Jeesus kertoo meille päivän evankeliumissa, ketkä ovat autuaita. Nämä Jeesuksen autuaiksi julistamiset ovat samalla myös pyhiksi julistamisia. Se, joka on autuas, on samalla myös pyhä. Pyhiä ihmisiä, sellaisia ihmisiä, joita me tänään pyhäinpäivänä muistelemme, ovat siis kaikki hengessään köyhät, kaikki omien syntiensä takia murheelliset, kaikki kärsivälliset, kaikki ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, kaikki ne, jotka toisia armahtavat, kaikki puhdassydämiset, kaikki rauhantekijät ja kaikki ne, joita Jeesuksen seuraamisen tähden vainotaan ja pilkataan.
Näille autuaille ja pyhille ihmisille Jeesus lupaa ikuisen elämän. Autuaaksi julistamisia seuraavien lupausten sisältö on näet aina sama eli juuri ikuinen elämä Jumalan yhteydessä, vaikka Jeesus muotoileekin lupaukset eri tavoin: Heidän on taivasten valtakunta, he saavat lohdutuksen, he perivät maan, heidät ravitaan, heidät armahdetaan, he saavat nähdä Jumalan, he saavat Jumalan lapsen nimen. Elämä Jumalan yhteydessä on kaikkea tätä.
Mutta miten me pääsemme Jumalan yhteyteen ja miten me voimme elää hänen yhteydessään? Ymmärrämme autuaaksi julistamiset väärin, jos tulkitsemme ne ihmiskeskeisesti ja ajattelemme, että ne ovat jonkinlaisia autuuden, pyhyyden ja Jumalan yhteyteen pääsemisen ehtoja, jotka ihminen pystyy täyttämään.
Oikeastaan ensimmäinen autuaaksi julistaminen vie meidät sisälle kaikkien muidenkin ymmärtämiseen. “Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” Hengessään köyhät ovat niitä nöyriä ihmisiä, jotka eivät koe omistavansa hengellisiä rikkauksia. He ovat niitä, jotka kokevat, että heillä ei ole minkäänlaisia näyttöjä, ei mitään uskonnollisia ansioita tai suorituksia, ei mitään, mihin he voisivat vedota Jumalan edessä. Heillä ei ole Jumalalle muuta tuotavaa kuin syntinsä ja syyllisyytensä. He ovat oivaltaneet oman avuttomuutensa, heillä on ainoastaan Kristus. Mutta hänessä heillä on kaikki: he eivät omista mitään, mutta Kristus omistaa heidät.
Jeesus sanoo, että Jumalan valtakunta on tarkoitettu juuri näille itsessään köyhille ihmisille. Kaikki muut autuuden julistukset ovat muunnelmia samasta julistuksesta samoille hengessään köyhille ihmisille: he ovat muita armahtavia, puhdassydämisiä, rauhantekijöitä, vainon kohteeksi joutuvia ja niin edelleen.
Kukaan ei voi tulla autuaaksi muutoin kuin tulemalla köyhäksi, muutoin kuin turvautumalla Kristukseen. Meillä voi olla ansioita ihmisten edessä mutta ei Jumalan edessä. Jeesus sanoo, että kukaan ei voi tulla Isän tykö muutoin kuin hänen kauttaan. Näin on meidän laitamme ja samalla tavoin on myös kaikkien niiden pyhien ja autuaiden laita, jotka päässeet Jumalan luokse. Vain Jeesus voi julistaa autuaaksi. Me emme voi julistaa ketään autuaaksi, eikä paavikaan voi näin tehdä, vaikka jotkut ajattelevat, että paaville on tällainen jumalallinen oikeus annettu. Äiti Teresa, jonka paavi julisti viimeksi autuaaksi, teki poikkeuksellisen elämän työn ja oli esimerkillinen ihminen, mutta ei hänkään voi päästä taivaaseen omien ansioidensa vaan ainoastaan Jeesuksen ansion tähden.
Joskus kuitenkin kuulee sanottavan jostain vainajasta, että aivan varmasti ainakin hän pääsee taivaaseen, koska hän oli niin harvinaisen hyvä ihminen. Näin sanovalle ei ole vielä kirkastunut, että Jumala arvioi meitä kokonaan eri tavoin kuin me arvioimme toinen toistamme. Olemme kaikki Jumalan edessä täysin samassa asemassa, koska olemme syntisen ihmissuvun syntisiä jäseniä. Inhimillisesti arvioiden parhainkaan elämä ei kestä Jumalan tuomiota.
Niissä seurakuntamme jäsenissä, jotka ovat vuoden aikana poistuneet luotamme, oli varmasti monia meidän arviomme mukaan hyviä ihmisiä. Itse asiassa he olivat kaikki omalla tavallaan hyviä ihmisiä. Aivan samoin kuin siunatessamme heidät haudan lepoon me muistelemme myös tänään kiitollisuudella kaikkea sitä hyvää, mitä Jumala heidän kauttaan antoi teidän omaisten ja monien muidenkin ihmisten elämään.
