Jeesuksen lupaukset ovat ihanat ja varmat.
Kuitenkin syntinen ihminen Saatanan avustamana kääntää ne itseään vastaan epätoivoksi tai epäuskoksi. Omassa päässä ajatuskulku menee kristitylläkin nopeasti, että miten minä tekisin suurempia tekoja kuin Jeesus, kun en tee senkään vertaa, enkä edes pienempiä. Jeesus lupaa antaa mitä hyvänsä mitä minä anon –> anottu on, enkä ole saanut.
Herää raskaita kysymyksiä.
Puuttuuko minulta uskoa tai onko uskoa liian vähän tai vääränlaista tai onko minulla Pyhää Henkeä ollenkaan vai valehteliko Jeesus tai lupasiko perättömiä? Hetkessä ihminen osaa kääntää Jeesuksen lupaukset ahdistukseksi ja epäuskoksi.
Aina ei kuitenkaan ole kyse minusta.
Jeesus puhuu nämä sanat ja lupaukset, että Isä kirkastettaisiin Pojassa, että Jumalan tuntemus leviäisi kaikkeen maailmaan. Tämän päivän evankeliumiteksti on pieni palanen Jeesuksen jäähyväispuhetta ja -rukousta ennen ristiinnaulitsemista. Hetkeä ennen Jeesus opetti, että Hän on Isässä ja Isä on Hänessä ja tähän Jumalan tuntemiseen kiinteästi liittyen Hän kertoi menevänsä takaisin Taivaaseen valmistamaan sijaa omilleen.
Loppu viimeksi kyse on Jumalan tuntemisesta ja pääsystä Hänen luokseen ja ikuisesta elämästä Taivaassa Hänen luonaan. Kyse on kyllä ihmisen osallisuudesta Jumalan Valtakunnassa, mutta keskiössä ei ole minä, vaan Jumala.
Meidän ei myöskään kannata kiinnittää huomiotamme ensimmäiseksi itseemme tai omaan seurakuntaamme. Jeesus sanoi nämä sanat opetuslapsilleen ja Apostolien teoista voimme lukea, että lupaus kävi pian toteen. Suurempi teko kuin mitä Jeesus teki maan päällä ollessaan, tapahtui heti helluntaina, kun 3000 ihmistä kääntyi, uskoi ja sai kasteen. Jeesus kyllä keräsi suuria kansanjoukkoja kuten leipäihmeiden yhteydessä, mutta Jeesus tiesi, että ne hajoaisivat yhtä nopeasti kuin olivat kerääntyneetkin, eikä vielä silloin ollut tarkoituskaan koota seurakuntaa. Seurakunta syntyi vasta kun Jeesus oli palannut Taivaaseen ja Pyhä Henki oli tullut maailmaan.
Kun lukee Apostolien tekoja, melko alussa on Stefanus, ensimmäinen marttyyri, jota yhdessä muiden uskonsa tähden vainottujen ja kuolleiden kanssa muistettiin tapaninpäivänä. Stefanus teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja. Hän oli täynnä Pyhää Henkeä, uskoa, voimaa ja viisautta ja – harvemmin korostettu – täynnä armoa. Stefanus teki ihmeitä ja muiden lisäksi hän oli täynnä armoa.
Armon ja ihmetekojen suhde tulee hyvin esille Jeesuksen ollessa Kapernaumin kaupungissa julkisen toimintansa alussa. Melkein kaikki muistavat, että 4 miestä kantoivat halvaantuneen Jeesuksen luo ja purkivat katon, että saisivat halvaantuneen Jeesuksen luo ja sitten Jeesus paransi halvaantuneen. Tapahtuman ydin ei kuitenkaan ollut parantumis-ihme tai miesten päättäväisyys viedä ystävänsä Jeesuksen luo, vaan ydin on Jeesuksen sanat halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Tätä paikalla olleet kirjanoppineet hämmästyivät ja kauhistuivat: ”Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?” Jeesus kysyi kumpi on helpompaa syntien anteeksi antaminen vai halvaantuneen parantaminen. Vastaus on, että syntien anteeksiantaminen on vaikeampaa, mutta sitä on vaikea nähdä, joten Jeesus näytti, että Hän on Jumala ja Hänellä on valta antaa syntejä anteeksi, Jeesus paransi halvaantuneen. Armo, syntien anteeksisaaminen Jeesuksen tähden on tärkein ja ihmeteot todistavat siitä.
