Marian ilmestyspäivä, Luuk. 1: 39-45, Olli Hallikainen

Olli Hallikainen
Tampereen tuomiokirkkoseurakunta

Jotenkin tuntuu sitä että Luukkaan kuvaus Marian ja Elisabetin kohtaamisesta on kovin ihanteellinen. Joku odotusajan pahoinvoinnista kärsinyt tai kärsivä äiti voisi sanoa: ”Liiankin ihanteellinen.” Tuntuu siltä että kaunis kertomus nousee arkirealismin yläpuolelle.

Luukkaan kertomusta ei ehkä tulekaan lukea ja arvioida odotusajan tai sikiön käyttäytymisen kuvauksena. Se viittaa muualle.

Luukkaan ydinsanoma on näissä Elisabetin sanoissa: ”Siunattu sinun kohtusi hedelmä” ja ”Herrani äiti tulee minun luokseni.”

Vanha Elisabet viittaa näillä sanoilla Kristukseen. Mariaa paljon vanhempi odottava äiti puhuu profeettojen äänellä. Jesaja (7: 10-14) nimittäin ennustaa näin:
”Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.”
Immanuel tarkoittaa: ”Jumala on meidän kanssamme.” Elisabetin ja Marian kohtaamisessa tämä toteutui. Jumala oli heidän kanssaan. Marian kohdussa siinnyt elämä oli Pyhä.

Tämän tekstin jälkeen on Marian ylistysvirsi. Siinä nuori äiti laulaa:
”- Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani.
Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.”

Marian laulussa soi uuden ajan sävel. Tuo uusi aika oli murtautumassa vanhan tilalle. Sitä aikaa Maria kuvaa näin:
”Hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.”

Marian kuvaamaa uusi aika toteutui hänen poikansa Jeesuksen teoissa ja opetuksissa. Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Autuaita olette te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta.
Autuaita te, jotka nyt olette nälissänne: teidät ravitaan. Autuaita te, jotka nyt itkette: te saatte nauraa.”

”Autuaita olette te köyhät.” Jeesuksen ensimmäinen maanpäällinen koti oli köyhän tytön, Marian kohtu. Tämä kertoo Jumalan maailman arvoista, siitä millaista maailmaa Jumala tahtoo. Jokaisella on yhtäläinen arvo, niin työllä kuin pojalla, niin naisella kuin miehellä. Kaikille Jumala on antanut yhtäläisen elämän lahjan tulemalla Kristuksessa ihmiseksi. Kuten Paavali kirjoittaa (Gal. 4):
”Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan.”

Jumala syntyi ihmiseksi. Tähän tarvittiin ihmistä. Ilman Mariaa Jumala olisi jäänyt etäiseksi, tuntemattomaksi jumalaksi. Maria kohdun kautta saimme veljen ja auttajan, Kristuksen. Tämä on suurin ihme ja uskomme salaisuus. Jumala meidän kanssamme ja keskellämme.

Luukas antaa Herran äiti Marialle ison roolin evankeliuminsa alussa. Hän kertoo Marian tarinan avulla, millainen on oikea kristitty. Luukkaalle Maria on kristityn naisen esikuva. Maria on valmis ottamaan vastaan tehtävän jonka Jumala on hänelle varannut. Hän on myös rohkea lähtiessään yksin vuoripolkua Elisabetin luo.

Myöhemmin Maria on tavallisen äidin tavoin huolissaan 12-vuotiaasta pojastaan. Muistamme perheen matkan temppeliin, Jeesuksen katoamisen ja löytymisen viimein oppineiden luota keskustelemassa heidän kanssaan (2:41– 50).

Luukas kuvaa Marian ja Elisabetin kohtaamisen kauniisti. Voidaan sanoa että vanha ja nuori äiti antavat siinä vertaistuen mallin. Elämä ja mitä se tuo mukanaan on tarkoitettu jaettavaksi.

Myöhemmin Maria kyllä joutui kokemaan sellaista mitä hän ei ehkä voinut kenenkään kanssa jakaa. Miekka viilsi hänen sielunsa halki. Helsingin piispa Irja Askola kuvaa tätä runossaan:

”Myös Maria Jeesuksen äiti sai hävetä poikaansa. Hänhän oli niin erilainen, poikkeavasti käyttäytyvä. Maria kesti pitkän oikeudenkäynnin, piinallisen tuomion odotuksen, oli lopulta läsnä kun tuomio toteutettiin.”

Poikansa perässä Marian tie vie pitkäperjantain Golgatalle. Siellä äiti joutui näkemään väkivaltaisen kuoleman. Evankeliumi kertoo että Marian kanssa ristin lähellä olivat sisar Johanna, Magdalan Maria ja Jaakobin äiti Maria.

Irja Askola toteaa että ristin juurella syntyi myös uusperhe. Jeesus näki ristiltä opetuslapsi Johanneksen. Jeesus tiesi että Maria joutuisi elämään vailla mitään sosiaaliturvaa. Joosefistakaan ei ollut tietoa. Niinpä Jeesus sanoi: ”Johannes, tässä on äitisi.” Näin syntyi uusperhe. Sen tarkoituksena oli pitää huolta toinen toisesta.

Ehkä Marianpäivänä voimme hengellisen sisällön lisäksi nostaa esille juuri läheisten huolenpidon näkökulman.

Pari viikkoa sitten oikeustieteen professori Urpo Kangas kohautti meitä haastattelussa. Siinä hän vaati lapsia ottamaan vastuuta ikääntyvien vanhempien hoidosta. Kun yhteiskunnalla ei ole enää varaa järjestää vanhusten hoitoa, on sukulaisten tultava avuksi.

Alkoi kiivas keskustelu. Jotkut kauhistelivat ollaanko palaamassa huutolaisaikaan jolloin vanhukset olivat sukulaisten tai muiden hyväntahtoisuuden varassa. Kuitenkin Kankaan räväkkä keskustelunavaus sai myös ymmärrystä vanhustenhoidon ammattilaisilta.

Siinä että lapset ottavat vastuuta vanhustensa hoidosta, ei ole mitään uutta. Vanhan testamentin Apokryfikirjoissa on Tobitin kirja. Se on kirjoitettu noin vuonna 200 eKr. Syyrian tai Palestiinan alueella.

Tobit sanoi pojalleen:
”Kun kuolen, hautaa minut niin kuin asiaan kuuluu. Kunnioita äitiäsi äläkä hylkää häntä missään hänen elämänsä vaiheessa. Toimi hänen tahtonsa mukaan äläkä tee mitään sellaista, millä murehduttaisit hänen mielensä. Muista, poikani,
millaisille vaaroille hän oli alttiina kantaessaan sinua kohdussaan.”

Maailma on muuttunut huimasti noista ajoista. Mutta eikö Tobitin kirjan ohjeissa ole jotain tolkkua myös tälle ajalle. Emme voi sysätä vastuuta vanhuksistamme vain yhteiskunnan kannettavaksi. Kun äitimme ja isämme ovat aikanaan huolehtineet meistä, eikö meidän tule kykyjemme ja voimiemme mukaan olla heidän rinnallaan kun he tukea tarvitsevat?

Rakkaat kristityt.
Maria, Herran äiti näyttää Jumalasta huolehtivat ja lohduttavat, jopa äidilliset kasvot.
Jesajan kirjassa (66:13) Kaikkivaltias lupaa:
”Niin kuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä, ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen.”

Näemmekö Marian kasvoissa Jumalan lohduttavat kasvot elämän kamppailujen ja kysymysten keskellä?