1.
Joulu ei ole vielä loppunut. Niin voisi kuitenkin kuvitella kuunnellessaan päivän evankeliumia. Siinähän on puhe aikuisesta Jeesuksesta Hänen julkisen toimintansa alkuvaiheessa, Hänen kasteensa ja erämaassa koettujen kiusaustensa jälkeen.
Päivän evankeliumissa ei puhuta Jeesus-lapsesta, mutta Jeesuksen syntymäjuhlaa me silti vietämme. Onhan tätä Uudenvuoden päivää sanottu joskus myös ”uudeksi jouluksi”. Se on niin sanottu joulun oktaavi eli kahdeksas päivä varsinaisesta joulusta. Nyt sekä muistetaan että yhä vietetään suurta juhlaa.
Sillä, että sitä vietetään juuri kahdeksantena päivänä joulupäivästä lukien, on merkityksensä. Jos hiukankaan tunnet musiikin teoriaa, tiedät, että tietty sävel toistuu samana, mutta oktaavia korkeampana juuri kahdeksan sävelaskelen päässä perussävelestä. Sen tähden mekin veisaamme yksiäänisesti, vaikka bassot veisaavat oktaavia alempaa kuin sopraanot.
Eikä vain musiikin teoriassa luvulla ”kahdeksan” ole merkitystä, vaan myös Jumalan pelastushistoriassa. Sillä, että meillä on tänään ”joulun oktaavi”, on tietty tarkoitus, kuten näyttää – vaikka tämä päivä paremmin tunnetaankin siitä, että hurjan metelin myötä vuosi jälleen viime yönä vaihtui. 2014 on jäänyt lopullisesti historiaan ja 2015 alkanut. Kuinkahan monta niitä vielä mahdan nähdä?
2.
Kirkkovuosi on kuitenkin se sama, joka alkoi jo ensimmäisenä adventtina. Se ei ole kalenterivuoden mukana vaihtunut uudeksi. Ja myös joulun aika jatkuu, kun tänään vietämme Jeesuksen ympärileikkauksen muistopäivää.
Kahdeksan päivän kuluttua poikalapsen syntymästä tämä oli Mooseksen lain mukaan ympärileikattava. Sillä tavoin hänestä tuli Jumalan kansan jäsen ja samalla velvollinen täyttämään lain käskyt. Ensin se tapahtui vanhempien vastuulla, ja sitten, nuoruuden kynnyksellä ja siitä eteenpäin, itsenäisesti ja omalla vastuulla.
Ympärileikkauksen yhteydessä myös annettiin tai julkistettiin lapsen nimi. Me muistamme kuitenkin, että tämä erityinen Lapsi oli saanut nimensä jo paljon aikaisemmin. Se oli taivaassa Hänelle valittu, ja enkeli ilmoitti sen Hänen äidilleen, neitsyt Marialle yhdeksän kuukautta ennen Hänen syntymäänsä.
3.
Maria siis tiesi alusta asti odottavansa Jeesus -lasta. Nyt Hänen Nimensä kuulivat kaikki. Näin asian kertoo Uudenvuoden päivän ensimmäisen vuosikerran mukainen lyhyt evankeliumi:
Ja kuin kahdeksan päivää kulunut oli, että lapsi piti ympärileikattaman, kutsuttiin hänen nimensä Jesus, joka niin oli enkeliltä kutsuttu jo ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa. (Luuk. 2:21)
Myös Joosef sai tietää, mikä nimi Lapselle piti antaa. Enkeli ilmestyi Marian sulhaselle tämän pohtiessa, mitä hänen pitäisi tehdä kuultuaan, että hänen morsiamensa Maria odotti lasta, joka ei ollut hänen. Näin enkeli puhui Joosefille:
Joseph, Davidin poika! Älä pelkää ottaakses Mariaa puolisoas tykös, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hänen pitää synnyttämän Pojan, jonka nimen sinun pitää kutsuman Jesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä. (Matt. 1: 20-21)
4.
Maria odotti Jumalan Poikaa. Joosefista tulisi kyllä lain edessä Hänen isänsä. Varsinaisesti Jeesuksen Isä oli kuitenkin itse Jumala. Jeesus ei ollut siinnyt miehen tahdosta eikä miehen myötävaikutuksella. Jeesuksessa Jumalan ikuinen Sana ja Pyhän Kolmiyhteyden toinen Persoona otti päälleen ihmisluonnon ja syntyi jumalinhimillisenä Persoonana neitsyt Mariasta.
