Oulun seurakuntien nuorisomuusikko Esa Rättyän 25-vuotistaiteilijakonsertti on alkamassa. Eilen ääni oli nuhainen, mutta se ei konserttia estä.
– Minulla on ollut ärsyyntymiseen asti luterilainen työmoraali jo lapsesta asti. Kun on vapaata, niin sitten sairastaa.
Yhteistyöverkoston kanssa on rakentunut vuosien mittaan luja luottamus.
– Ihmisten ei tarvitse miettiä, tuleeko joku asia hoidettua. Se huono puoli on, että lomamatkaltakin joutuu joskus palaamaan takaisin hoitamaan jotain asiaa.
Soittajat saapuvat seurakuntasalin lavalle yksitellen. He eivät ole keitä tahansa. Kitaristin kanssa Rättyä on soittanut samassa bändissä jo parikymmentä vuotta. Paljoa lyhempi ei yhteinen historia ole kosketinsoittajan eikä basistinkaan kanssa.
Juhlakonsertin ohjelmassa on virsiä. Jokaisen Rättyä on sovittanut vuosien varrella ainutlaatuiseksi helmeksi. Rock, blues, rap ja moni muu tyylilaji istuu virsiin luontevasti. Rytmi menee jalan alle, hehkuva yleisö taputtaa ja laulaa mukana. Soittajilta irtoaa vuoronperään sooloja, jotka saavat kuuntelijat hymyilemään ilosta.
”Nuoret antoivat käyttöön ylitsepursuavat lahjansa”
Taiteilijauransa alkupisteeksi Rättyä asettaa Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen musikaalin Tervetuloa Tuomas. Hän aloitteli tuolloin työtään Haukiputaan seurakunnan nuorisotyönohjaajana ja toteutti musikaalin Kellon yläasteen musiikinopiskelijoiden kanssa.
– Se oli ensimmäinen työtehtävänä johtamani musiikkiprojekti, vaikka olin pienen ikäni ollut monenlaisissa mukana.
Rättyä teki Haukiputaan nuorten kanssa kaksi suurta tuotantoa ja pitää niitä edelleen uransa korkeimpina kohokohtina.
– Nuoret antoivat käyttöön ylitsepursuavat lahjansa. Myös silloiseen omaan osaamiseeni nähden tuotannot olivat huippujuttuja. Vaikka täällä Oulussa on resursseja paljon enemmän, en ole yltänyt mihinkään sellaiseen.
Pitkäaikaista sitoutumista karsastetaan
Viimeiset 16 vuotta Rättyä on toiminut Oulun ev.lut. seurakuntien nuorisomuusikkona. Tänä keväänä hän on miettinyt muusikkoystäviensä kanssa, miksi he aina ottavat yhteyttä vain toisiinsa, kun tehtäviä olisi tarjolla.
– Oulussa on tarjolla kaiken näköistä ja ihmisten aikaa revitään tänä päivänä niin moneen.
Syvemmällä on huolestuttavampiakin kehityskaaria.
– Sitoutumista pitkällä aikajänteellä ei ole enää olemassa.
Sitoutumisen puutteesta kärsivät niin urheiluseurat kuin muutkin järjestöt ja seurakunnat. Puoleksi vuodeksi tai edes yhdeksi päiväksi ei uskalleta lupautua mukaan.
”Vastustan hierarkiaa”
Sosiaalisen median kanavia on tarjolla loputtomasti, mutta ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, mitä viesteissä lukee.
– Ihan sama laitatko kirjeen, sähköpostin, tekstiviestin, tai muuta. Vaikka informaatio menee viittä kuutta kautta, vastaanottajat eivät sisäistä viestin sisältöä. Ei vaan mene perille, minä päivänä ja mihin kellonaikaan pitäisi tulla paikalle.
Rättyällä ei ole tiliä Facebookissa. Muutenkin hän sanoo olevansa vastarannan kiiski, joka kyseenalaistaa asioita, eikä arvota ihmisiä aseman perusteella.
– Vastustan kaikennäköistä hierarkiaa. Minulle kovia jätkiä ovat ne, jotka ovat jollakin tavalla osoittaneet olevansa sellaisia. Vanhassa seuraperinteessä on tasa-arvon henkeä. Jos puhuja puhuu mitä sattuu, oli hän kirkkoherra tai kuka tahansa, niin aloitetaan virsi päälle.
