16.2.2014 Septuagesima Matt. 19:27-30
Mitä me tästä saamme?
Mitä hyötyä meille on siitä, että seuraamme Jeesusta?
Mitä kirkko ja seurakunta minulle antavat?
Tällaisia miettivät monet nykyajan kristityt,
niin kuin niitä mietti jo aikanaan Pietari.
On niin perin inhimillistä kysellä, että mitä minä tästä saan?
Mitä minä hyödyn? Mitä voitan, jos teen näin?
Tärkeimpiä syitä sille, että ihmiset ylipäätään tekevät mitään,
on se hyöty, minkä tekeminen antaa.
Avustuskampanjoita mainostetaan sillä tavoin,
että auta Botswanan lapsia, saat hyvän mielen.
Tai: Tule mukaan vapaapalokuntaan, saat uusia ystäviä.
Ikään kuin meidän aina pitäisi saada jotain vastinetta siitä,
mitä me annamme. Jumalan valtakunnassa asiat ovat kuitenkin
aivan toisin päin.
Jeesus antoi kaikkensa, vaikka ei saanut siitä itselleen mitään hyötyä.
Hän ei saanut vaan hän ainoastaan antoi.
Tällaista on jumalallinen rakkaus,
joka ihmiselle luonnostaan on vierasta ja kummallista.
****
Mutta mistä Pietari oli saanut sen ajatuksen, että Jeesuksen
seuraamisesta pitäisi olla jotain hyötyä?
No, Jeesushan oli juuri tavannut rikkaan nuorukaisen.
Tämä oli kaikin puolin kunnollinen juutalainen,
piti lain kaikki käskyt.
Mutta yksi vaatimus oli hänelle ollut liikaa.
Se kun Jeesus sanoi: Mene ja myy kaikki ja anna rahat köyhille.
Silloin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua
Muistamme, miten mies luikki pois häntä koipien välissä,
sillä hänen oli mahdoton päästää otettaan suuresta omaisuudestaan.
****
Kun rikas mies oli lähtenyt, Pietari esitti tuon kysymyksensä:
Entä me? Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua
(toisin kuin tuo rikas mies). Mitä me siitä saamme?
Aika huonosti oli Pietari kuunnellut rikkaan miehen ja
Jeesuksen keskustelua. Jeesushan oikeastaan oli jo antanut
vastauksen tuohon Pietarin esittämään kysymykseen:
Silloin sinulla on aarre taivaassa näinhän Jeesus sanoi.
Tärkeintä on omistaan taivaallinen aarre eli ikuinen elämä.
Jos me ajattelemme sitä hyötyä, minkä saamme Jeesuksen
seuraamisesta, se on varmaankin juuri tässä.
Iankaikkinen elämä on niin suuri lahja ja aarre,
ettei mikään tässä maailmassa ole verrattavissa siihen.
Ja kuitenkin: Me emme seuraa Jeesusta siksi, että me saamme
siitä jotakin. Me emme usko Vapahtajaan jonkin hyödyn vuoksi.
Emme edes taivaspaikan vuoksi.
Me seuraamme Jeesusta pohjimmiltaan vain yhden syyn tähden.
Nimittäin Jeesuksen tähden.
Hän on meille se hyöty, jonka me saamme.
Koska Kristukseen sisältyy kaikki se, mikä meille on tarpeellista
tässä ajassa ja tulevassa.
Esimerkiksi virressä 428 lauletaan, että
Täällä tieto, viisaus, kaikki taito, rakkaus,
kätketty on Kristukseen, aarteeseemme yhteiseen
Jeesus ei ole meille väline joidenkin parempien asioiden saavuttamiseen.
Vaan Jeesus on itse se paras asia.
Hän on päämäärä. Hän on itsessään kaikki kaikessa.
Tätä ei Pietari-rukka ollut vielä ymmärtänyt.
Mutta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Pietari sai
Pyhän Hengen lahjan. Suuren neuvoston edessä hän rohkeasti julisti:
Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän, Jeesus.
Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi,
ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla (Ap.t. 4:12).
Pietari oli vihdoin ymmärtänyt, että Jeesuksessa ja
Hänen nimessään on kaikki, mitä me tarvitsemme.
On mielenkiintoista, ettei Jeesus aikanaan tyrmännyt Pietaria,
kun tämä kyseli: Mitä me tästä saamme?
Jeesuksella riittää kärsivällisyyttä meidän vajavaisten
kysymyksiemme edessä.
Kyllä me saamme esittää hänelle hölmöjäkin kysymyksiä.
Jeesushan olisi voinut sanoa Pietarille, että vai sillä lailla.
Vai olet sinä muka luopunut kaikesta!
No, verkot jäivät tuonne rantaan ja vaimokin on nyt jonkin
aikaa yksin kotona, kun me kiertelemme täällä Galilean kylillä.
Mutta et sinä kyllä luopumisesta tiedä vielä kovinkaan paljon.
Et ole vielä luopunut turvallisuudestasi, et vapaudestasi liikkua,
et ruuasta, et vaatteista, et toimeentulosta, ei terveydestäsi.
Kerran tulee vielä aika, jolloin opit, mitä on todellinen luopuminen.
Silloin sinua viedään viranomaisten eteen ja heitetään vankilaan.
Menetät maineesi ja suojasi, sinä lyödään ja häväistään.
Ja lopulta sinut teloitetaan uskosi vuoksi.
– Silloin tiedät mitä on luopuminen.
Mutta tämähän on minunkin tieni, Messiaan tie.
Eikä palvelija ole Herraansa suurempi.
Jos he ovat vainonneet minua, niin samoin he vainoavat minun
seuraajiani.
Ja niin kuin minut lyödään ristille, samoin tulee minun
seuraajienikin olla valmiita antamaa henkensä
Tämä olisi ollut rehellistä ja totuudenmukaista puhetta Jeesuksen
suusta. Mutta ei Pietari olisi ollut valmis vastaanottamaan sellaista.
Hän tiesi luopumisesta vielä kovin vähän.
Niin kuin emme mekään siitä paljon vielä tiedä.
Siksi Jeesus valitsi aivan toisen tavan vastata Pietarin tyhmiin
kysymyksiin. Hän sanoi:
Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu
kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet
minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita
Israelin kahtatoista heimoa
Jeesus siis nostaa Pietarin katseen koko tämän ajallisen elämän yli.
Kaiken sen yli, mitä me mahdollisesta saamme täällä alhaalla.
Hän muistuttaa siitä viimeisestä päivästä.
Silloin kaikki on toisin.
Me jotka tässä ajassa saamme kokea vainoa, painostusta,
häpeää uskomme ja Kristuksen vuoksi,
me olemme silloin yhdessä Vapahtajan kanssa.
Me emme joudu tuomittaviksi yhdessä tämän langenneen
maailman kanssa vaan saamme aina elää Kristuksen kanssa.
Apostolit tuomitsevat silloin ihmiskunnan yhdessä
Vapahtajan kanssa ja me saamme kuulla nuo vapauttavat sanat:
Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat
Jeesus haluaa ikään kuin sanoa: Älkää tuijottako siihen, mistä te
ehkä joudutte luopumaan. Älkää ollenkaan katselko sitä,
mitä te tässä maailmassa saatte tai menetätte.
Kerran teillä tulee olemaan kaikki ja ylikin.
Mitään ei puutu, kun minä tulen takaisin ja otan teidät luokseni.
***
Joku todella voi joutua luopumaan täällä Jeesuksen nimen tähden
talostaan, veljistään, sisaristaan, isästään, äidistään, lapsistaan tai
pelloistaan.
Kristittyjen vainot ovat erottaneet miljoonia kristittyjä toisistaan
aikojen saatossa.
Joskus ihmiset joutuvat eroon siksi, että toiset hylkäävät
uskoon tulleet sukulaisensa tai ystävänsä tai jopa aviopuolisonsa
ja lapsensa. Tästäkin on paljon surullisia esimerkkejä.
