Pohjois-Ruotsissa Muonion korkeudella sijaitsevan Kiirunan kaivoskaupungin 113-vuotias puukirkko siirretään uuteen paikkaan kokonaisena. Maan halkeilemisen takia myös Kiirunan vanha keskusta siirretään kolme kilometriä länteen. Prosessi on jo loppusuoralla.
Kiirunan maamerkkiä, kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennusta ei saanut purkaa, toisin kuin monia muita rakennuksia Kiirunan keskustassa. Niinpä kaivosyhtiö otti haasteen vastaan ja päätti siirtää suojelukohteen kokonaisena Kiirunan uuteen keskustaan. Myös kellotapuli siirretään. Kaikki tapahtuu lääninhallituksen ja museoviraston tarkassa valvonnassa.
Hintaa muutolle Ruotsin valtion omistama kaivosyhtiö LKAB ei ole paljastanut. Maakuntalehti NSD:n mukaan summa on yli 40 miljoonaa euroa. Viiden kilometrin reittiä on jouduttu leventämään, alikulkusiltoja purkamaan ja uutta 24 metriä leveää tietä rakentamaan kirkon saamiseksi uudelle tontille.
Uusi tontti sijaitsee lähellä Kiirunan uutta keskustaa ja hautausmaata. Maansiirtotyöt on tehty ja vanhan kirkon alta kaivettua maata tuotu täytemaaksi, jotta kirkko olisi kukkulalla kuten tähän asti. Perustus ja kellarikerros sakasteineen valettiin viime talvena. Alkuperäisiä perustuskiviä käytetään myös, jotta kirkko säilyttäisi luonteensa.
PITKÄÄN VALMISTELTU jättimäinen hanke on herättänyt valtavaa kiinnostusta kautta maailman. Kun siirron päivämäärä ilmoitettiin kevättalvella, Kiirunan hotellit varattiin täyteen saman tien. Kirkon siirto alkaa tiistaina 19.8. aamukahdeksalta Ruotsin aikaa ja päättyy keskiviikkona 20.8. kello 15–17 välillä. Säävaraus on toki jätetty.
Kaivosyhtiö LKAB kiillottaa kilpeään ja tarjoaa katsojille aamukahvit ja myöhemmin keskustan torilla maailman suurimmat kirkkokahvit, joilla päästäneen Guinnesin ennätysten kirjaan. Siihen kuluu yli 3000 kupillista kahvia.
Torille tulevat viihdyttämään suomalaisyhtye KAJ sekä hengellisistäkin lauluistaan tunnettu Carola Häggqvist. Läsnäolollaan merkkitapahtumaa kunnioittaa kuningas Kaarle Kustaa.
Järjestäjät odottavat paikalle ainakin 10 000 katsojaa.
Järjestäjät odottavat paikalle ainakin 10 000 katsojaa. Lisäksi ”Den Stora Kyrkvandringnen” eli Iso kirkkovaellus lähetetään suorana Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:n kanavalla kuin Suuri hirvivaellus.
Juonessa on mukana myös Kiirunan kaupunki, joka samaan aikaan juhlii 125-vuotista olemassaoloaan.
SEURAKUNTALAISET HYVÄSTELIVÄT kirkkonsa jo viime kesänä pidetyssä jumalanpalveluksessa. Silloin mukana oli myös kirkon muuttoon osallistuvia työntekijöitä, joista monilla on henkilökohtaisia muistoja kirkosta. He haluavat tehdä muuton arvokkaasti, kirkossa ei kiroilla.
Vuonna 1912 vihitty kirkko on rakennettu Kiirunan kaupungin perustajan LKAB:n johtajan Hjalmar Lundbohmin aloitteesta. Norjalaisista sauvakirkoista ja saamelaisten kodista inspiraationsa saanut kirkko on ainutlaatuinen. Vuonna 2001 se äänestettiin Ruotsin kauneimmaksi rakennukseksi.
Alun perinkin kirkon rakennutti kaivosyhtiö, joka luovutti sen seurakunnalle. Tuolloin vain muutaman tuhannen asukkaan kaivoskylälle se oli iso asia. Nykyisin Kiirunan pastoraatin alueella asuu noin 23 000 ihmistä ja Kiirunan kirkko on alueen pääkirkko.
Jokaisella Kiirunan asukkaalla on jonkinlainen suhde kirkkoon. Sen siirtäminen herättää suuria tunteita.
– Useimmat tiedostavat, että kirkko on pakko siirtää, mutta muutto aiheuttaa tietysti sekä surua että haikeutta. Näin itsekin koen, vaikka samaan aikaan olen kiitollinen siitä, että kirkko siirretään eikä pureta. Tiistaina meillä kaikilla on hyvin erilaisia tunteita, Kiirunan pastoraatin kirkkoherra Lena Tjärnberg kertoo Kotimaalle sähköpostitse.
– Olen kysynyt itseltäni, miltä tuntuu avata kirkon ovat uudessa paikassa. Tunne on varmaan erilainen [kuin ennen], mutta uskon että se on jatkossakin Kiirunan sykkivä sydän, sen sielu ja olohuone, Tjärnberg sanoo.
”Uskon että kirkko on jatkossakin Kiirunan sykkivä sydän, sen sielu ja olohuone.”
