Aprillia, aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle!
Kuinka monesti me ihmiset olemme toivoneet, että Jeesuksen sanat ja teot olisivat vain aprillia.
Silloin kun tavalliset kalastajat jättivät työnsä ja heidän perheensä joutuivat miettimään toimeentulonsa uusiksi, sillä tämä yhteiskunta vaatii mahdollisimman pitkää työuraa, nuorempana töihin ja vanhempana eläkkeelle. Me tiedämme että haihattelut sikseen.
Silloin kun Jeesus kielsi tekemästä hyviä tekoja julkisesti niin että kunnia niistä jää saamatta, sillä tämä yhteiskunta kunnioittaa ihmisiä heidän tekojensa ja ansioidensa mukaan. CV:n pituus ratkaisee.
Silloin kun Jeesus kielsi meitä rikastumasta ja keräämästä omaisuutta ja tyytymään siihen mitä Jumala antaa, sillä tämä yhteiskunta laittaa ihmiset paremmuusjärjestykseen tulojen ja omaisuuden perusteella. Suuria tuloja arvostelemme silloin kateellisina, kun toiset saavat, mutta me emme.
Silloin kun Jeesus kielsi meitä tuomitsemasta toisiamme, sillä tämä yhteiskunta tahtoo tuomita: mustalaiset ovat laiskoja, somalit eivät tee työtä, venäläisten rahat on hankittu rikollisesti. Vain omia tekojamme emme tuomitse.
Silloin kun Jeesus lyöttäytyi kaikenlaisten syntisten seuraan, sillä tämä yhteiskunta tahtoo sulkea rajansa köyhiltä romanialaisilta, mutta toivottaa tervetulleeksi ja antaa verohelpotuksia rikkaille ulkomaalaisille. Mukavampi meidän on olla kaltaistemme seurassa.
Silloin kun Jeesus asetti lapset ja lapsenmieliset etusijalle, sillä tämä yhteiskunta tahtoo saada lapset tehokkaasti hoidetuiksi ja koulutetuiksi, kuluttamaan ja työelämään lapsuutta ajattelematta. Me aikuiset tiedämme, että lapsi ei ymmärrä.
Silloin kun Jeesus rikkoi yleisesti hyväksyttyjä käyttäytymissääntöjä parantamalla sapattina, sillä tämä yhteiskunta perustuu kirjoittamattomiin sääntöihin. Häiriköt kyselevät hyvä veli -verkostosta ja nostavat esiin salattuja vääryyksiä. Parhaita ovat ne ihmiset, jotka tyytyvät siihen mitä on päätetty.
Silloin kun Jeesus varoitti meitä käyttämästä turhia ja pilkkaavia sanoja toisista ihmisistä, sillä tämä yhteiskunta on tosi-tv:tä, missä voittaa se joka osaa nasevimmin pilkata toisia. Me huudamme, pilkkaamme, syytämme, sillä ihminen on vapaa toimimaan niin kuin tahtoo.
Silloin kun Jeesus kielsi odottamasta mitään merkkiä, sillä tässä yhteiskunnassa ihmiset eivät luota itseensä, vaan niihin merkkeihin joita mainokset ja toiset ihmiset sanovat hyviksi. Meidät on saatu merkkiuskollisiksi markkinaorjiksi.
Silloin kun Jeesus sanoi että elämään kuuluu kärsimystä ja vaikeuksia, sillä tässä yhteiskunnassa vain menestys on sallittua. Sossu antakoon roposia niille, jotka eivät ymmärrä pärjätä meidän säännöillämme.
Silloin kun Jeesus käski nöyryyteen, sillä tämä yhteiskunta perustuu ylpeydelle ja oman edun tavoittelulle. Heikkouden tunnustaminen pudottaa ihmisen rappujen juureen, missä ohikulkiessa saatamme suunnata säälivän katseen.
Silloin kun Jeesus käski antaa anteeksi kerta toisensa jälkeen, sillä tässä yhteiskunnassa yksikin virhe on liikaa. Koskaan et saa anteeksi. Sinut muistetaan vain siitä. Samaa virhettä et saa tehdä kahdesti, sillä me emme tahdo kärsiä sinisilmäisyydestämme. Mutta itsellemme sallimme sen minkä muilta kiellämme.
Silloin kun Jeesus käski meitä antamaan rahamme köyhille, sillä tämä yhteiskunta nauraa sille joka tahtoo parantaa köyhien asemaa ja lähettää rahaa ulkomaille. Me emme tahdo luopua omasta hyvinvoinnistamme toisen hyväksi.
Silloin kun Jeesus sanoi suuruutta olevan palvelemisen, sillä tässä yhteiskunnassa ei arvosteta sitä joka palvelee, vaan sitä joka käskee. Valtaa me kaipaamme ja toisen yläpuolelle pääsemistä.
Silloin kun Jeesus sanoi kaikkien olevan samanarvoisia Jumalan edessä, sillä tässä kirkossa on suvaitsevainen vain meidän kanssamme samalla tavalla uskovien ja elävien kilvoittelu. Me tiedämme mikä on hyväksyttyä ja oikein Jumalan edessä.
Mutta! Herra, minun Jumalani, on minun auttajani. Herra on lähellä – kuka voisi minua syyttää. Joka kulkee syvällä pimeässä ilman valoa, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaan.
Jeesus voi sanalla rohkaista uupunutta. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: Jeesus Kristus on Herra.
Meidän maailmamme on täynnä kateutta, itsekkyyttä, pahuutta, tuomitsemista, vääryyden hyväksymistä, pilkkaamista, loukkaamisen halua, vaikeiden asioiden välttämistä, oman edun tavoittelua, selän takana puhumista, sortamista, Jumalan tahdon omimista.
Tällaisen maailman Jeesus tuli sotkemaan. Siksi hän opetti, siksi hän kärsi, kuoli ja nousi kuolleista. Itsekkyyden maailma on kavala maailma. Siinä vahva ja hyvä ihminen pärjää, mutta kaikki ihmiset eivät ole vahvoja ja hyviä – ja kukaan ihminen ei ole aina vahva ja hyvä.
Jeesus tuli meitä heikkoja, epäonnistuneita, huonoja, synnissä eläviä varten. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken.
Onneksi Jeesus ei sanonut aprillia, aprillia, syö silliä juo kuravettä päälle toimiessaan syntisten ihmisten parhaaksi. Hän muistutti kerta toisensa jälkeen, että heikoimmallakin ihmisellä on arvonsa, että pieni, heikko, lapsenmielinen, hylkääjä ja hyljätty, loukkaaja ja loukattu, pahakin ihminen kelpaa Jumalalle syntimme sovittaneen Jeesuksen tähden. Sillä lasten huuto on meidän ihmisten hätähuuto: Hoosianna! Herra, armahda meitä!