— Nuorilla miehillä oli tuoreita ajatuksia ja uusia näkökulmia esimerkiksi siitä, että nuoret kuluttavat ja tuottavat verkkoon merkityksellistä sisältöä ja teologiaa. Kuuntelin kunnioittaen tuota nuorten miesten hengellisyyttä käsitellyttä tilaisuutta, Rebekka Naatus sanoo. Hän työskentelee Vantaan seurakuntayhtymän viestintäpäällikkönä.
Paneelissa puhuivat Pietari Hannikainen, Sampo Untamala ja Eelis Mäkipää. Kyseisen tilaisuuden juonsi Niilo Rantala.
Rebekka Naatukselle suurin pettymys on ollut kylmä sää. Kirkkopäiviä hän pyrkisi kehittämään siihen suuntaan, että maksutonta ohjelmatarjontaa olisi enemmän.
Suolahden eläkkeellä oleva kirkkoherra Jukka Kuparinen on aikanaan tuonut seurakunnastaan useille kirkkopäiville täyden bussilastillisen luottamushenkilöitä ja seurakuntalaisia. Seurakunta on osin kustantanut heidän matkansa.
— Toivoisin, että seurakunnat edelleen lähettäisivät enemmän ihmisiä Kirkkopäiville.
Kuparisen mukaan parasta Kirkkopäivissä on, että se on kokoava kirkollinen tapahtuma, koko kirkkoväen juhla, jota hänen mielestään voisi markkinoida entistä enemmän.
Paltamon seurakunnan diakoniaviranhaltija Hanna Heikkisellä on useita vuosia edellisistä Kirkkopäivistä. Tällä kertaa seurakunta lähetti hänet Seinäjoelle.
— Hyvä, että on ilmaista ohjelmaa, maksullisesta ohjelmasta en edes löytänyt itselleni kiinnostavaa. Tähän mennessä olen pitänyt eniten piispa Jari Jolkkosen ja muusikko Juha Tapion keskustelusta. Se oli hyvä.
— Lisäksi poliitikkojen läsnäolo Kirkkopäivillä on kiinnostavaa.
Valtiovarainministeri Riikka Purralle hän esittäisi huolensa leikkauksien vaikutuksista. Siitä että monien vähävaraisten on lähes mahdotonta saada toimeentulotukea Kelasta. Menot, jotka huomioidaan toimeentulohakemuksissa, eivät kohtaa Heikkisen mukaan ihmisten todellisuutta. Esimerkiksi sitä, että Kainuussa ei pärjää ilman autoa. Kun Kelasta ei saada apua, sitä haetaan diakoniatyöstä.
Hanne Heikkinen kehittäisi Kirkkopäiviä siihen suuntaan, että vieläkin rohkeammin kutsuttaisiin mukaan niitä julkisuuden henkilöitä, jotka eivät toimi kirkon piirissä.
— Olisi kiinnostavaa kuulla esimerkiksi Jari Sarasvuon puheenvuoro Kirkkopäivillä.
Helsinkiläinen Seppo Hentilä on osallistunut Kirkkopäiville 1980-luvulta lähtien, jolloin yhtenä aiheena oli vireillä ollut parisuhdelaki. Vain yhdet Kirkkopäivät ovat jääneet väliin.
— Erityisen kiinnostava ohjelma oli paneelikeskustelu Kirkko keskeltä kylää. Viivi Ali-Löytty sanoi siinä muun muassa, että kirkon pitää puhua totta, ei hyvää.
— Totuus saattaa tehdä kipeää, ja siksi sitä saattaa peittää hartauspuheella, Hentilä sanoo.
Hentilän mukaan kirkkopäivien ongelmana on usein se, että päiville osallistuva väki hajaantuu, koska ohjelmat järjestetään eri puolilla kaupunkia. Hänen mukaansa olisi hyvä, että tapahtumat voitaisiin järjestää lähellä toisiaan.
Lisäksi Seppo Hentilä toivoisi interaktiivisuutta, tilaisuuksia, joissa yleisö voisi keskustella enemmän.
— Nyt puhujat puhuvat keskenään. Olisi hienoa, että yleisöllä olisi muukin kuin kuunteliojan rooli. Enemmän vuorovaikutusta, Seppo Hentilä toivoo.
Taija Kivistö työskentelee satamakuraattorina Vuosaaren satamassa Merimieskirkon palveluksessa.
— Innostavinta on ollut tuttujen tapaaminen. Kylmänä päivänä on saanut monta lämmintä halausta.
Ohjelma tarjoaa Kivistön mukaan hyviä näköalapaikkoja muun muassa yhteiskunnallisten vaikuttajien kautta. Seinäjoen Kirkkopäivillä hän sanoo pettyneensä kuitenkin vähäiseen kävijämäärään.
— Täällä on oudon hiljaista, hyvät ihmiset, missä te olette?
Taija Kivistö toivoo Seppo Hentilän tapaan, ettei ohjelma hajaantuisi niin eri paikkoihin.
— Toisaalta hyvä, että on erilaista ohjelmaa. Kynnyksen pitää olla niin matala, että ihmiset saadaan liikkeelle.
Zimbabwelainen Admire Mutizwa eteläisestä Afrikasta lienee kaikkein kaukaisin Kirkkopäiville osallistuja. Hän oli yhtenä puhujana kiristynyttä maailmanpoliittista tilannetta käsitelleessä ohjelmassa, tilanteessa, joka vaatii vahvempia pyrkimyksiä rauhaan. Admire Mutizwa on Zimbabwen Kirkkojen neuvostossa rauhan ja oikeudenmukaisuuden osaston johtaja.
Mutizwa toi häntä kuunnelleille ihmisille tuulahduksen täysin toisenlaisesta todellisuudesta. Kyseinen ohjelma oli yksi niitä harvoja kohtia, joissa katsottiin Suomen rajojen ulkopuolelle.
Admire Mutizwan perussanoma suomalaiselle kirkkokansalle oli kertoa zimbabwelaisten kirkkojen tilanteesta. Ne tekevät yhteistyötä kestävän ja oikeudenmukaisen rauhan rakentajina. Zimbabwen lähimenneisyydessä on paljon väkivaltaa ja poliittinen tilanne on edelleen epävakaa.
— Rauhan rakentaminen on historiallinen tehtävä, se on teologinen tehtävä ja lisäksi se on sosiaalinen tehtävä tuoda toivoa pelon ja toivottomuuden keskelle.
Mutizwan mukaan kirkot kannustavat osaltaan eri poliittisia ja väkivaltaisuuksien toisistaan erottamia kansanryhmiä dialogiin keskenään. Hänen mukaansa kirkon toimivat sitä kautta kansakuntaa yhdistävänä rakentajana.
— Zimbabwessa on paljon taloudellista potentiaalia muun muassa mineraalirikkauksien kautta. Kirkot rakentavat osaltaan vakaata, myös taloudellisesti vakaata yhteiskuntaa, josta ei ole paineita lähteä ulkomaille esimerkiksi töiden perässä.
.
Ilmoita asiavirheestä