Monet ovat menettäneet kotinsa ja joutuneet vankileireille,
karkotetuiksi tai menettäneet omaisuutensa uskonsa vuoksi.
Näin tapahtui tuossa itärajan takana miljoonille ihmisille joitakin
vuosikymmeniä sitten.
Jeesus kuitenkin lupaa, että me saamme kerran satakertaisesti
takaisin mitä olemme menettäneet ja perimme iankaikkisen elämän.
Perillä taivaassa meillä on ympärillä tuhansittain läheisiä ja
rakkaita ihmisiä. Meillä ei ole nälkää eikä janoa, ei auringon poltetta
eikä kylmyyttä, ei kuolemaa, murhetta, valitusta eikä vaivaa,
sillä kaikki entinen on kadonnut.
Me emme edes muista, mistä jouduimme täällä luopumaan.
Menetysten muistotkin pyyhitään pois meidän mielistämme.
Yhdestä asiasta täytyy kuitenkin vielä puhua.
Evankelista Luukas on nimittäin tallentanut sellaisia Jeesuksen
sanoja, joita Matteus ei meille kerro.
Luukkaan mukaan Jeesus sanoi:
Totisesti, kuka ikinä Jumalan valtakunnan tähden on luopunut
kodistaan, vaimostaan ja veljistään, vanhemmistaan ja lapsistaan,
hän saa jo tässä ajassa moninkertaisesti takaisin, ja tulevassa
maailmassa ikuisen elämän (18:29).
Kuinka tämä pitäisi ymmärtää. Jeesus lupaa tässä moninkertaisen
korvauksen JO TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ, eikä vasta tulevassa.
Tämän voi ymmärtää vain, jos pitää mielessä sen, mitä alussa sanoin:
Kaikki aarteet ovat kätkettynä Kristukseen.
Kun me seuraamme Jeesusta, meillä ON JO KAIKKI.
Meillä on Kristus ja Häneen sisältyy kaikki mitä tarvitaan.
Uskossa Kristus on läsnä, niin kuin Luther opettaa.
Siksi uskossa meillä on kaikki.
****
Kristuksessa meillä on enemmän kuin koko maailma.
Siksi meiltä ei puutu mitään, vaikka luopuisimme kaikesta
ja lähtisimme seuraamaan Jeesusta.
Hän antaa meille kaiken mikä on meille tarpeen.
Ja eikö tämän todista myös meidän oma kokemuksemme.
Voi olla, että välit maallisen sisaren tai veljen kanssa ovat katkenneet,
siksi että olemme lähteneet tälle tielle.
Mutta Kristuksessa, Kristuksen ruumiissa, seurakunnassa,
me olemme saaneet monia rakkaita sisaria ja veljiä.
Äiti ja isä ovat saattaneet mennä jo rajan taakse,
mutta seurakunnassa meillä on hengellisiä isiä ja äitejä ja lapsia.
Kotikin on ehkä menetetty,
mutta me olemme Pauluksessa saaneet hengellisen kodin.
Maallinen työ on voinut mennä,
mutta seurakunnassa eivät työt lopu.
Paavali opettaa Efesolaiskirjeessä, että seurakunta on Kristuksen
ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää (1:23).
Siksi seurakunnassa meillä on tarjolla koko se rikkaus,
joka on Kristuksessa.
Kaikki se, mitä me tarvitsemme tätä ja tulevaa elämää varten.
Meillä on Jumalan sana, joka lahjoittaa uskon ja pitää sen yllä.
Meillä on kaste, joka uudestisynnyttää Jumalan lapseksi.
Meillä on pyhä ehtoollinen, joka puhdistaa synnistä ja
säilyttää meidät Kristuksen ruumiissa.
Siksi meillä on taivas maan päällä.
Jo nyt meillä on se, mistä taivaassa saamme nauttia ikuisesti.
Vaikka kaikki menisi, Kristuksen ruumiissa ei meiltä mitään puutu.