OSIN TOSITAPHTUMIIN pohjautuva pienoisromaani jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa sijoittuu Negevin autiomaahan vastaitsenäistyneessä Israelissa.
Sotilaat partioivat Negevin erämaassa lähellä Egyptin rajaa etsien mahdollisia vihollisia. Partioinnin yhteydessä he tappavat beduiinileirissä olleet ihmiset. Vain nuori nainen jää eloon. Sitten sotilaat raiskaavat ja tappavat hänet.
Shibli kuvaa mieleen painuvasti tappamisen maisemaa. On kuuma, skorpioni pistää, bensa haisee ja koira haukkuu.
Kirjan toinen osa käsittelee nykyhaikaa. Länsirannalla Ramallahissa asuva palestiinalainen nainen on syntynyt tasan 25 vuotta erämaassa surmatun beduiininaisen jälkeen. Syntymän ajankohta alkaa vaivata naista. Hän tahtoo selvittää, mitä erämaassa aikanaan tapahtui.
Israelin ja Palestiinan tilanteen lisäksi kirja kertoo koko tästä maailmasta, jossa sotilaat määrätään rakentamaan parempaa tulevaisuutta siviilejä tappamalla.
Vuosi sitten lokakuussa Frankfurtin kirjamessuilla Adania Shiblin kirja piti palkita, mutta palkinto peruttiin. Kirjaa muun muassa syytettiin antisemitistiseksi. Osaltaan päätökseen saattoi vaikuttaa vain muutamia päiviä aikaisemmin tapahtunut Hamasin israelilaisiin siviileihin kohdistunut terrori-isku.
Siviilien tappaminen jatkuu puolin ja toisin.
Adania Shibli: Sivuseikka. Otava 2024. 112 sivua.
HARVOIN ON ROMAANI niin tiukasti kiinni tässä hetkessä kuin Irene Zidanin esikoisteos. Heti ensimmäinen lause vie lukijan lokakuuhun 2023, päivään, jona Hamas hyökkäsi Israeliin.
Päähenkilö Amira on toimittaja ja seuraa tapahtumia Suomesta käsin. Pian hyökkäyksen jälkeen hän saa siirron ulkomaantoimitukseen ja joutuu päivittäin tekemisiin Gazan tapahtumien kanssa.
Tehtävä on raskas, sillä Amiran isä on palestiinalainen. Lisäksi arabiankielinen nimi tekee Amirasta lukijoiden silmissä epäilyttävän hahmon. Häntä aletaan maalittaa.
Zidan tuntee aiheensa hyvin. Hän on aiemmin työskennellyt muun muassa Ylen Lähi-idän kirjeenvaihtajana, ja Amiran tapaan myös Zidanin isä on palestiinalainen. Lukiessa on vaikea olla arvuuttelematta, mikä kaikki muu perustuu todellisuuteen.
Kirja onkin kiinnostava kurkistus suuren median ulkomaantoimitukseen, sen käytänteisiin ja niitä väistämättä saneleviin realiteetteihin, joista ihanteet ovat hetkittäin kaukana: ”Sota siellä jossain ei ole sellainen aihe, joka sytyttää lukijat.”
Ajankohtaisuudessaan lukukokemus on erikoinen. Kun lasken kirjan illalla käsistäni ja avaan television, Ylen A-Studiossa jatketaan siitä mihin lukiessa lopetin.
Irene Zidan: Isäni appelsiininkukkien maasta. WSOY 2024. 281 sivua.
KIRJA ALKAA LENNOLLA TEL AVIVIIN, eletään maaliskuuta 2023. Kaksi matkustajista on helluntailaistaustaisia uskovaisia. Jerusalemiin päästyään Anu aloittaa suhteen israelilaisen, maallistuneen juutalaisen miehen kanssa. Susanna matkustaa Länsirannalle tukemaan työllään siirtokuntalaisia, jotka valloittavat maata palestiinalaisilta.
Sekä Anu että Susanna tulkitsevat maailmaa Israelin ja maailmanlopun kautta. Maailma loppuu kun kaikki juutalaiset ovat palanneet Israeliin. Susanna edistää maailmanloppua rahoittamalla juutalaisten paluumuuttoa Israeliin.
Kirjan kuvaamaan kristillisyyteen ei mahdu myötätunto saati rakkaus Pyhän maan palestiinalaisia kohtaan.
Kristinuskon tulkintaan liittyy myös vanhatestamentillinen Jumala, jonka päätehtävä on kostaa. Jos joku Israelin-ystävistä tekee synnin, niin Jumala kostaa sen. Näin Jumala toimi myös toisessa maailmansodassa. Kun Suomi menestyi heikosti jossain taistelussa, se oli seurausta jonkun uskovaisen tekemästä synnistä.
Susannan teini-ikäinen poika kokee helvettiahdistusta ja penää puhelimessa äidiltään vastauksia siihen, minkä ikäiset lapset voivat joutua helvettiin.
Kirjassa esiintyvä toimittaja yrittää raportoida Israelin ja Länsirannan tilanteesta objektiivisesti. Mutta eihän se kaikille sovi, antisemitistin leiman saa helposti. Kirjassa on myös runoja kirjoittava enkeli, joka varjelisi mieluummin oliivipuita kuin ihmisiä.
Lopussa näkyy vilaus toivosta, kun kirjan toisen päähenkilön ajattelussa tapahtuu muutos suhteessa Pyhän maan ihmisiin.
Terhi Törmälehto: He ovat suolaa ja valoa. Otava 2024. 349 sivua.
Tuija Pyhäranta arvioi Zidanin kirjan, Mari Teinilä Shiblin ja Törmälehdon kirjat.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä