Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.” Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.”
Betaniaan saapui suuri joukko juutalaisia, jotka olivat kuulleet Jeesuksen olevan siellä. He eivät tulleet ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myös nähdäkseen Lasaruksen, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista. Niinpä ylipapit päättivät tappaa myös Lasaruksen, koska monet juutalaiset hänen takiaan lähtivät Jeesuksen luo ja uskoivat häneen.
Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen:
— Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!
Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:
— Älä pelkää, tytär Siion, sinun kuninkaasi tulee! Hän ratsastaa nuorella aasilla.
Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin.
Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista. Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan. Fariseukset puhuivat keskenään: ”Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään.”
Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan Jumalaa, oli myös muutamia kreikkalaisia. Nämä tulivat Filippuksen luo — sen, joka oli Galilean Betsaidasta — ja sanoivat: ”Me haluaisimme tavata Jeesuksen.” Filippus meni puhumaan asiasta Andreakselle, ja sitten he molemmat menivät Jeesuksen puheille.
Jeesus sanoi heille: ”Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”
(Joh. 12:1-24)
Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te teette siitä rosvojen luolan.”
Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ’Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi’?” Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä.
(Matt. 21:12-17)
Eletty elämä jättää jälkensä meihin kaikkiin. ”Itse tuoppini jäljet mä tunnen”, lauloi Tapio Rautavaara. Mielestäni Rautavaara onnistui tavoittamaan aavistuksen surua, ellei peräti katkeruutta. Jos matkaeväs tai neuvo maailmalle lähdettäessä oli jotain sen suuntaista kuin ”älä ny luule ittestäs liikoja”, niin miten ponnistaa eteenpäin? On kokonaan eri asia, jos mieltä kalvaa elämätön elämä, menetetyt mahdollisuudet. Jos taas aamusta iltaan on taottu kalloon juuri sinun erinomaisuuttasi ja menestys ei kolkutellutkaan ovelle, niin vaikea sitäkään on kestää. Tarvitaan luultavasti elämän mittainen taival, että ”rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi” asettuisi juuri oikealle, parhaalle paikalleen mielissämme.
Pitkä matka on tultu. Toissapäivänä opittiin lukemaan. Eilen astuttiin työelämään. Tänään ollaan täällä. Mitä huominen tuo tullessaan?
Jeesuksen opetuslapset elivät vaatimattomasti. Maria voiteli Jeesuksen jalat voiteella, jonka arvo oli paljon eli päiväpalkkalaisen vuoden palkka. Mistä maksaisit vuoden palkan suuruisen maksun? Alkuseurakunta avusti köyhiä leskiä Jeesuksen alulle paneman toiminnan mukaisesti. Hyväntekeväisyys on asetettava ylellisyyden edelle. Kalliilla öljyllä voitelu oli Jeesuksen esimerkki tuhlailevasta ja uhrautuvasta rakkaudesta. Rakkauden teko voittaa aina hyväntekeväisyyden. (1. Kor. 13:3)
Kun Maria voiteli Jeesuksen jalat, hän kuivasi ne hiuksillaan. Se on äärimmäinen kunnian, arvostuksen ja rakkauden osoitus. Jalat olivat lähinnä maata ja vaikka jalassa olisi ollut sandaalit, jalat olivat yleensä ainakin pölyiset tai tomuiset. Koko huone tuli täyteen hyvää tuoksua. Se on vertauskuva kaikesta siitä hyvästä, joka tulee osaksemme Jeesuksen lähellä. ”Minä annan teille elämän, yltäkylläisen elämän.” Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus voideltiin Lasaruksen talossa. Lasaruksen Jeesus herätti kuolleista. Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus oli aterialla Simonin talossa. Simonin Jeesus paransi spitaalista. Simonilla ja Lasaruksella oli hyvä olo tai hyvä olla Jeesuksen lähellä. Maria tuli kaikkien Jeesuksen jaloissa istuvien eli koko seurakunnan vertauskuvaksi. Kun Maria tuli Simonin taloon, kaikki sisällä olevat katsoivat häntä vähintäänkin halveksuen. Luulen, että vankilasta vapautuneet, tai pakolaiset tai yksinhuoltajaäidit ovat saattaneet kokea jotain saman suuntaista. Kun Maria lähti Simonin talosta, ei heti tule mieleen toista, joka olisi lähtenyt yhtä huojentuneena ja – anteeksi saaneena.
Vastaavasti yksi, joka ei anteeksiantoa löytänyt eikä kokenut, oli tietenkin Juudas. Juudaksen kohtalo laittaa minut pappina nöyrälle sijalle. En ole aina osannut pysähtyä kuuntelemaan, kun sitä olisi tarvittu.
Jeesuksen lähellä olemme rukouksessa. Luotamme, että hän kuulee meitä ja vastaa ajallaan ja tavallaan. Välillä meidänkin olisi hyvä pysähtyä kuuntelemaan häntä. Jeesus näyttää meille tietä eteenpäin, auttaa valinnoissa, joita joudumme tekemään. Matteuksen evankeliumissa (Matt. 21:22) Jeesus antaa meille hurjan lupauksen: ”Mitä ikinä te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.”
Jeesuksen lähellä olemme, kun uskomme saavamme syntimme anteeksi. Se taas auttaa meitä armahtamaan, antamaan anteeksi toisillemme. Jeesus istui samassa pöydässä Lasaruksen kanssa, jonka hän oli herättänyt kuolleista. Syöminen saman pöydän ääressä on todellinen kaveruuden, ystävyyden, yhteyden merkki. Saamme uskoa, että ehtoollisella Jeesus on myös meidän kanssamme samassa pöydässä. Uutinen Lasaruksen kuolleista herättämisestä sai aikalaiset sanomaan: ”Koko maailma juoksee hänen perässään.” Mutta, miksi ei? Oliko Jeesuksen aikana tai vielä nykyäänkään suurempaa uutista kuin Jeesuksen syntien sovitus ja kuoleman vallan voittaminen, meidän edestämme?
Palmunoksa – tai Suomessa pajunoksa – on tässä yhteydessä Kristuksen kuninkuuden ja voiton vertauskuva. Pajunoksa on meille Jeesuksen seuraajille iankaikkisen elämä tunnus. Jeesuksen lähellä uskallamme elää. Emme pelkää kuolemaa, vaan uskomme, että iankaikkinen elämä on totta myös meille. Jeesuksen lähellä uskallamme elää päivän kerrallaan.