Vallastaan kamppaileva Libyan johtaja Muammar Gaddafi edustaa uskonnollisesti ”typistettyä islamilaista fundamentalismia”, sanoo islamin tuntija, emeritusprofessori Heikki Palva.
– Gaddafin lähtökohta on fundamentalistinen, mutta ohjelmanjulistuksessaan hän leikkasi islamin uskonoppineilta vallan.
Gaddafin Vihreä kirja vuodelta 1975 sanoo, että vain Koraani kelpaa ohjenuoraksi. Näin muut tärkeät islamilaiset auktoriteetit, kuten perimätietoon perustuvat haditit, jäivät sivuun. Vihreä kirja on ollut Libyan poliittisen elämän ohje. Gaddafi esiintyi viime vuosina mielellään islamin edistäjänä ja rahoitti muun muassa suuren moskeijan rakentamisen Ugandan pääkaupunkiin Kampalaan.
Tunisiasta alkaneiden islamilaisten maiden kansannousujen kaikkia seurauksia on vielä vaikea ennustaa. Arvioidessaan demokratian ja vapauden mahdollisuuksia Pohjois-Afrikanja Lähi-idän islamilaisissa maissa, Palva muistuttaa Algerian tapahtumista kaksikymmentä vuotta sitten. 1991 Algeriassa pidettiin vapaat vaalit, mutta hallituksen mielestä kansa äänesti väärin. Oli pelättävissä, että islamistit voittavat. Hallitus keskeytti vaalit ja sai toimilleen länsimaiden tuen.
– Ennen vaaleja Algeriassa moskeijat olivat vastavoima hallitukselle, sanoo Palva. Kansa heilutti lippuja, joissa luki: Islam on ratkaisu.
Hallitusten kovat otteet islamistisia liikkeitä, kuten Muslimiveljeskuntaa vastaan ovat lisänneet niiden suosiota esimerkiksi Egyptissä, Tunisiassa tai vaikkapa Syyriassa, jossa edellinen presidentti Hafez al-Assad tuhosi Muslimiveljeskunnan Haman kaupungin verilöylyssä vuonna 1982.
– Ja tiettyyn rajaan asti suosio kestää, mutta missä se raja kulkee, sitä on vaikea sanoa, arvelee Palva. Jos Muslimiveljeskunta pystyy pitämään nykyisen maltillisen ja avoimen linjansa, ihmiset tukevat sitä.
– Mutta sellaisia ratkaisuja, jotka johtavat eristymiseen muusta maailmasta tai konflikteihin naapureiden kanssa, ei haluta. Rauhaa ihmiset haluavat, sanoo Palva painokkaasti.
(Kuva: Muammar Gaddafi, lähde: Wikipedia)