Joillakin teistä omaisista on epäilemättä kaiken hyvän ohella läheisistänne kielteisiäkin ajatuksia ja muistoja. Ehkä nämä ajatukset vaivaavatkin teitä. Saattaa olla niinkin, että koette syyllisyyttä siitä, että ette aina kohdellut läheistänne niin kuin mielestänne olisi pitänyt.
Meidän ei tarvitse vaivata itseämme tällaisilla ajatuksilla. Olemme kaikki puutteellisia ja epäonnistuvia. Syntimmekin, kaikki pahat ajatuksemme läheisistämme ja pahat tekomme heitä vastaan, saamme anteeksi, kun annamme itsemme Jumalan käsiin ja turvaudumme siihen armoon, joka meille on valmistettu Vapahtajassamme.
Itsemme tavoin voimme jättää myös poisnukkuneet rakkaamme Jumalan armahtaviin käsiin. Vaikka ymmärrämme, että kukaan ei tule autuaaksi omilla teoillaan, meitä saattaa silti ahdistaa kysymys läheistemme ikuisesta kohtalosta. Kyselemme ehkä, olivatko he ylpeitä ja katumattomia ja jäivätkö he sellaisiksi, vai olivatko he niitä hengessään köyhiä autuaita ja pyhiä, jotka elämässään ja ennen kaikkea kuolemassaan panivat turvansa Jumalan armoon.
Vastauksen tietää yksin Jumala ja yksin hän heidät tuomitsee. Me emme tiedä mutta voimme toivoa. Toivo siitä, että kohtaamme poisnukkuneen rakkaamme kerran taivaan kodissa, kuuluu erotuksetta meille kaikille, jotka olemme saattaneet viimeisen vuoden aikana tai joskus aikaisemmin läheisen ihmisen haudan lepoon. Jumala näkee sellaista, mitä me emme näe. On ihmisiä, jotka ovat elämänsä viimeisinä päivinä tai jopa viimeisinä hetkinä kääntyneet Jumalan puoleen, tunnustaneet syntinsä ja saaneet ne anteeksi. Tunnetuin esimerkki on rikollinen, joka ristiinnaulittiin Jeesuksen kanssa. Hän tunnusti, että hänet oli tuomittu oikeudenmukaisesti, ja pyysi Jeesukselta anteeksiantamusta yksinkertaisin sanoin: “Muista minua, kun tulet valta-kuntaasi.” Hän sai armon: Jeesus julisti hänelle synnin päästöön ja lupasi, että hän pääsee ikuiseen elämään. Tuskinpa kukaan rikollisen omaisista oli kuulemassa Jeesuksen sanoja.
Ristin ryöväri kuoli autuaana eli onnellisena – autuashan tarkoittaa muun muassa onnellista tai onniteltavaa. Kaikkein onnellisin on toki se, joka elää koko elämänsä Jeesuksen yhteydessä, siinä armossa, joka meille annettiin kerran pyhässä kasteessa. Sanoma Jumalan armosta ei myöskään tarkoita sitä, että voimme käydä kaikkivaltiaan Jumalan kanssa kauppaa. Siksi meitä kaikkia kutsutaan juuri nyt, juuri tänään tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme. Jeesus puolestaan sanoo meille samoin kuin ristin ryövärille: “Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”
Olette ehkä joskus pohtineet, mitä nämä Jeesuksen sanat tarkoittavat. Ymmärrämme, että ne olivat synninpäästö ristin ryövärille. Samalla niihin sisältyy vakuutus, että ryöväri saa olla Jeesuksen kanssa paratiisissa, Jumalan valtakunnassa jo siinä hetkessä eikä vasta huomenna tai jonkun ajan kuluttua. Vaikka näytti siltä, että kaikki oli menetetty, ryöväri oli silti ristillä riippuessaan jo uskossa ja toivossa Jeesuksen kanssa Jumalan valtakunnassa.
Samalla tavoin mekin voimme olla jo tänään, tässä hetkessä, uskossa ja toivossa Jeesuksen ja myös poisnukkuneiden rakkaittemme kanssa Jumalan valtakunnassa. Uskomme ei ole turha, kerran usko muuttuu näkemiseksi. Tänään olemme uskossa pyhiä ja autuaita mutta itsessämme syntisiä. Kerran synti, sairaus, kuolema ja kaipaus ovat poissa. Silloin toteutuvat lopullisesti kaikki Jeesuksen autuaiksi julistamisiin liitämät lupaukset. Silloin meissä on vain Jumalan antamaa pyhyyttä ja autuutta, täydellistä puhtautta ja iloa.