Jeesus antoi lupauksen toteuttaa sen, mitä Hänen seuraajansa anovat ja Jeesus lähetti Pyhän Hengen, mutta Jeesus antoi myös avainten vallan, Taivasten valtakunnan avaimet: antaa syntejä anteeksi ja tarvittaessa kieltää anteeksianto. Jumalan Armo Jeesuksen tähden on tärkein ja ihmeteot viittaavat siihen ja todistavat siitä.
Jeesuksen tähden meidän syntimme on sovitettu ja Jeesus on valmistanut kullekin meistä paikan Taivaassa.
Se on varmaa riippumatta siitä, että näkyykö ihmetekoja vai ei ja Jeesuksen lupaus toteutui heti apostolien aikana.
Kastettuina ja Jeesukseen uskovina, pelastettuina voimme sitten vapaasti alkaa murehtimaan, miksei näitä suurempia ihmetekoja ole meidän keskuudessamme.
Kuulemme, että jossain kaukana lähetyskentillä tapahtuu ihmeitä. Niin pitääkin olla, että evankeliumi leviäisi kaikkialle ja Jumalan tuntemus lisääntyisi. Ihmeiden puutteeseen keskuudessamme välillä tarjotaan selitystä, että niitä ei tarvita täällä, missä tunnetaan jo evankeliumi ja Jumala. Tottahan se on, että ihmeet ovat toissijaisia ja syntien anteeksisaaminen ja Jumalan tuntemus ensisijaista, mutta tilanne täällä Suomessakin on nopeasti muuttunut ja meillä on suureneva joukko, jotka eivät ole kristittyjä millään tavalla ja ilmoittavat sen selvästi, esimerkiksi muslimit ja uskonnottomat. Tilanteessamme, joka käy koko ajan vaikeammaksi, tarvitsemme myös armolahjojen koko rikkautta.
Jeesus antaa luvan ja Kuninkaana vaatii meitä pyytämään Häneltä, ei pelkästään paljon, vaan mitä hyvänsä ja tätä etuoikeutta meidän on käytettävä ahkerasti rukoillen. Mutta samalla muistaen, että Armo on tärkein ja kiinnittäen huomiomme myös niihin armolahjoihin, joita meillä on, joita ovat esimerkiksi johtaminen, palveleminen ja opettaminen, sekä ihmeisiin, joita kyllä tapahtuu täällä meilläkin esimerkiksi parantumisia.
Armahdettuna syntisenä, Jeesukseen uskovana ja kastettuna voi sitten kääntyä tarkastelemaan omaa vaellustaan ja kilvoitteluaan. Vuosien 33/38 Raamatun käännöksestä löytyy tämän päivän evankeliumin kohdalta Johanneksen evankeliumin luvusta 14 jae 13 hyviä Raamatunviitteitä ja rinnakkaiskohtia. Kun pitää mielessä, että on saanut synnit anteeksi Jeesuksen tähden, voi turvallisesti tutkia näitä voimakkaita Raamatunkohtia sekä itseään ja syventää rukouselämää. Näistä raamatunkohdista näkee miten rukous on riippuvaista siitä, miten pysymme Jeesuksessa, Hänen Sanassaan, käskyissään ja rakkaudessaan. Syntinen, jopa epäuskosta kärsivä voi ja pitää rukoilla Jeesusta kuten riivatun pojan isä anoi apua Jeesukselta: ”Minä uskon, auta minun epäuskoani.” mutta petollista rukousta Jumala ei hyväksy, mistä esimerkiksi Jaakob varoittaa:
Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
Kun pistämme pois petollisuuden ja epäilyksemme, meille jää Jeesuksen lupaus: mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.
Amen.