Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.
Nouskaamme kuulemaan tämän juhlapäivän saarnatekstiä.
Uudenvuoden päivän jumalanpalveluksen aihe on ”Jeesus-nimi”.
”Jeesus” on kreikkalainen muoto heprealaisesta nimestä Joosua tai Jehosua. Niinkuin Erkki on suomalainen muoto ruotsalaisesta nimestä Erik.
Jehosua. Jeho on lyhenne Herran Jumalan nimestä Jahve. Sua on tarkoittaa pelastamista, vapahtamista. Jehosua, Jahve on Vapahtaja. Jeesus siis tarkoittaa: ”Herra on Vapahtaja” tai ”Herra on Pelastaja”. Tämän nimen enkeli ilmoitti Joosefille, kun hän sanoi hänelle: ”Sinun tulee antaa pojalle nimi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa heidän synneistään”.
Jeesus syntyi aikana, jolloin kreikka oli maailmankieli. Ihmiset matkustelivat ja kreikkalainen sivistys oli levinnyt kaikkialle, myös Juudeaan ja Galileaan. Siksi Jeesuskin sai nimen, jossa Herran ikivanha pelastava tahto oli käännetty ihmisten modernille kielelle. Jehosuasta tuli kreikkalainen Ieesous, mutta merkitys pysyi samana: Herra on Vapahtaja.
Se tulisi olemaan Marian lapsen nimi ja sillä hänet tunnettaisiin. Nimihän on sellainen, että sen avulla ihminen tunnetaan. Nimen ja ihmisen välillä on kiinteä suhde. Nimi edustaa ihmistä. Ihminen on sidottu ja sitoutunut nimeensä. Hän on siksi läsnä nimessään.
Tästä asiasta on paljon hyötyä. Ei tarvitse tuntea ihmistä, millainen hän on. Kun tietää hänen nimensä, niin voi sen nimen huutamalla tavoittaa sen ihmisen. Kun huudan ”Kalle Röppönen”, niin sen nimen avulla poimin Kalle Röppösen ja tarkoitan juuri häntä, vaikka en tietäisi hänestä muuta kuin nimen. Nimi löytää hänet ja tarttuu kiinni juuri Kalle Röppöseen. Vaikka minulla olisi henkilöstä ihan väärä mielikuva (esim: ”hän on laiha virkamies”, vaikka hän oikeasti olisi isomahainen painija), niin silti nimi tavoittaisi sen Kalle Röppönen-nimisen henkilön. Hän osaisi vastata: Täällä ollaan! Mitä asiaa? Mutta jos huutelen ihmisen perään hänestä muodostamieni mielikuvien mukaan, niin en ehkä tavoita oikeaa henkilöä, sillä mielikuvani saattavat olla ihan vääriä.
Tälläinen etu on nimellä. Siksi Jumalakin ilmoitti Israelin kansalle nimensä. Se on Jahve. Suomalaisessa Raamatussa se on käännetty: Herra. Mutta oikeasti Jumala ilmoitti nimekseen Jahve.
Tästä nimestä oli sama etu kuin esimerkissämme Kalle Röppösen nimestä. Jumala sitoutui nimeensä. Itsessään Jumala on ääretön, rajaton ja käsittämätön. Mutta hän sitoutui ihmisiä varten siihen, että hän on Jahve. Kun israelilainen rukoili mielessään Jumalaa nimellä Jahve, niin silloin Jumala suostui siihen, että häntä tarkoitettiin. Hän latasi nimeensä läsnäolevaksi tuota rukoilijaa varten koko äärettömän ja käsittämättömän itsensä. Kaikkivaltias oli läsnä nimessään.
Millä muulla tavoin ei ihminen olisi voinut olla tekemisissä Jumalan kanssa. Olihan heillä mielikuvia Jumalasta. Mutta ne ihmisen mielikuvat ovat aina vääriä, kun on kyse Jumalasta. Kukaan ei voi käsittää, kuinka hyvä Jumala on. Kuinka pyhä, kuinka pelottava, kuinka lempeä, kuinka elävä Jumala on. Siksi se, joka rukoilee Jumalaa mielikuviensa avulla, se ei tavoita Jumalaa. Mielikuvilla rukoilija menee pahemmin metsään, kuin se, joka huutaa autiomaahan ja sanoo etsivänsä laihaa virkamiestä, vaikka se etsitty tyyppi oikeasti onkin lihava painija. Jumala on aina jotain ihan muuta, kuin mitä me luulemme. Aina.
Siksi israelilaiset olivat hyvin kiitollisia siitä, että tosi Jumala oli ilmoittanut heille nimensä. Sen sanomalla Jumalan tavoitti, vaikka ei yrittänyt muodostaa hänestä mitään mielikuvaa. Pelkkä nimi riitti.
Siksi Jumalan nimi Jahve on pyhä. Israelilaisille se oli niin pyhä, että sen sai sanoa ääneen ainostaan ylimmäinen pappi ja hänkin ainoastaan kerran vuodessa, suurena sovituspäivänä. Silloin hän meni temppelin kaikkeinpyhinpään, uhrasi vuohen kansan syntien sovitukseksi ja rukoili Jumalaa lausuen ääneen hänen nimensä Jahve. Jahve oli siinä läsnä.
Meidän aikanamme ihmisillä on toinen nimi, jolla me tavoitamme Jumalan. Se on ”Jeesus”. Jeesus, eli kreikkalainen, moderni muoto heprealaisista sanoista ”Jahve on Vapahtaja”. Jumala, joka on sen nimen takana, hän on sama elävä ja armollinen Jumala, kuin hän, joka Vanhan Testamentin mukaan on luonut tämän maailman ja toiminut aikoinaan Israelin kansan vaiheissa. Mutta tuossa henkilössä, joka kantaa nimeä Jeesus, hänessä tulee aivan uudella tavalla nykyajassa todeksi se, että tämä elävä Jumala on ihmisten Vapahtaja. Jeesus toteutti itsessään sen todellisen sovituspäivän, josta Israelin kansan sovituspäivä oli vain vertauskuva. Luojan ja luodun välinen sovinto on totta Jeesus-nimen haltijassa ja hänestä se sovinto leviää maailmaan. Tämä on suuri asia.
Nimeä ”Jeesus” ei ole tarkoitettu sanottavaksi vain kerran vuodessa. Se nimi on tarkoitettu sanottavaksi aina, kun tarvitsee Vapahtajaa. Aina, kun sinä tarvitset sitä, että Herra on Vapahtaja sinun elämässäsi, sen synneissä, sen turhuudessa, sen riidoissa. Tai ilossa. Silloin aina saa ja pitää sanoa hiljaa huulillaan mutisten seuraavat sanat: ”Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua syntistä”. ”Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua syntistä”. Silloin huutaa avukseen Jeesuksen nimeä.
Huutaa avukseen Jeesuksen nimeä. Olemme jo kuulleet, mikä hyöty nimestä on. Ihminen on sidottu ja sitoutunut nimeensä. Niin on Jeesuskin. Hän on läsnä nimessään, sitoutunut olemaan siinä, missä hänen nimeään huudetaan avuksi.
Tästä on meille tavatonta hyötyä. Onhan melkein aina niin, että meillä ei ole minkäänlaisia tuntemuksia Jeesuksen olemassaolosta. Emme me tiedä hänestä arjessa useinkaan mitään. Eikä meillä ole mielikuvia, eikä tarvitsekaan olla. Sillä meillä on hänen nimensä. Hän on läsnä, kun lausumme rukoillen hänen nimensä.
Hän on sitoutunut meitä varten nimeensä. Hän on se nimi. Jeesus. Siksi hän päivän evankeliumissa sanoo: ”Mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen”.
”Mitä ikinä te pyydätte”. Jeesus siis lupaa, että kaikkea saa pyytää, ja hän tekee sen. Näin hän on luvannut. Ei siis tarvitse pyytää vain ns. hengellisiä asioita, vaan saa pyytää kaikkea, mitä tarvitsee. Myös rahaa, työtä, ystäviä, terveyttä. Saa pyytää, hän jopa kehottaa pyytämään. Saa pyytää hellittämättä, hänen nimeensä ja lupaukseensa vedoten.
Tästä huolimatta on muistettava, että hän itse on käskenyt meidän rukoilla joka päivä myös näin: ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa”.
Tapahtukoon sinun tahtosi. Ei minun tahtoni. Emmehän me aina tiedä, mikä on meille hyväksi. Jumala tietää meitä paremmin. Siksi on hyvä, ettei hän aina anna meille kaikkea sitä, mikä meistä sillä hetkellä näyttää hyvältä.
En sano tätä siksi, etteikö saisi rukoilla hellittämättä kaikkien sellaisten asioitten puolesta, mitä tarvitsee. Kyllä saa. Ja saa vedota Jeesuksen nimeen ja lupauksensa, uskoen, että hän seisoo sanojensa takana. Sanon tämän siksi, että muistaisimme tälläisessä rukouksessa sen, että me olemme ihmisiä, ja Hän on Jumala. Emmehän me tiedä, mikä on meille hyväksi. Jos vaikka elämäni kokonaisuuden kannalta on parempi, etten saakaan sitä tai tätä nyt tarvitsemaani asiaa. Ehkä siitä puutteesta jatkossa kasvaa jotain sellaista, mistä nyt en osaa uneksiakaan. Siksi ei pidä suuttua, jos ei saakaan kaikkea mitä Jeesuksen nimessä pyytää.
Tärkeintä on, että rukoilemme. Rukoilemme Jeesuksen nimessä, kaikkia tarpeitamme varten. Pitää myös rukoilla uskoen. Uskoen, että hänen nimessään hän itse on läsnä meitä varten, vaikka emme häntä muuten tunne, kuin nimeltä. Siksi tämä äsken mainitsemani lyhyt Jeesuksen nimen rukous on niin tärkeä: ”Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua syntistä”. Se on kristityn jatkuva sisäinen huokaus, jota kannattaa harrastaa.
Se on ikivanha, kristikunnassa hyväksi havaittu rukous.”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä”. Siiinä yhdistyy meidän uskomme hänen nimeensä. Kun sanon Jeesusta Herraksi ja Jumalan Pojaksi, uskon, että sitä nimeä kantava henkilö on minulle se, joka hän onkin. Jumalan minulle antama Vapahtaja, joka armahtaa synnistä ja kaikesta muusta pahasta ja surusta, mitä minulla on. Silloin hänen nimessään oleva voima tulee siihen liittyneen uskon kautta todelliseksi minulle, vaikka en tiedä hänestä muuta, kuin hänen nimensä.
Rukoilkaamme: Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä. Anna tämän rukouksen tulla minun henkeni jatkuvaksi rukoukseksi tänä alkavana vuotena. Anna minulle sinun Pyhä Henkesi huokaamaan tätä rukousta yhdessä minun henkeni kanssa, koko vuosi läpeensä. Aamen.