JUKKASJÄRVEN SEURAKUNNAN urkuri Robert Pauker kuvaa tunnelmaa niin ikään haikeaksi. Toisaalta seurakuntalaiset odottavät, että kirkko vihdoin siirtyy vuosien suunnittelun jälkeen.
– Saamme kuitenkin myös vanhan pappilan takaisin lähelle kirkkoa. Se myytiin vuosia sitten, mutta LKAB siirtää myös sen, Pauker kertoo.
Kaivosyhtiön rakennuttamassa kirkkossa seurakunta on tavallaan naimisissa yhtiön kanssa.
– Niin, näinkin voisi sanoa, urkuri hymähtää. Olemme toki kiitollisia, että saamme pitää kirkon ja odotamme kovasti pääsyä takaisin. Nyt ollaan kovin hajallaan eri puolilla.
Kirkon ja kaivostyhtiön symbioosi on viha–rakkaus-suhde, mutta kirkkoherra Lena Tjärnbergin mukaan yhteistyö on toiminut erittäin hyvin.
– Meillä on erilaiset roolit ja suhtautuminen muuttoon on erilainen. Minulle tärkeätä on edustaa seurakuntaa eikä LKAB:ta. Olen kirkon edustaja, jolla on joskus erilainen näkökulma. Kaivosyhtiön on ollut tärkeätä hyödyntää tätä näkökulmaa erityisesti kirkonsiirron yhteydessä, mikä on toiminut hyvin.
Myönteisintä koko tapahtumassa on Tjärnebergin mukaan Kiirunan saama huomio.
– Myönteistä on myös se, että pappina näen miten iso merkitys kirkolla on rakennuksena sekä sillä, että uskosta on yleensäkin tullut asia, josta ihmiset uskaltavat puhua ja sille annetaan enemmän tilaa.
TEKNISESTI 40 metriä leveän ja yhtä pitkän kirkon muutto vaatii äärimmäisen huolellista suunnittelua. Kirkon alta on kaivettu tonneittain maata, jotta rakennus saatiin teräspalkkien varaan. Koko 672 tonnia painava rakennus nostettiin 18 synkronoidun tunkin avulla teräspalkeille, joita kuljetuksen vakauttamiseksi on kolme kerrosta.
Sitten jättimäiset kuljetuslavetit ajettiin kirkon alle kirkon saamiseksi pyörien päälle. Matka taittuu arvokkaasti puolen kilometrin tuntivauhdilla. Siirto Kaivoskatu 2:sta uudelle tontille kestää kaksi vuorokautta. Yön kirkonsiirtäjät lepäävät.
Kokonaisurakka on uskottu Veidekke-nimiselle yritykselle, joka on aiemmin siirtänyt kirkon Saksassa ja useita kulttuurihistoriallisia rakennuksia Kiirunassa.
– Näin suurta ja leveää kuljetusta läpi kaupungin ei ole tehty. Yleensä isot kuljetukset ovat teollisuusalueilla tai satamissa, kertoo Veidekken projektipäällikkö Magnus Utsi Dagens Nyheter-lehdessä.
Reitti koeajettiin kirkonsiirtoa huomattavasti painavammin kuormitetuilla kuljetuslaveteilla pari viikkoa ennen h-hetkeä.
Kirkko on todettu hyväkuntoiseksi 113-vuotiaaksi, johon piti vaihtaa ainoastaan jokunen lahonnut niskahirsi. Hirsirakenteet ja paanukatto ovat kestäneet ajan hammasta hyvin. Sisätiloihin tehdään muuton jälkeen pintaremontti ja kirkonpenkit maalataan.
ENTÄPÄ URUT? Kärsivätkö ne muutosta?
Jukkasjärven seurakunnan urkuri Robert Pauker kertoo Kotimaalle, että hän on käynyt sisällä kirkossa katsomassa, kun urut ”pakattiin” siirtoa varten urkurakentajien avulla. Ne siirretään kokonaisena mitään purkamatta.
– Onhan tämä jännittävää, mutta olen rauhallisella mielellä. Urut on suojattu kaksinkertaisesti muovilla, jottei pölyä pääse sisään. Isot julkisivun pillit on tuettu ja myös osa sisäosan pilleistä, Pauker kertoo.
Kirkko sai nykyiset isot urkunsa vuonna 1957. Ne ovat saksalaisen Rudolph von Beckenrathin rakentamat. Uruissa on 41 äänikertaa ja neljä manuaalia sekä pedaali. Suurimmat 2858 pillistä ovat viisi metriä korkeita.
Enemmän huolta on herättänyt prinssi Eugenin maalaaman suuren alttaritaulun kohtalo. Se on ainoa betoniseinässä kiinni oleva osa.
– Onhan se hienoa sitten, kun kaikki on paikoillaan ja päästään taas omaan kirkkoon.
Urkujen säädöt ja viritys ovat viimeisiä toimenpiteitä ennen kuin kaikki on valmista toivon mukaan adventtina 2026.
Suoraa lähetystä kirkonsiirrosta voi seurata täältä. Koko muuttourakasta vastaava yhtiö Veidekke on tehnyt havainnollisia videoita siirtoprosessin teknisestä toteutuksesta otsikolla Att flytta en kyrka.
Ilmoita asiavirheestä