Heikki Patomäki. Äärioikeistolaisuuden tavoin myös fundamentalistiset uskontulkinnat ovat Patomäen mukaan nostaneet viime aikoina päätään useiden uskontojen piirissä.
– Fundamentalisoituminen on yleismaailmallinen ilmiö, joka ei liity pelkästään kristinuskoon. Fundamentalismi tarjoaa selkeän identiteetin, joka samaistuu helposti kansalliseen identiteettiin, Patomäki sanoo.
Juuri kristillisyys tarjoaa muita uskontoja useammin liittolaisen äärikansalliselle ideologialle. Näin on erityisesti Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Esimerkiksi islamilaisessa maailmassa fundamentalismi kiinnittyy Patomäen mukaan useimmiten laajempiin alueellisiin tai uskonnollisiin käsityksiin siitä keitä ”me” olemme.
Viime aikoina paljon julkisuutta saanut äärioikeisto edustaa hänen mukaansa nationalistista oikeistoa, ei niinkään markkinaoikeistoa. Erot suuntausten välillä tulevat esille esimerkiksi talouspoliittisissa mielipiteissä. Perussuomalaiset ovat tässä suhteessa hyvä esimerkki.
– Perussuomalaiset on osa populistista kansallismielistä uusoikeistoa. Kyseessä on laaja suuntaus, jossa on paljon variaatioita mutta perheyhtäläisyys on helppo tunnistaa.
– Libertarianistisesta äärioikeistosta poiketen Perussuomalaiset on kuitenkin lähempänä hyvinvointivaltiosovinismia, jossa sosiaalidemokraattinen hyvinvointi on tarkoitettu vain meidän oman kansakuntamme jäsenille. Talouspoliittisesti perussuomalaisten mielipiteiden pääsuuntaus on kansallismielisyydestään huolimatta vasemmistolainen, Patomäki sanoo.
Internetissä aktiivisesti toimivalla äärioikeistolla on Patomäen mukaan olennainen kytkös 1800- ja 1900-luvulla vaikuttaneen eurooppalaisen nationalismin historiaan.
– Kun globalisaatio on edennyt pitkälle, on syntynyt fundamentalistisia reaktioita vastauksena epävarmuuteen, eriarvoisuuksiin, yksipuolisiin markkina-arvoihin ja monikulttuurisuuteen.
– Nyt on monia samankaltaisia kehityskulkuja käynnissä kuin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Osa ihmisistä joiden kokemusmaailma on jo valmiiksi subjektivistinen, ajautuu tuotannon, kulutuksen ja epävarmuuden voimien tuoksinassa kaiken mielekkyyden kieltävään nihilismiin. Toisille uskonnollinen tai kansallismielinen fundamentalismi voi tässä tilanteessa näyttää ainoalta moraaliselta vaihtoehdolta.
Suomessa 1930-luvulla vaikuttaneiden Lapuan liikkeen ja IKL:n kaltaisten äärioikeistolaisten ryhmien nationalismi tarjosi kannattajilleen yhden selkeän kansallisen identiteetin, joka määritti ystävät ja viholliset. Uusi äärioikeisto on Patomäen mukaan huolissaan eurooppalaisesta identiteetistä, jota ei tällä kertaa uhkaa bolshevismi vaan radikaali islam. Huoli eurooppalaisuudesta ei hänen mukaansa kuitenkaan estä samoja tahoja olemasta EU-kriittisiä.
Vaikka puheena on äärioikeisto, nykypäivän äärimmäinen on saattanut olla menneisyydessä normaalia.
– Äärijutut määrittyvät aina kontrastien kautta. Nykyisin vallitseva oppi on uusliberalistinen globalisaatio ja kaikki siitä poikkeava näyttäytyy äärimmäisenä. Esimerkiksi oikeiston aiemmat perusarvot koti, uskonto, ja isänmaa nähdään nykyisin lähes poikkeavina ja äärimmäisinä.
– Ongelma on, että kaipuu turvalliseen kotiin voi kuitenkin tuottaa myös vihaa ja raivoa. Jotkut näiden liikkeiden jäsenet alkavat uskoa, että toisten väitettyyn pahuuteen ja väärään politiikkaan täytyy vastata kovuudella.