Tänään on pyhän Kolminaisuuden päivä. Äkkikuulemalta päivä ei tunnu kovin iloiselta. Täytyykö juhlapyhää viettää myös joidenkin dogmien ja opinkappaleiden kunniaksi? Sellaiseltahan tuo sana kolminaisuus kuulostaa: kuivalta opinkappaleelta.
Se kuulostaa pölyttyneeltä, viralliselta, kaavamaiselta ja matemaattiselta – siis täysin elämälle vieraalta. Sanan on keksinyt varmaankin joku teologin ja insinöörin sekoitus. Teologi-insinööri on henkilö, jonka puheesta ei kukaan terve ihminen saa tolkkua ja keksintö, minkä hän on tehnyt, siitä on enemmän harmia kuin hyötyä, vaikka se toimisi. – tällaisia mielikuvia voi tulla sanasta kolminaisuus. (Kolminaisuus sanan oikeasti toi käyttöön teologi-juristi Tertullianus. Hmm…)
Onko ’kolminaisuus’ jätettävä kokonaan teologien väliseksi keskusteluksi vai onko siinä jotakin sellaista, minkä jokaisen kristityn olisi hyvä tietää? Voiko tavallinen kristitty tätä ymmärtää ilman että piirtää geometrisiä kuvioita vihkoonsa tai ilman, että opiskelee yhtään teologian historiaa. Emmekö todellakaan tule toimeen ilman tuota sanahirviötä? Kuvitelkaapa, jos Jumalalla olisi eri määrä persoonia kuin kolme, olisiko hän pyhä seitsenäisyys tai pyhä viisnäisyys – tai mikä pahinta pyhä yksinäisyys.
Mutta niin tuo sana vain oppikirjoissamme seisoo: Kolminaisuus. Sitä sanaa ei ole Raamatussa. Sen ovat toden totta varhaiset teologit kehittäneet sanavarastoamme rikastuttamaan. Parempaa sanaa meillä ei ole. Sana sinänsä ei olekaan tärkein, vaan asia, mikä kaiken takana on. Itse asia kyllä on Raamatussa selvästi ilmaistu, vaikkakaan ei opillisessa muodossa, eikä sille Raamatussa ole omaa sanaa. Mutta ymmärtääksemme mitä Jumala itsestään Raamatussa ilmoittaa, puhe kolmiyhteisestä Jumalasta on tarpeellista, jopa välttämätöntä.
Kun me puhumme Kolminaisuudesta. Se tarkoittaa ensinnäkin sitä, että on yksi Jumala, jolla on kolme persoonaa. Tämän kaikki teistä tietävät. Mutta persoonallisella tasolla ja meidän sisäisen kokemuksemme tasolla ajattelemme Jumalaa silti usein valkopartaisena ukkona kylmänhuuruisessa pilvisalissa. Jumala ei ole vain taivaan Isä. Jumala ei ole yksinäisyys, hän ei ole yksinäinen vaan kolminainen.
Hän ei ole yksinäinen silläkään tavoin, mitä sanalla yleensä tarkoitamme: Yksinäinen, surullinen ja onneton. Jumala ei kärsi yksinäisyydestä. Maailman luominen ei ole ollut hänelle keino pitää yksinäisyydestä johtuvaa ikävystymistä loitolla – kun Tv:tä ei vielä ollut.
Vaikka sanoin tämän vähän hassusti, siinä on sisällä tärkä asia. Jumalassa ei ole yksinäisyyttä kielteisessä mielessä, vaan Jumalassa itsessään on jo persoonien välistä yhteyttä. Jumalan persoonat Isä, Poika ja Pyhä Henki seurustelevat keskenään. Persoonien välilä on vuorovaikutusta ja mikä tärkeintä näitä yhdistää rakkaus.
Tämän tähden ja vain tämän tähden voimme sanoa, että Jumala on rakkaus. Yksinäisestä Jumalasta ei oikein voisi sanoa, että hän on rakkaus. Mitä yksinäinen Jumala rakastaisi ennen kuin luo maailman. Ei mitään.
