Tämän päivän evankeliumi, ilosanoma, on Marian ylistys ja kiitos, joka on osoitettu Jumalalle, Luojallemme. Se on myös vastaus Elisabetin sanoihin: Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!
Aiemmin tässä Luukkaan evankeliumissa enkeli Gabriel on ilmoittanut Marialle, että hänelle syntyy poika, jonka kuninkuudella ei tule olemaan loppua. Maria ymmärtää, että hänet on valittu johonkin suureen, merkittävään ja tärkeään tehtävään. Maria kutsuu Jumalaa ’voimalliseksi’, joka on tehnyt hänelle jotain suurta ja ihmeellistä. Enkeli sanoo Marialle: Älä pelkää, Maria, Herra on sinun kanssasi. Jumalalle mikään ei ole mahdotonta. Ja Maria taipuu Jumalan tahtoon, hän uskoo, vaikka hän ei näe tulevaa. Mariaa on juuri tämän vuoksi kutsuttu uskon esikuvaksi. Hän elää hetkessä, hän on läsnä siinä, mitä tapahtuu.
Karmeliittaisä Wilfrid Stinissen on sanonut, että ”nykyisyys on ainoa piste elämässämme, missä voimme olla yhtä Jumalan kanssa. Hetki on kuin sinapinsiemen, pienin kaikista siemenistä, mutta se, mikä siitä kasvaa, on arvaamattoman suurta. Joka väheksyy hetkeä, ei koskaan pääse täyteen elämään. Mitä enemmän ihminen on juurtunut Kristukseen, sitä enemmän hänen olemuksensa on hetkessä”. Maria ymmärtää tämän sydämellä. Jokainen meistä, joka uskoo, ymmärtää sydämellä. Ei uskoa voi järjellä ymmärtää eikä nähdä. Paavali puhuu tästä kirjeissään sisäisillä silmillä näkemisen viisaudesta.
Eräs kristillinen ajattelija on sanonut, että ”Se mitä jostakusta tietää, estää tuntemasta häntä. Se, mitä hänestä sanoo luullen tietävänsä mitä sanoo, tekee hänen näkemisensä vaikeaksi”. Maria näki ja ymmärsi sydämellään jumalan läsnäolon. Hän nöyryydessään ymmärsi kaiken tapahtuneen olevan lahjaa. Hän ei hakenut itselleen valtaa tai korkeaa asemaa tai ihailijoita. Hän itse kutsui itseään vähäiseksi palvelijaksi. Hänen todellista vaikuttamista oli ja on ollut se, että hän eli uskoa todeksi omalla elämällään. Näin toimii todellinen hengellinen ohjaaja, hengellinen äiti. Hengellisten ohjaajien luo hakeudutaan.
Varhaisten kristillisten erämaassa asuvien munkkien luo hakeuduttiin usein kysymään neuvoa uskonelämän kysymyksissä. Tästä esimerkkinä tarina, joka kertoo eräästä uskon veljestä, joka meni tapaamaan erämaassa asuvaa vanhempaa ’hengellistä isää’. Veli ei puhunut mitään. Lopulta hengellinen isä rohkaisi veljeä puhumaan ja hiljainen veli sanoi: ”Minulle riittää, että minä näen sinut, isä.” Tuo hiljainen veli halusi kohdata ihmisen, jonka läsnäolon hän tunsi itse Kristuksen. Todellinen hengellinen ohjaaja on itse Kristuksen elämän todistaja. Kristuksessa on se rakkauden hengen laki, joka antaa elämän, sanotaan Paavalin kirjeessä roomalaisille. Sama kahdeksas luku päättyy sanoihin: Ei korkeus, ei syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.(Room.8:39). Jumalan Sana syntyy ihmiseksi Jeesuksessa.
Aikamme hengelliset opettajamme ja ohjaajamme eivät koskaan ole täydellisiä, eivätkä tavoittele täydellisyyttä. Heidät yhdistää Mariaan se, että he ovat usein kokonaan käytettävissä: ”Katso, olen Herran palvelijatar”, Maria sanoi ja hän todella tarkoitti sillä, että hän ON kokonaan, koko ajan ja joka hetki Herran palvelijatar. Herran palvelija on myös Israelin kansa ja Jeesuksessa sinetöity uuden liiton kansa, me kristityt tässä kirkossa. Jokaisella meistä on mahdollisuus olla Herran palvelija, Kristuksen elämän todistaja omassa elämässämme, kaikkialla missä kuljemme, pyhässä ja arjessa.
Luther sanoi saarnassaan vuonna 1522, että ”Marian kunnioittaminen on kirjoitettu ihmissydämen syvyyksiin”. Läpi vuosisatojen Marian luo on tuotu esirukouksia, joita on osoitettu Jeesukselle. Kirkkoa on traditiossa kutsuttu Mariaksi. Kirkko on ollut syli ihmislapsille, laupeuden kehto ja lepopaikka. Ja on vielä tänäkin päivänä. Voimme tulla kirkkoon lepäämään ja hiljentymään, kuuntelemaan Jumalan ääntä. Voimme tuoda tänne rukouksemme JA voimme tulla iloiten ylistämään ja kiittämään. Saamme tänään kohdata Kristuksen ehtoollispöydän sakramentissa ja antautua Jumalan armoon niin kuin Maria, armon saanut, joka sai kantaa sisällään Herraa. Latinankielinen sana sacramentum tarkoittaa valaa. Sakramentti on Jumalan vala, lupaus! Kun vastaanotamme ehtoollisen, niin vastaanotamme meille luvatun ikuisen elämän lahjan. Niin kuin Elisabet sanoi Marialle: Autuas sinä, joka uskot! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä.