Ennen puhuttiin ja vielä joskus nykyäänkin Marianpäivästä. Tämän päivän virallinen nimitys on Marian ilmestyspäivä, mikä juontaa juurensa arkkienkeli Gabrielin ilmestymisestä neitsyt Marialle: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” (Luuk. 1:28) Kyse ei siis ole Marian ilmestymisestä, vaikka joskus lehtien kirkollisissa ilmoituksissa lukeekin Marian ilmestymispäivä. Marian vierailusta Elisabetin luo sellaista voisi myös päätellä.
Nimitys Marianpäivä nostaa esiin Marian, jonka me luterilaiset olemme työntäneet syrjään ja unohtaneet miltei kokonaan. Olemme varmasti oikeassa siinä, ettei Mariaa saa palvoa. Mutta siinä olemme väärässä, jos emme suo hänelle kunnioitustamme. Silloin asetumme vastustamaan Raamatun sanaa, jonka puolestaan korostamme olevan elämän ja uskon ylin ohje. Näin ainakin luterilaiset tunnustuskirjat asian lausuvat. Raamatusta luemme: ”Silloin Maria sanoi: – Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät.” (Luuk. 1:46–50)
Marian sukulaisen Elisabetin sanat paljastavat sen, kuka on Marian ilmestyspäivän todellinen keskushenkilö: ”Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni?” (Luuk. 1:42–43) Tämän pyhäpäivän keskuspiste on Jeesus, mutta emme toki unohda äitiäkään. Ja hänen muistamisensa saa toki merkitä enemmänkin kuin vain osuutta pyhäpäivän nimessä. Mieleeni tuli eräs ystäväni, joka vei omana syntymäpäivänään äidilleen kukkia niin kauan kuin tämä eli.
Tämä pyhäpäivä nostaa esiin Jeesuksen ihmisyyden. Jeesuksen inhimillinen luonto on jotain, minkä voimme järjellä käsittää ja hyväksyä. Mutta jos näemme Jeesuksessa vain ihmisen, kutistamme hänet joksikin varsin epämääräiseksi hyvän elämän opettajaksi. Apostoli Paavalin sanat päivän epistolasta sisältävät kuitenkin paljon enemmän: ”Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, niin että me pääsisimme lapsen asemaan.” (Gal. 4: 3-7) Jos ajattelemme Jeesusta ihmisenä, eikö silloin ole luonnollista muistaa myös hänen äitinsä. Kyllähän meitä julkkisten elämänkertatiedot muutoinkin kiinnostavat. Jos taas ajattelemme Jeesusta hänen jumalallisen luontonsa puolesta, niin silloinkaan ei ole olemassa syytä hänen äitinsä unohtamiseen. Kertomus Elisabetin ja Marian kohtaamisesta muistuttaa tapahtumista ennen Elisabetin raskaaksi tulemista. Kun arkkienkeli Gabriel ilmoittaa, että Jumala on kuullut Sakariaan rukoukset, tämä vastaa enkelille sanoen: ”Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs.” (Luuk. 1:18) Sakariaan tapa reagoida on meidän mielestämme varmasti hyvin luonnollinen. Mutta verrataanpa sitä Marian tapaan suhtautua enkelin ilmoitukseen: Enkelin ”sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä.” (Luuk. 1:29)
Lopuksi ”Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.” (Luuk. 1:38) Niinpä: Vihdoin hiljaa helähti vastaus. Ja yhä kaikuu kaino opetus sinulle, joka etsit aikeillesi Jumalan tahtoa, jota ei näy: ”Sanasi mukaan, käyköön miten käy! Katso, olen palvelijattaresi.” (Erzsébet Túrmezei/Kasvamme alaspäin)
”Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi.” Päivän ensimmäisenä lukukappaleena on kappale syntiinlankeemuskertomuksesta. Tuosta kappaleesta käy ilmi, että niin mies kuin nainenkin lankesivat. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita. Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi. Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden.” (Room. 5:18–21)
Ehkäpä voimme ajatella, yhden ihmisen rikkomus oli sekä miehen että naisen rikkomus, ei vain toisen. Niinpä sen kummemmin mies tai nainen eivät voi itseään puolustaa. Toisaaltahan muistamme apostoli Paavalin sanat, joiden mukaan Kristuksessa ei ole miestä eikä naista. Palataanpa syntiinlankeemuskertomukseen, johon pyhä Paavali viittaa: ”Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavalasti petti Eevan, teidän mielenne turmeltuu ettekä te enää ole vilpittömiä ja puhtaita suhteessanne Kristukseen. Jos joku tulee luoksenne ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet, jos te saatte jonkin toisen hengen kuin sen, jonka olette jo saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette jo ottaneet vastaan, niin sellaista te kyllä hyvin siedätte.” (2. Kor. 11:3-4) Tänään Marian ilmestyspäivä julistaa Paavalin ja kaikkien pyhien apostolien ja marttyyrien tuntemaa Jeesusta: Ketä kantaa alla sydämen, pyhää Vapahtajaa ihmisten. Huomasit varmaan, että näin luonnollisesti esille pääsi myös Maria, rakkaus, usko sekä nöyryys.