Kolmiyhteisestä Jumalasta voi sanoa, että hän ei vain rakasta, vaan hän on rakkaus. Hänen syvin olemuksensa on rakkaus ja hän on rakastava jo ennen kuin mitään muuta on olemassa. Juuri tämä rakkaus saa kaiken olemaan. Jumalan rakkaus antaa maailmalle olemassaolon.
Jumalan persoonien välinen rakkaus on suurinta mitä on olemassa. Se ’insinööri’, joka tuon kolminaisuus-sanan kehitti, tajusi varmaan, että tässä Jumalan persoonien välisessä rakkaudessa on maailmoja luova voima tai generaattori.
Kun Jumala luo ihmisen omaksi kuvakseen, hän luo meidät yhteyteensä. Hän loi meidät elämään siitä rakkaudesta, joka kumpuaa Jumalasta. Tämän rakkauden mallin mukaan meidät on luotu.
Koska lankeemuksessa me olemme tulleet reväistyksi irti tästä yhteydestä, on koko ihmiselämän tarkoituksemme tulla vedetyksi taksin tähän rakkauden vuorovaikutukseen – Jumalan yhteyteen.
Jumala ei ole siis yksinäinen. Mutta eikö tuo edellä sanottu ole kuitenkin vain kaunista teoriaa tai mystiikkaa. Onko jotakin konkreettisempaa?
Sellainen voisi löytyä päivän evankeliumista. Kun yksitoista opetuslasta nousivat vuorelle kohtaamaan Jeesuksen. Nähdessään hänet, he polvistuivat hänen edessään (vaikkakin epäilivät). Jeesuksen edessä polvistutaan niin kuin Jumalan edessä polvistutaan. Sitä tuo polvistuminen merkitsee.
Kun Jeesus oli syntynyt, tietäjät tulivat hänen luokseen tähden johtamina ja kumartuivat hänen edessään maahan heittäytyen. Nyt polvistuvat Jeesuksen oppilaat. Se että Jeesusta kumarretaan ja palvotaan Jumalana, merkitsee juuri sitä, että hän ei ollut kuin kuka tahansa ihminen. Vaan Jumala oli tullut hänen kauttaan ihmiseksi. Eikä taivas jäänyt tyhjäksi, kun seimeen laskettiin lapsi kapaloissa.
Jos Jeesus ei ole Jumala, meidän kumartamisemme on turha, jos hän ei ole Jumala, hänen uhrinsa on turha. Jos hän ei ole Jumala, puhe Jumalan rakkaudesta on turhaa. Jos hän ei ole Jumala taivaan salissa on hiljaista ja kylmää.
Mutta tuolla vuorella opetuslapset kumartavat. Jeesus sanoo: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Näin puhuu vain Jumalan Poika
Hän antaa lähetyskäskynsä: tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni – saattaa kaikki kansat takaisin elämänyhteyteen Jumalan kanssa: kastamalla ja opettamalla. Kastamalla Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kolmiyhteisen Jumalan nimeen.
Ystävät. Kolminaisuus ei ole matematiikkaa, ei geometriaa, ei filosofiaa. Se on sitä, että me itse elämme yhteydessä tähän Jumalaan: rukoilemme Isää Jeesuksen kautta (= turvaudumme Jeesukseen), Pyhässä Hengessä.
Ja Jeesuksen käskyn mukaan ohjamme myös muita tuntemaan saman jumalallisen rakkauden, joka me olemme Jeesuksen kautta oppineet tuntemaan
Ohjaamme heitä Taivaallisen Isän rakkauteen. Siihen, joka antaa meille olemassaolon ja tarkoituksen. Sinut on luotu yhteyteen Jumalan kanssa. Ohjaamme heitä Pojan rakkauteen. Siihen uhrirakkauteen, joka sovitti meidät Jumalan kanssa ja poistaa esteet elämän syvimmän tarkoituksen toteutumiselta. Ohjaamme heitä Pyhän Hengen rakkauteen, jonka asuminen meissä luo yhteyden – tekee tarkoituksesta todellisuutta, toteuttaa sen.
Tähän Jumalan haltuun me uskomme elämämme, kun nousemme tunnustamaan uskomme.
(idean lähde Leslie Newbiginin kolminaisuutta koskeva kirjoitus)