8.4.2012 pääsiäinen Matt. 28:1-8
On olemassa monia, monia kauniita pääsiäisvirsiä.
Lensi maahan enkeli tai Aurinkomme ylösnousi tai Nyt se suuri päivä koitti.
Yksi pääsiäisvirsi on kuitenkin ylitse muiden ainakin minulle.
Se on se Lutherin upea virsi Kuoleman kahleet murtanut (V. 96).
(jonka laulamme tänäänkin).
Tuossa virressä on valtavan syvä ja hoitava sisältö.
Se on raamatullinen, opillinen, runollinen ja samalla äärimmäisen lohdullinen ja riemullinen.
Kuoleman kahleet murtanut on Kristus voitollansa,
elämän portin aukaissut haudasta noustessansa.
Siis nyt kaikki riemuitkaa, Herraa kunnioittakaa.
Hän voiton sai. Halleluja, halleluja!
Jo tässä ensimmäisessä säkeistössä kerrotaan, mitä Kristuksen
Ylösnousemus merkitsee MEILLE.
Kuolleista nouseminen ei koskenut vain Jeesusta itseään,
vaan sillä on hyvin kauaskantoiset seuraukset miljoonien ihmisten kannalta.
On yksi vihollinen, joka on kautta aikojen piinannut meitä ihmisiä.
Kuolema.
Ajattelepa tämänkin viikon uutisia: 30 kuoli lentoturmassa Siperiassa, 5 kuoli kouluammuskelussa Yhdysvalloissa, 10 kuoli Afganistanissa jne.
– Näissä uutisissa minua hämää se, että samanaikaisesti tuhansia ja tuhansia kuolee auto-onnettomuuksissa tai sairauksiin tai nälkään.
– Heidänkin elämänsä päättyi tavallaan kesken.
Ja jos lukee elämäkertakirjan, tietää melkoisella varmuudella kuinka tuo kirja päättyi: Hannu Hautamäen elämä päättyi Hatanpään sairaalassa ja hänet haudattiin Hautakankaan hautausmaalle jotenkin niinhän se menee.
Lopussa ei ole mitään poikkeusta. Jokaisen kirja loppuu samalla tavoin.
Eikä tässä kaikki. Kuolema ei ole turmiovalta, joka on vastassa elämän lopussa. Ei, vaan kuolema tekee jatkuvasti työtään myös keskellä elämää, nuoressakin ihmisessä. Se tuhoaa ruumista, myrkyttää sielua ja yrittää täyttää meidän elämämme pelolla ja epätoivolla.
Siksi Jeesuksen ylösnousemus on ihmiskunnan syvimmän kaipauksen täyttymys: Kuoleman kahleet murtanut on Kristus voitollansa.
– Elämä ei pääty kuolemaan eikä kuolema hallitse elämänmatkaa.
Kuoleman voimaa vastustaa ei kukaan voi maan päällä.
On synti saanut saastuttaa niin tyystin kaiken täällä.
Hallinnut on kuolema, vaan nyt hänen valtansa on murrettu.
Halleluja, halleluja.
– Tämä toinen säkeistö kertoo SYYN siihen, MIKSI kuolema on saanut hallita ihmisten elämää ja lopulta tuhota sen.
– Synti on saanut saastuttaa kaiken maan päällä.
Ja missä on syntiä, siellä on myös rangaistus.
Synnin palkka on kuolema (Room. 6:23).
– Tuon Paavalin lauseen voisi kääntää myös Synnin päiväraha on kuolema.
Synti on niin kuin upseeri, joka maksaa joka päivä sotilailleen palkan.
Kunkin päivän synneistä ihminen saa osakseen taas hieman enemmän kuolemaa. Kuoleman voimat pääsevät vaivaamaan ihmistä sitä enemmän mitä enemmän hän on synnin orja.
Siksi tuhovoimien voittamiseen ei riitä pelkkä kuoleman tuhoaminen.
Tarvitaan myös syntien sovitus.
Siitä Luther kirjoittaakin seuraavassa säkeistössä näin:
Nyt Jeesus Kristus synnistä ja meidät puhdistanut.
