Savonlinnan seurakuntaan kuuluvassa Punkaharjun kappeliseurakunnassa on otettu todesta nuorten toive saada kirkkoon pehmustettuja penkkejä. Kappelineuvosto päätti keväällä, että pehmentäminen aloitetaan hankkimalla kirkkoon sohva.
Koska seurakunnan hallinnossa kaikki aina kestää, on kirkkosalin takaosaan siirretty tilapäisesti morsiushuoneen sohva.
– Se on ollut todella suosittu. Nuoret ovat ottaneet sohvan omakseen ja kokeneet, että meitä on kuultu. Sohva täyttyy messussa aina ensimmäiseksi, itse en ole mahtunut siihen vielä kertaakaan, kertoo Punkaharjun nuorisotyönohjaaja Juha Hakala.
Seurakunnan kappalainen Marjaana Härkönen arvioi, että tilapäissohvan kantaminen kirkon takaosaan oli myös hänelle tarpeellinen lempeä töytäisy: Ryhdypä nyt konkreettisiin toimiin sen sohvahankinnan suhteen!
– Minä sitten kävin koeistumassa sohvia. Ajattelin, että kirkkosohvan on oltava riittävän korkea ja tukeva, mutta toisaalta myös kodikas. Valitsin äänestettäväksi neljä sohvavaihtoehtoa, Härkönen kertoo.
Nyt seurakunnan Facebook-sivuilla on juuri päättynyt äänestys kirkkosohvasta ja mahdollisista nojatuoleista. Eniten tykkäyksiä saanut sohvavaihtoehto laitetaan tilaukseen. Mikäli rahaa jää, hankitaan kirkkoon myös nojatuoli tai pari. Sohvaprojektin budjetti on 1500 euroa.
– Voittajaksi näyttää selvinneen Pohjanmaan kalusteen Suomessa valmistama Monika-sohva. Sohvan pintamateriaalista ja väristä päätämme työntekijöiden kesken. Olennaista on, että sohva on paloturvallinen, sopii visuaalisesti kirkkoon ja kestää käyttöä, Härkönen sanoo.
Riparilaiset mukaan myös toimittamaan messua
Punkaharjulla on panostettu seurakunnan nuorisotyössä viime aikoina muutenkin siihen, että myös nuoret kokisivat seurakunnan yhteisen sunnuntaimessun omakseen. Rippikoululaiset ja isoskoulutukseen osallistuvat on nakitettu mukaan messun toimittamiseen.
– Nuoret keräävät kolehtia ja lukevat tekstejä, toivottavat kirkkoon tulijoita tervetulleeksi ja jakavat virsikirjoja tai pesevät messun jälkeen ehtoollispikareita. Noin kerran kuukaudessa nuoret järjestävät myös kirkkokahvit kirkon eteisessä, Hakala sanoo.
Kirkkokahvivuoro vaatii aamuvireyttä. Kahvinkeittohommiin ja pöytää kattamaan pitää saapua jo aamulla kahdeksalta.
– Hienosti nuoret ovat tämän kahvitusjutun omakseen ottaneet. Yhtään kertaa en ole joutunut yksin kahveja keittelemään, Hakala kiittää.
Punkaharjulla toimii myös pieni kerho nimeltä Suntion perilliset. Sitä vetää paikallisen suntion tytär ja se kokoaa alakoululaisia avustamaan erilaisissa jumalanpalveluksen pienissä tehtävissä.
On uskallettava kysyä väkeä mukaan ennakkoluulottomasti
Hakalan mukaan seurakuntapastori Sari Vauhkosella on aivan erityinen armolahja houkutella ihmisiä mukaan vapaaehtoistyöhön ja jumalanpalveluksiin. Hän on saanut ihan uuttakin väkeä innostumaan messusta.
Mikä sitten on Vauhkosen salaisuus?
– Tärkeää on uskaltaa kysyä ihmisiä mukaan messun tehtäviin yllättävissäkin paikoissa, vaikka vähän tyhmän rohkeastikin. Vapaa-ajan liikuntaharrastuksen lomassa saatan kysäistä jotakuta tekstinlukijaksi seuraavan sunnuntain messuun, Sari Vauhkonen kertoo.
Vauhkosen mukaan moni kokee messun edelleen niin pyhäksi asiaksi, ettei oma-aloitteisesti uskalla tarjoutua mukaan. Kysyttäessä moni ensin yllättyy ja ehkä hiukan tyrmistyykin, mutta kyselee sitten kiinnostuneena, oliko pappi ehdotuksensa kanssa tosissaan, kelpaisinko minäkin.
– Lisäksi uskon, että messumme välitön ilmapiiri ja kotoinen tunnelma saavat ihmiset tulemaan uudelleen.