Sellaisena vastasyntynyt lapsi oli Immanuel, ”Jumala meidän kanssamme”. Hänelle kuitenkin piti myös antaa nimi ”Jeesus”, koska Hänen syntymällään oli tietty tarkoitus: Hänen piti maksaa kansansa synneistä se hinta, jonka Pyhä Jumala niistä vaati, mutta jota syntisistä ihmisistä ei ollut eikä ole suorittamaan.
Jeesus syntyi vauvaksi keskellemme, että Hän voisi aikuisena täyttää Jumalan lain ja kantaa meidän syntimme, kärsiä viattomana ihmisenä ja kaikkivaltiaana Jumalana niiden rangaistuksen ja voittaa sen kauhean vallan, jota kuolema käyttää meitä kohtaan. Ympärileikkauksessa pienestä Jeesuksesta tehtiin meidän puolestamme lain alainen. Koko Jumalan lain taakka laskettiin Hänen harteilleen. Hän sen myös yksin ja perille asti kantoi. Jeesus täytti lain viimeistä piirtoa myöten – eikä vain Mooseksen lain määräyksiä, vaan myös sen äärimmäisen tulkinnan, jonka Hän itse Jumalana oli rakkauden laille antava.
5.
Niin, tämä täydellisen rakkauden laki vei Jeesuksen lopulta ristille. Rakkaudesta meihin Hän antoi rangaista itseään siitä, mihin me olimme syypäät. Jotakin näytti silloin lopullisesti päättyvän. Kuitenkin se, mikä näytti täydelliseltä tappiolta, oli todellisuudessa täydellinen voitto ja kokonaan uusi alku. Alkoi Jumalan luomistyön kahdeksas päivä.
Jeesuksessa Vanha liitto täytettiin. Päättyi se aika, jolloin Jumalan tavoin seitsemäntenä päivänä leväten ja sapattia viettäen katsottiin taaksepäin mennyttä viikkoa ja sen töitä muistellen. Jeesuksessa alkoi Jumalan armon uusi aika, ”kahdeksas päivä”, joka katsoo eteenpäin, vaellukseen kohti meidän ruumiimme lopullista lunastusta ja kaiken täyttymystä.
Ja sitä ”kahdeksatta päivää” me jo ennalta vietämme, kun viikon ”ensimmäisenä” eli Herran päivänä ja samalla ensimmäisen päivän ”oktaavina” kokoonnumme seimeen syntyneen ja ristillä kärsineen ja meidän puolestamme kuolleen Kristuksen ylösnousemuksen juhlaan. Pääsiäisestä alkoi maailmanhistorian uusi aikakausi. Se kuitenkin lepäsi valmiina odottaen jo Beetlehemin seimessä ja oli läsnä jo ennenkin sitä Vanhan liiton uskovien odotuksessa, heidän katseessaan kohti Jumalan tulevaisuutta.
6.
Nyt näemme myös, miksi tämän ”joulun oktaavin” ja ”toisen joulun” kolmannen vuosikerran mukainen evankeliumi puhuu jo aikuisesta Jeesuksesta ja kertoo Hänen toimintansa alkuvaiheesta. Kyseessä on profetian täyttymys. Profeetta Jesajakin on Hengessä katsonut seitsemännen päivän tuolle puolen luomisen ensimmäisen päivän ”oktaaviin” eli meidän lunastuksemme päivään, joka Kristuksessa oli koittava ja joka lopulta toisi jumalallisen Valon kaikkeen maailmaan, kaikille niille, jotka ottaisivat sen Jumalan Pojassa vastaan.
Mutta kuin Jesus kuuli, että Johannes oli vankiuteen annettu ylön, poikkesi hän Galileaan ja jätti Natsaretin, tuli ja asui Kapernaumissa, joka on merikaupunki, Zebulonin ja Naphtalin äärissä, että täytettäisiin se mikä sanottu oli Jesaias prophetan kautta, joka sanoo: ”Zebulonin maa ja Naphtalin maa, läsnä meritietä, sillä puolella Jordanin, pakanain Galilea – kansa, joka pimiässä istui, näki suuren valkeuden, ja niille, jotka kuoleman maassa ja varjossa istuivat, koitti valkeus.”