Kuoleman valta hirveä on voiman kadottanut.
Varjo vain on kuolema. Kristus nousi haudasta.
Halleluja, halleluja
– Pitkänperjantain sanoma oli juuri tässä: Jeesus Kristus on
puhdistanut meidät synnistä. Jos näin on, silloin me emme myöskään
joudu kokemaan kuolemanrangaistusta.
– Meidän olisi kuitenkin vaikea uskoa sitä, jos Jeesus olisi jäänyt hautaan.
Silloin joutuisimme epäilemään sitä, onko Jeesus sittenkään varmasti
sovittanut meidän syntejämme ristillä.
Pääsiäinen on meille takeena ja vakuutena siitä, että ristin sovitustyö
on varmasti totta. Jeesus ei hävinnyt vaan Hän voitti.
Golgata oli osoitus synnin, kuoleman ja perkeleen tulevasta kuolemasta,
ei Kristuksen kuolemasta.
Siksi kuolemalla ei enää ole sitä valtaa ja voimaa, joka sillä ennen oli.
Varjo vain on kuolema. Se on vain varjo entisestä.
Se on vain kuin näyttämön kulissi, joka kiskaistaan ylös.
Sen takaa avautuu aivan toisenlainen, upea maisema.
Nyt taisteltu on loppuun jo, elämän kuolon sota.
On noussut voiton aurinko, kuololta taittui ota,
niin kuin lausuu Raamattu.
Kuolemalla voitettu on kuolema. Halleluja, halleluja.
– Tämä on koko virren keskus ja suurenmoinen huipentuma.
Elämän ja kuoleman välinen kauhea sota on vihdoin päättynyt.
Tässä maailmassa kuoleman voimat koettavat koko ajan nujertaa elämän voimia. Me jokainen tunnemme sen nahoissamme.
Tiedämme sen terveyden heikkenemisestä ja epäuskon hiiviskelystä.
Jotkut joutuvat erityisesti pahojen voimien hyökkäysten kohteeksi.
– Mutta ystävät: sota loppui jo kerran Golgatalla.
Ja pääsiäisaamuna taistelun sankari kruunattiin voittajaksi.
Hänen valtaansa alistettiin kaikki maan alla, maan päällä ja taivaassa.
– saatana ja kuolema ovat jo hävinneitä sankareita.
Niitä kuljetetaan Kristuksen voittosaatossa, triumfikulkueessa, kohti teloituspaikkaa. Mutta vielä nuo kierot viholliset sieltäkin käsin koettavat masentaa meitä ja saada meidät mukaan tuhoisalle matkalleen.
Luther viittaa kuitenkin 1. Korinttilaiskirjeeseen:
Kuolema on nielty ja voitto saatu.
Kuolema, missä on sinun voittosi?
Kuolema, missä on sinun otasi?
Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voimana on laki.
Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta (1. Kor. 15:54b-57)
**
Viidennessä säkeistössä Luther kirjoittaa:
Pääsiäislammas viaton on Kristus, elämämme.
Hän ristin pyhä uhri on, pelastus synneistämme.
Veri pankaa merkiksi, että surman enkeli käy ohitse.
Halleluja, halleluja!
– Tässä Luther vie meidät Egyptin orjuuteen.
Siellä Jumala käski teurastaa viattoman karitsan ja sivellä sen
verta ovenpieliin. Näin kuolemanenkeli tunnistaisi heprealaisten kodit,
ja tappaisi tuona yönä vain egyptiläisten esikoiset.
Sielläkin karitsan veri vapautti siis kuolemasta.
Veri suojeli kuolemalta. Veri antoi vapauden ja pääsyn orjuudesta.
– Ja niin kansa saattoi aamuhämärässä lähteä matkalleen kohti Luvattua maata.
Vanhassa virsikirjassa laulettiin: Verensä uhri kallis on, sovinto synneistämme. Uudess säe on muutettu muotoon: Hän ristin pyhä uhri on, pelastus synneistämme.
On tärkeä puhua siitä, että juuri VERI on se uhri.
