”Väkijoukko tungeksi kuulemassa Jumalan sanaa.” Näin Luukas kertoo. Mistä oli kysymys? Väkijoukolle ei luettu ääneen kirkolliskokouksen hyväksymään suomenkielistä Raamattua. Väkijoukko oli Jeesuksen ympärillä. Uskon idea on Jeesuksen läheisyys.
Mikä sai väkijoukon tungeksimaan? Ehkäpä sama hätä, joka nykypäivänäkin on ilmeinen: totuuden jano. Mihin voi luottaa, kun maailma on täynnä huijauksia, mustan vääntämistä valkoiseksi, valehtelua? Mihin voi luottaa, kun elämme maailmassa, jossa hyvää ei tunnuta palkitsevan eikä paha näytä saavan rangaistustaan?
Onko tässä maailmassa sijaa enää Jumalalle? Kautta aikain ihmiset ovat miettineet Jumalan olemassaoloa. Yksi tunnetuimmista mietteistä – ihmisen näkökulma – rakentuu epäoikeudenmukaisuuden kokemukselle. Täytyy olla olemassa jonkinlainen tasoitus, Jumala, kuolemanjälkeinen elämä. Maailman vääryydet ja toisten ihmisten tuhoaminen ovat hirvittäviä rikoksia. Täytyyhän olla jotain toisenlaista.
Välitämmekö me uskovat ja kirkko sitten rehellisen, toden ja aidon kuvan uskosta, Jumalasta ja elämästä? Emme. Keskitymme itseemme ja keskitymme olemaan oikeassa ja keskitymme mielipiteisiin. Ainakin julkikuvan mukaan.
Oikeimmatkaan mielipiteet ja oikeassa olemiset eivät pelasta sieluamme. Silti on tietenkin kamppailtava, etsittävä, oltava valmis muutoksiin omassa ajattelussa. Pelastuksen ja sovituksen ytimen löytäminen ei ole järjen asia mutta jotain järkeä tarvitaan uskonasioissakin tuon aarteen löytämiseksi. Pelastuksen aarteen.
Ensimmäinen lukukappale 1. Mooseksen kirjasta kertoi Abramista. Hän noudatti Jumalan käskyä ja jätti maansa, asuinsijansa ja isänsä kodin ja lähti kohti uutta. Melkoinen rohkeus etsiä uutta!
Toisessa lukukappaleessa kuulimme Paavalin kertomuksen, jonkz mukaan hän on esimerkki siitä, miten suuri on Jumalan kärsivällisyys. Hän ei ollut moitteeton eikä valmis tullessaan apostoliksi. Hän ei ollut moitteeton ja valmis toimiessaan apostolina. Hän kuitenkin oli apostoli.
Paavali kiitti Jeesusta Kristusta uskosta ja rakkaudesta, jotka tämä sai hänessä aikaan. Siinä olisi hyvä apostolin malli. Siinä on hyvä kristityn elämän lähtökohta. Ja riittävä. Usko ja rakkaus. Ei toista ilman toista.
Pietari oli kalastaja. Pettynyt kalastaja ilman kaloja. Hänen kohtaamisessaan Jeesuksen kanssa oli kysymys hämmästyksestä ja varmasti myös voimasta. Kalaa tuli mutta idea ei ole kalajutussa. Idea on Jeesuksen läheisyydessä.
Ohjatkoon tämä appostolien päivä meitäkin Jeesuksen läheisyyteen. Jeesus Kristus itse on Jumalan Sana.
Mitä Jeesuksen läheisyys on, miten se saavutetaan? Oma kokemukseni on tämä.
Jeesus on tie. Tie tarkoittaa, että Jeesuksen läheisyys on katsomista eteenpäin. Uskoni on sitä voimakkaampi, mitä valmiimpi olen avaamaan silmiäni. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti (Hepr 13:8). Omat kokemukseni, mielipiteeni tai edes oppini ei kuulu olla oikeiden lauseiden lausekokoelma. Raamattu on Jumalan Sanaa ja Jumalan Sana on lopulta yhtä kuin Jeesus Kristus. Jeesuksen läheisyydessä kalaa alkaa kyllä tulla! Tämä ei nyt koske Jaalan järven katiskaani vaan meitä elämänmatkalaisia ja suhdettamme Jumalaan ja lähimmäiseen.
Jeesus on totuus. Totuutta vastaan emme voi mitään, vaan me taistelemme sen puolesta. (2. Kor. 13:8) Kristinuskon nimissä ei ole mitään mieltä taistella tosiasioita tai tiedettä vastaan. Tutkijat saavat tutkia, selvitellä taustoja ja kehityskulkuja. Elämästä ja maapallon tulevaisuudesta ei tule mitään ellemme luota oikeaan tietoon. Rajoittaminen on turhaa venkoilua. Tiede ei kuitenkaan perustele eikä poista uskoani, vaikka voi antaa ajattelemisen aiheita. Jeesuksen läheisyys on uskovalle totuus.
Jeesus on elämä. Elämä virtailee, muuttuu ja kasvaa. Usko Jeesukseen ei tähtää raja-aitojen vahvistamiseen vaan siihen, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:4). Totuus ei ole kristitylle pollea oppi vaan kuin tuo ristiä kantava Jumalan Karitsa tuossa alttarin portaiden oikeassa reunassa. Omassa mielessäni se on tämän kirkon kaunein ja puhuttelevin kohta.
Jeesuksen läheisyys on siinä, että hän on meille tie, totuus ja elämä. (Joh 14:6). Siinä on apostolien päivän ja evankeliumin ydin, pelastava usko.