[Arkistojuttu] Kirjailija Maija Nymanilla on monta titteliä. Hän on sairaanhoitaja, toimittaja ja kouluttaja. Olipa hän liikkeellä missä roolissa tahansa, hänessä asuu aina myös evankelista. Varsinaisten työtehtävien ohessa se putkahtaa esiin esimerkiksi kaupan kassalla, jossa hän toivottaa lähimmäisensä Herran haltuun!
Kansan Raamattuseurassa pitkään työskennellyt Nyman on pohtinut työkseen evankeliumin kertomisen mahdollisuuksia ja esteitä. Kerran evankelistojen kouluttajaksi oli kutsuttu näyttelijä Aila Arajuuri. Hän murjaisi: ”Teillä on maailman paras käsikirjoitus, mutta te olette maailman huonoimpia näyttelijöitä.”
Lause on jäänyt Nymanin mieleen.
– Ei meidän tarvitse näytellä, vaan tuntea käsikirjoitus ja uskaltaa puhua myös itsestämme totta.
Tuoksu ja maistu
Evankeliumia viestivän ihmisen kannattaa panna merkille, mikä saa hänet itsensä kuuntelemaan. Mieti, missä kohtaa puhetta valpastuit ja mistä se johtui. Suurin osa ihmisistä kuuntelee mielellään tarinoita, jotka koskettavat myös tunteita, Nyman muistuttaa.
– Ole vapaa ottamaan riskejä, tuoksu ja maistu! Rosoisuutesi on voimasi.
Nyman kehottaa tiedostamaan leimatuksi tulemisen pelon ja ihmispelon. Silloin niiden ei tarvitse antaa päättää, mitä itsestäsi annat.
Jumala uskalsi tulla ihmiseksi, mutta meille ihmisille se on kovin vaikeaa. Maija Nyman lainaa kirjailija Niilo Tuomenoksaa: ”On ihanaa, kun ihmisestä tulee kristitty. Vielä ihanampaa on, kun kristitystä tulee ihminen.”
Kun Nyman hyväksyi sen, ettei kaikkien tarvitse pitää hänestä eikä hänen julistuksestaan, hän sai puhumiseensa lisää vapautta. Vääränlaisesta ihmisten miellyttämisestä voi kasvaa ulos, kun pääsee sopuun itsensä ja oman tarinansa kanssa. Aitoudessa on voimaa. Erilaiset ihmiset tarvitsevat erilaista julistusta.
Erikoisia naisia
Kun Jumala rakensi Jeesuksen maanpäällistä sukupuuta, hän valitsi erikoisia naisia. Tamar oli häpäisty nainen, Rahab oli portto, Batseba oli hyväksikäytetty ja Ruut kuului väärään kansaan. Heitä yhdisti tahriintunut maine.
– Jos Jumala valitsi nämä, hän on valinnut minutkin. Elämäni ei voi pudota näiden naisten häpeää alemmaksi. Heiltä olen oppinut, että tarvitsen missiossani myös tahrojani ja arpiani.
Maija Nymanin mielestä tahrat ja arvet yhdistävät ihmisiä paljon enemmän kuin sileä pinta. Armo ja totuus saavat niiden äärellä kutsuvan muodon.
– Tahdon kuulua arpisena palvelijana arpisen Vapahtajan joukkoihin.
Ilon virrassa
Maija Nyman lukee Psalmia 36: Sinä annat heidän juoda ilosi virrasta.
– Jos Jumalan virta on iloni, elämäni kautta voi virrata iloa muillekin. Kun Jumalan sana ja hänen armonsa on elämäni lähde, silloin kutsuni on houkutteleva ja sopivasti arkinen.
Maija Nymanin mielestä hyvät puhujat ovat lähteellä eläviä ihmisiä, mutta myös yllätyksellisiä ja humoristisia sanankäyttäjiä.
– Hyvässä puheessa ollaan aivan ytimessä, ristin juurella, mutta ympärillä on kuitenkin paljon tilaa. Sivuasiat asettuvat omaan mittakaavaansa. Esille nousee Kristuksen sovitustyön suuruus, kauneus ja hirvittävyys. Siinä ihminen on sisäisesti turvassa ja vapaa.
45-vuotissyntymäpäivänään Maija Nyman tarvitsi tätä turvassa olemisen tunnetta aivan erityisesti. Hän ajoi pimeällä tiellä jalankulkijan päälle. Tämä kuoli myöhemmin päähänsä saamaansa iskuun.
– Ilman tätä kokemusta olisin erilainen puhuja. Enää minulla ei ole varaa olla syyttävä sormi ojossa mihinkään suuntaan. Nyt tiedän, että kuka tahansa voi ajautua tilanteeseen, jota hän ei toivo.
Syyllisiä silmiä
Vähitellen Maija Nyman alkoi uskoa, että hänen aiheuttamansa kauhea onnettomuus on myös sovituksen ristin alla.
– Katselin ihmisiä marketissa ja ajattelin, että kaikki täällä ovat syyllisiä. Jeesus tuli maailmaan sitä varten, että kaupat ovat täynnä ihmisten syyllisiä silmiä.
Maija Nyman kertoo puheissaan usein juuri näistä syyllisistä silmistä. Niiden vuoksi Jeesus tuli, otti syyllisyyden omille hartioilleen ja antoi sen tilalle armon.
– Jumala katsoo lempeästi meitä pakomatkalla olevia häpeän lapsia. Hänen kutsuäänensä ei ole tuomitseva, vaan sellainen, jonka ihminen uskaltaa kuulla.
Juttu julkaistu Kirkkomme Lähetys -lehdessä 1/2013. Kuva: Kirkon kuvapankki/Aarne Ormio
Kotimaa Prolla ja Kirkon lähetystyön keskuksella (Kirkkohallitus) on sopimus, jonka perusteella yksittäisiä Kirkkomme Lähetys -lehden juttuja voidaan julkaista myös Prossa.