Professorit Miikka Ruokanen, Risto Saarinen ja Antti Raunio eivät anna tenttiä puhdasoppisuutta luterilaisuutta edustavan Franz Pieperin dogmatiikkaa yhtenä ja ainoana dogmatiikan yleisesityksenä. Sen voi kuitenkin suorittaa toisen dogmatiikan rinnalla.
Amerikansaksalainen Franz Pieper (1852–1931) on kirjoittanut dogmatiikan yleisesityksen Kristillinen dogmatiikka. Teos on suomennettu ja sen ovat kustantaneet ainakin Sley-kirjat ja Aurinko Kustannus. Pohjois-amerikkalaista Missouri-synodin tunnustuksellista luterilaisuutta edustava opus on kulunut Suomessa evankelisen herätysliikkeen ja tunnustuksellisten luterilaisten ryhmien kuten luther-säätiöläisten käsissä. Kirjalla on juurensa 1600-luvun puhdasoppisessa luterilaisuudessa.
Silloin tällöin teologian opiskelijat haluaisivat tenttiä dogmatiikan pääaineopinnoissaan nimenomaan ”Pieperin”. Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Miikka Ruokanen tosin ei muista tapauksia kuin muutaman parin vuosikymmenen ajalta.
– Jos pääaineopiskelija on jo aiemmin tenttinyt jonkin modernimman dogmatiikan yleisesityksen, voin harkita Pieperin sallimista toiseksi yleisesitykseksi myöhempään tenttiin, Ruokanen toteaa.
Samoilla linjoilla ovat Helsingin yliopiston ekumeniikan professori Risto Saarinen ja Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan teologian osaston läntisen koulutusohjelman systemaattisen teologian määräaikainen professori Antti Raunio.
Raunio ja Saarinen katsovat, että ”Pieper” ei käy ainoaksi dogmatiikan eli kristinuskon opin yleisesitykseksi sen vuoksi, ettei se ota kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin. Raunion mukaan esimerkiksi Wolfgang Pannenbergin ja Robert Jensonin dogmatiikat ovat nykykeskustelun tasalla ja ympäristönsä kanssa keskustelussa, mitä Pieper ei juuri ole. Myös Saarinen suosii pannenbergia ja jensonia.
– Pieper esittää omasta näkökulmastaan raamatullisen teologian mallin. Koska maisterin tutkinnossa pyritään laajaan teologiseen sivistykseen, Pieper on dogmatiikaksi aika kapea, eikä siksi toimi ainoana dogmatiikkana. Jos on asiasta harrastunut, jokainen voi siihen totta kai tutustua, Raunio sanoo.
Saarinen ei pidä Pieperiä ”yliopistollisena vaihtoehtona”, joskin hänellekin sopisi tenttiä sitä jonkin muun dogmatiikan ohella.
– Mutta onhan se jykevä dogmatiikka, ja kyllä sieltä paljon tietoa saa, Saarinen sanoo.
Sinänsä Saarisella ei ole mitään tunnustuksellisia dogmatiikkoja vastaan, mutta niiden pitää olla ajan tasalla. Saarinen pitää ”akateemisesti relevantteina” esimerkiksi Werner Elertin ja Hermann Sassen kristillisen opin yleisesityksiä.
– Ja onhan katolisen kirkon katekismuskin aika suosittu ja ajankohtainen, Saarinen sanoo.