Näin kuului päivän evankeliumi. Se kertoo meille Valosta, joka Joulun Lapsessa lopulta koittaa myös ”pakanain Galilealle” ja koko maailmalle. Galilea oli aluetta, jossa Jumalan kansa oli aikoinaan sekoittunut vieraiden kansojen ja uskontojen kanssa. Ja vaikka se sittemmin oli jälleen juutalaistunut, ehkä jotakin vanhoista muistoista kaikui kysymyksessä, jonka muuan Natanael esitti juuri niihin aikoihin, joista päivän evankeliumi puhuu.”Tulleeko Natsaretista jotain hyvää?“
Kuitenkin juuri sieltä tuli Jordanille kastettavaksi Hän, joka oli syntynyt Jumalasta ja Neitsyt Mariasta ja ympärileikattu kahdeksantena päivänä. Beetlehemissä Hän oli syntynyt, ja Hän oli Daavidin kuninkaallista sukua. Nyt Hän kuitenkin asui Galileassa ja tuli sille valkeudeksi, niin kuin koko kansalleen ja koko maailmalle.
Niin myös vanhan liiton ympärileikkauksen tilalle tuli pyhä kaste. Ympärileikkaus sitoi lain noudattamiseen, mutta oli myös ”kahdeksannen päivän” lupaus. Ja niin meidät, pakanat, liitettiin Pyhässä Kasteessa Jumalan kansaan Hänessä, joka täytti ympärileikkauksen lain ja teki kasteesta meille uudestisyntymisen peson ja meistä uuden liiton ja ”kahdeksannen päivän” lapsia.
7.
Sillä Jesajan ennustukset täyttyivät Joulun Lapsessa. Syntyi Hän, josta oli vielä paljon, paljon aikaisemmin ennustettu, että Hän, Vaimon Siemen, murskaisi käärmeen pään juuri silloin, kun käärme purisi Häntä kantapäähän surmatakseen Hänet, mutta kuolisi itse yrittäessään tappaa Jumalan Pojan. Alkoi Jumalan uusi vuosi, joka jättää menneet taakseen ja katsoo kohti kaiken täyttymystä, kohti uusia taivaita ja uutta maata ja meidän ruumiimme lopullista lunastusta. Kristuksen syntymässä, ympärileikkauksessa, kasteessa, kiusauksissa, pyhässä elämässä, kärsimyksessä, kuolemassa ja lopulta ylösnousemuksessa alkoi Jumalan uusi aika, joka ei enää ainoastaan sapattina katso taaksepäin niihin valtaviin töihin, joita Jumala on jo tehnyt, eikä ainoastaan lepää viikon vaivoista, vaan kääntyy uskossa kohti uutta vuotta ja lähtee uuden armon kannattamana liikkeelle Hänen kanssaan, joka Herrana kulkee seurakunnan edellä sitä sanallaan johdattaen.
Sen tähden emme jää piehtaroimaan menneen vuoden tappioissa emmekä monissa lankeemuksissamme. Uskomme ne Kristuksen tähden anteeksi. Emme jää myöskään haikailemaan sitä, mistä olemme joutuneet luopumaan. Emme liikaa sure menetyksiä, sillä tiedämme, että paljon parempaa on edessämme.
8.
Näemme, että „kahdeksantena päivänä“ viattomasta ja pyhästä Jeesuksesta tuli lopullisella tavalla „lain alaiseksi syntynyt“, mutta samalla Marian sylissä lepäsi myös jo lain täyttymys. Silti Jeesuksen oli kuljettava vielä pitkä ja vaikea tie, joka vei Hänet lopulta ristille. Vasta sitten Ylösnousemuksen lopullinen voitto oli totta.
Niinpä meilläkin voi olla edessämme vielä raskas taival, ainakin niillä meistä, joille annetaan monta uutta vuotta täällä elettäviksi. Emme mekään ole vielä perillä. Silti se, mitä me kasteessa olemme saaneet, Jeesuksen ansio ja voitto ja osallisuus uudesta, ensimmäisen ja samalla ikuisen kahdeksannen päivän valtakunnasta, on totta jo nyt.
Se on totta, jos lähdemme uuteen vuoteen Voittajan, Jeesuksen, pyhässä Nimessä. Se on totta, jos kaiken ahdistuksen ja lankeemuksienkin keskellä alituisessa parannuksessa, katumuksessa ja uskossa palaamme kasteemme liittoon. Se on totta, jos kuljemme yhdessä Joulun Herran kanssa ja Hänen Nimeensä turvaten tänäkin vuonna menneet jättäen ja katse luotuna kohti matkamme päämäärää, ikuista joulua Jumalan taivaassa. Aamen.