Pyhäinpäivä, Ilm. 7:2-3, 9-17, Hans-Christian Daniel

Hans-Christian Daniel
Espoonlahti

Päivänavaus ala- ja yläkoulu kynttilä mukaan Virsi: 146 Rauhan saivat pyhät Herran; tai 496 Oi Jeesus, ota syliisi.

Ensi lauantaina on juhlapäivä, pyhäinpäivä. Meidän sopii kysyä, kuka on pyhä. Äsken katsoin, että teille avattiin koulun ovi ja tulitte ilolla tähän uuteen opinpäivään. Katson, että pyhä on sellainen ihminen, jolle Herramme Jeesus Kristus on avannut oven pyhässä kasteessa, pyhittänyt ja omakseen ottanut. Pyhä on se ihminen, jonka Vapahtajamme Jeesus Kristus on ristinkuolemallaan omakseen lunastanut, ja joka uskoo sen. Pyhyys on Jumalan lahja syntiselle ihmiselle, ja pyhä ihminen ottaa Jumalan lahjan vastaan.
Sytytän kynttilän.
Monet käyvät pyhäinpäivänä rakkaittensa haudoilla. He asettelevat kukkia ja tuovat mukanaan kynttilän, joka sytytetään rakkaitten muistoksi. Läheisen poisnukkuneen ihmisen muisto lämmittää ja valaisee synkkää surua. Pieni hautakynttilä valaisee hautaa ja sytyttäjän kasvot. Pienen kynttilän valossa muistojen ovi raotetaan kuoleman ja elämän välillä. Pieni hautakynttilä kertoo pyhäin yhteydestä, joka vallitsee Jumalan kirkkaudessa.
Pyhäinpäivä kertoo, että minäkin, epäpyhä ja syntinen Taneli, saan uskoa ja uskossa kuulua siihen pyhäin joukkoon, joka pääsee Jumalan lepoon. Pyhäinpäivä auttaa meitä muistamaan uskontunnustuksen kolmannen pääkappaleen: Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Uskon ovi avataan.
Me rukoilemme. Pyhä Jumala, jonka kasvojen edessä sukupolvet tulevat ja menevät. Sinulle olkoon ylistys pyhien yhteydestä. Me muistelemme niitä, jotka ovat päässeet sinun pyhään lepoosi ja rauhaasi. Pyhitä meidät rakkaudessasi ja johda meitä valossasi, että aina olisimme sinun lapsiasi ja Pyhän Henkesi pyhittämät ihmiset. Anna meille syntimme anteeksi. Aamen