Jumalan Pojan veri puhdistaa synnistä ei mikään muu.
**
Kuudes säkeistö onkin sitten jo kehotusta meille:
Siis tänä riemujuhlana nyt kaikki iloitkaamme.
Kun Jeesus nousi haudasta, elämän mekin saamme.
Aina keskellämme on valo armon auringon.
Pois väisty yö. Halleluja, halleluja!
Pääsiäinen ilman Jeesusta olisi juhla ilman sankaria.
Valitettavasti pääsiäinen on useimmille suomalaisille vain hyviä ruokia, runsasta alkoholinkäyttöä, ylimääräisiä vapaita ja suklaamunia.
Puuttuu ymmärrys siitä, että kuolema ja synti on voitettu.
Ja tuo voittaja tahtoo viettää voitonjuhlaa aina keskellämme niin kuin virressä sanottiin.
Jeesus ei ole poissaoleva sankari vaan mukana oleva.
Mekin saamme elää ylösnousemuselämää.
Mutta vain siksi, että me olemme Kristuksessa.
Pääsiäinen ei tehnyt kaikista ihmisistä ikuisesti eläviä, pelastettuja.
Pääsiäinen on sanoma, joka täytyy kuulla ja ottaa vastaan.
Silloin vasta alkaa todellinen riemujuhla, oikea pääsiäinen.
Silloin mämmit ja pashat löytävät oikean merkityksensä.
Ruuista Luther sitten puhuukin virtensä viimeisessä säkeistössä:
Oi Kristus, leipä makea, nyt tule leiväksemme.
Pois perkaa hapantaikina, pois saasta sydäntemme.
Anna meille itsesi aina sielun ruoaksi, niin elämme.
Halleluja, halleluja!
Juutalaisessa kodissa lakaistaan tarkkaan kodista pois kaikki hapan.
Kaikki jauhoastiat tyhjennetään ja pestään huolellisesti.
Muruakaan ei saa jäädä mihinkään.
Uudessa testamentissa tätä vastaa synnin pois raivaaminen. Paavali kirjoittaa:
Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, sillä meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on teurastettu. Meidän on aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa (1. Kor. 5:7-8).
Kristuksen verinen uhri puhdistaa meidät synnistä.
Kun meidät on pesty kasteessa puhtaiksi, me olemme happamattomia.
Synti ei enää syytä meitä.
Siksi me emme saa koskaan antaa synnin juurtua meihin.
Vaan aina uudelleen annamme Kristuksen pestä sen meistä pois verellään.
Pois perkaa hapantaikina, pois saasta sydäntemme
Silloin voimme viettää juhlaa Kristuksen kanssa vilpittömyydessä ja totuudessa.
Mutta kyse ei ole vain meistä.
Kristus on se makea leipä, happamaton leipä.
Ja me saamme jatkuvasti pyytää: Anna meille itsesi aina sielun ruuaksi
Syömällä Kristusta me saamme synnit anteeksi ja sielu saa ravintoa.
Pääsiäisherkut ovat kaikki meille muistutusta TÄSTÄ happamattomasta leivästä, Kristuksen ruumiista. Tällaisia happamattomia leipiä ovat mämmi, pasha, makeat leivonnaiset, kakut ja tortut. Pääsiäinen ei siksi ole meille mässäilyä vaan iloista Kristus-juhlaa.
Kaikkein konkreettisimmin me saamme maistaa tätä happamatonta leipää ehtoollispöydässä. Siinä Kristus, leipä makea, antaa meille itsensä sielun ruuaksi.
Eikä hän tule siinä meidän luoksemme vain pääsiäisenä vaan jokaisena Herran päivänä, joka sunnuntai ympäri vuoden.
Jokainen sunnuntai ja jokainen ehtoollisenvietto muistuttaa meitä Kristuksen ylösnousemisesta, kuoleman voittamisesta ja ikuisesta autuudesta.
Tulkaa siksi tänäänkin iloiten nauttimaan Kristusta,
niin elämme Hänen kanssaan ylösnousemuselämää.