoitteenani oli, että jonakin päivänä Jouluradio olisi yhtä tunnettu kuin Kirkko ja kaupunki.

Kirkon haasteiden äärellä ja kovenevan mediakilpailun aikana voi sanoa, että Jouluradio on onnistunut tehtävässään muuttuvassa maailmassa, Kalliorinne sanoo. Kuva: Jukka Granström

Päiväkodin johtajasta radiotoimittajaksi

Työtä Riitta Kalliorinne ei ole vieroksunut koskaan.

– Valmistuttuani lastentarhanopettajaksi päädyin jo 21-vuotiaana yksityisen päiväkodin johtajaksi. Työurani alkoi vähän liiankin reippaasti.

Elämä kuitenkin kuljetti Kalliorinteen pois päiväkotimaailmasta.

– Se ei yhtäkkiä tuntunutkaan enää omalta. 1980-luvun loppu oli pääkaupunkiseudulla valtavaa nousukautta. Siinä rupesi itsekin miettimään, mitä kaikkea haluan kokeilla ja elämässäni tehdä.

Nuori Riitta Kalliorinne asui Helsingin keskustassa Fredrikinkadulla naisyhteisössä ja tiskasi ravintola Sea Horsen keittiössä. Lopulta Kalliorinne päätyi viikon mittaiselle radiotyön kurssille.

– Siellä opeteltiin, miten mikrofonia pidellään. Törmäsin kurssin aikana erääseen yleisradiolaiseen, joka kiinnostui tavastani puhua ja olla. Hän näki minussa potentiaalia.

Tiskaajasta tuli viikon harjoituskurssin jälkeen Yle Helsingin aamulähetysten juontaja. Pian Kalliorinne toimi jo tuottajana.

– Olin silloin 27-vuotias. 1990-luvulle tultaessa kaupalliset radiot alkoivat levitä. Jälleen uudet haasteet kutsuivat, ja siirryin kaupallisten kanavien maailmaan.

Edessä oli kuitenkin lama. Moni nousussa ollut kanava joutui lopettamaan toimintansa.

– Pian olin taas identiteettikriisin keskellä. Tein töitä freelancer-toimittajana ja heitin hoitokeikkoja päiväkoteihin. Eräällä päiväkotikeikalla työtoverini kysyi, tiedänkö Kirkko ja kaupungin. Sen niminen lehti etsi kuulemma radiotoimittajaa.

Kalliorinne valittiin tehtävään 55 hakijan joukosta.

– Tulin täysin toisesta maailmasta. En tiennyt, kuka kukin kirkossa on tai kuka missäkin on piispana. Hullunrohkeasti minut kuitenkin valittiin, varmaan kokemukseni takia.

Kalliorinne alkoi tutustua kirkkoon vasta silloin.

– Tässä vaiheessa voin jo paljastaa, että kulttuurisokki oli valtava. Työn rytmi oli aivan toisenlainen kuin tiukkatahtisessa ajankohtaistoimituksessa. Samoin oli aiheiden laita.

Jouluradio on onnistunut tehtävässään

Loppu tiedetään: kaksikymmentä kautta Jouluradiota, valtava määrä näkyvyyttä ja tapahtumia, projekteja ja kanavan kasvu kokeilusta kestokonseptiksi. Naurahtaen Kalliorinne kertoo, että suurin onnistumisen hetki on kuitenkin tässä ja nyt.

– Tuntuu ihmeelliseltä päästä Kotimaa-lehden haastateltavaksi. Ensimmäinen kirkolliseen mediaan liittyvä muistikuvani on se, kun kyläilimme Vihdin Jokikunnalla erään Vieno-mamman luona. Vieno oli perheemme uskovainen sukulainen, oikein harras ja körttiläinen. Vienon kotona ei selailtu Aku Ankkaa, mutta Kotimaa tuli tutuksi. Pitkän matkan olen kulkenut sieltä tähän haastateltavaksi.

Kalliorinne on kiitollinen pitkästä urastaan kirkollisen median palveluksessa.

– Kirkon haasteiden äärellä ja kovenevan mediakilpailun aikana voi sanoa, että Jouluradio on onnistunut tehtävässään muuttuvassa maailmassa. Olen siitä ylpeä.

Yksi tekijä menestyksen taustalla on se, että Jouluradio on kehittynyt koko ajan.

– Olen tällainen wannabe-nörtti. Siksikin etsimme koko ajan uusia digitaalisia ratkaisuja ja muotoja.

Kalliorinne on iloinen myös Jouluradion yhteistyökumppaneista.

– Metropolian opiskelijat ovat tänä vuonna tehneet hienon kokonaisuuden siitä, miltä joulumusiikki kuulostaa 2020-luvulla. Luvassa on iso konsertti, jossa kuullaan uuden musan lisäksi moderneja sovituksia vanhoista joululauluista.

Kalliorinne huokaa tyytyväisenä, että tähän asti hänen visionsa on jatkuvasti kirkastunut.

– Pian on kuitenkin aikani väistyä. Minun osaltani Jouluradio on tullut valmiiksi.

Joulu tulee kuin varkain

Riitta Kalliorinne valmistelee joulua työnsä puolesta läpi vuoden. Henkilökohtaisesti se tulee silti hänen elämäänsä joka vuosi kuin varkain.

– Yhtäkkiä vain pimeyden keskellä huomaa, että joulu on tullut.

Kalliorinne ei koe, että joulu olisi ovella vaan pikemminkin ovela.

– Se vain hiipii sisään.

Mutta mitä tehdä, jos joulumieli ei ole tullakseen?

– Usein Jouluradion avaaminen riittää.

Jouluradio 20 vuotta -juhlakonsertti järjestetään Helsingissä Arabia-salissa 1.12. klo 19. Konsertti nähdään livestriiminä Jouluradion YouTube- ja Facebook-kanavilla.

Millaista palautetta Jouluradio saa? Mikä sen merkitys on kuulijoille. Katso video!