Intohimo tasa-arvoon juontaa juurensa lapsuuteen. Isä kuoli, kun Rättyä oli 8-vuotias. Pienellä paikkakunnalla yksinhuoltajaperheen poika näki virkamiehiltä käytöstä, jota ei voinut hyväksyä.
– Syntyneillä on vain yksi pakko: että kuollaan. Syntymän ja kuoleman täytyy toteutua, että ylipäätään elät. Siinä ollaan tasa-arvoisia.
Pessimisti hän ei tunnusta olevansa vaan inhorealisti.
– Kun seisoo lattialla, niin tippuu mahdollisimman matalalta. Jotkut tuskailevat, että on auto, piano, pari lasta ja omakotitalo, mutta tässäkö tämä kaikki on. Minä kysyn, että onko teille luvattu jotain muuta.
”Synti on sanottava synniksi vaikka se loukkaisi”
Radiosta ja televisiosta tunkee silmiin ja korviin päivittäin asioita, jotka eivät ole ihmiselle hyväksi.
– Kirkko voisi olla enemmän juurillaan ja antaa selkeämpään arvopohjaan nojaavia kommentteja, toivoo Rättyä.
– Sanottaisiin, että synti on synti. Jota se loukkaa, niin sitten loukkaa.
Populismi häiritsee sekä median että kirkon toimintaa. Seurakunnan ammattilaisten joukko ei riitä sanoman läpi saamiseen.
– On kumma homma, että esimerkiksi meiltä ei Oulusta löydy niin kovaa saarnamiestä, että kun se kävelisi tuomiokirkon saarnatuoliin, niin siellä olisi yhdeksänsataa ihmistä paikalla. Pitää olla Samuli Edelmann tai joku muu mediapersoona.
Muusikko sai maamieskoulusta tekniikkatietoa
Kanttori- ja orkesterimuusikkokoulutuksen ovet eivät aikoinaan auenneet Rättyälle, mutta ei maamieskoulusta saatu tekninenkään koulutus ollut turha.
– Tekniikka menee hurjaa vauhtia eteenpäin. Digitaalinen murros on vahva ja se tulee musiikinkin puolelle aina vain enemmän.
Musiikkityylit laidasta laitaan ovat tulleet elämän varrella tutuiksi.
– C-kaseteilta tulivat aikoinaan tutuiksi Deep Purplet ja Hurriganesit, äidiltä salaa. Työväen marsseja soitettiin vappuna kuorma-auton lavalta.
Ylivieskan musiikkiopiston jälkeen Rättyä opiskeli Karhumäen opistolla muun muassa trumpetin ja pianon soittoa. Nykyään hänen pääinstrumenttinsa trumpetin rinnalla on lyömäsoittimet.
– Työvuosina olen saanut hankkia täsmäkoulutuksia paikallisilta musiikin osaajilta tarpeen mukaan. Musiikki ja muusikko eivät ole koskaan valmiita. Aina voi tehdä toisin ja paremmin.
– On mielenkiintoista ja palkitsevaa haastaa itsensä, tehdä asiat uudella tavalla tai omasta näkökulmastani vaikeammin kuin olisi pakko tehdä. Mutta totta kai mieluummin otan nuoria ja aikuisiakin mukaan. Se on myös osa työni luonnetta.
”Vähemmän on enemmän”
Rättyä kuvaa itseään ensisijaisesti musiikin mahdollistajaksi. Haaveena on vaikkapa säestyksetön neliääninen kuoro, pienimuotoista akustista musiikkia tai puhaltimilla rikastettu bändi.
– Haaveita ja visioita on vaikka millä mitalla, mutta asiat eivät lähde lentoon entiseen tapaan. Vaikka rutiini korvaa asioita, normaali työ imee energiaa, eikä siitä palaudu niin helposti kuin ennen.
Seuraava suuri ponnistus on perinteinen pyhäinpäivän Oulugospel-tapahtuma. Rättyä on tänäkin vuonna tapahtuman pääjärjestäjä.
Juhlakonsertissaan Rättyä istuu rumpujen äärellä ja johtaa tapahtumia eleettä. ”Less is more”, vähemmän on enemmän, kuten hän eräästä sovituksestaan sanoo.
– Itseä parempien muusikoiden seurassa saattaa joskus itsekin kuulostaa hyvältä.
Yleisö nauraa, sillä juuri Rättyä on antanut tälle musiikille mahdollisuuden syntyä.
Kuva: Sanna Krook/ Oulun seurakuntien viestintä.