Luomakunnan sunnuntai, Joh 1:1-14, Kaisamari Hintikka

Kaisamari Hintikka
Olarin seurakunta

[Matinmessu]

Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.

In the beginning was the Word, and the Word was with God, and the Word was God. He was in the beginning with God. All things came into being through him, and without him not one thing came into being. What has come into being in him was life, and the life was the light of all people. (NRSV)

Indeed- what a joy to be here today. What a joy to see so many people, so many happy shiny faces and warm smiles in real. Thanks be to God! Jumalalle kiitos tästä päivästä, jota olemme niin kauan odottaneet. Te olette pitkän vuoden odottaneet Matinmessua – ja minä olen odottanut, että pääsen viimein tänne teidän joukkoonne.

Mutta vaikka iloitsemme juuri nyt siitä, että olemme yhdessä, että meidän ei tarvitse olla yksin – kutsun teidät kuitenkin vielä ajatuksissanne toisaalle:

Ajattele sellaista hetkeä, jossa olet kokenut olevasi osa kaikkeutta. Kenties olet kaukana Espoon valoista, katselet loputonta tähtitaivasta pimeänä syysiltana, yksin keskellä pimeyttä. Vai seisotko myrskyssä meren rannalla, oletko suuren virran vietävänä – tai katseletko ympärilläsi kohoavia vuoria, kuljetko metsässä vai seisotko aavikolla, tai kevätsateessa, vai seuraatko pörriäisen puuhakasta lentoa?

Itselleni nämä kaikki ovat hetkiä, jolloin muistan olevani osa tätä kaikkeutta, vain osanen kaikkea luotua, keskellä elämän lahjaa, jossa kaiken Luoja on läsnä.

Tänään, kun vietämme yhdessä luomakunnan sunnuntaita, pysähdymme ihmettelemään Jumalan luomistyötä, Mitä meidän omassa ja yhteisessä elämässämme tarkoittaa se, että Jumala on kaiken luoja, kaiken elämän lahjoittaja ja ylläpitäjä – ja miten me elämme osana Luojan luomaa kaikkeutta –tässä yhteisessä kodissamme, osana tätä elämän verkkoa, johon meidät on kudottu mukaan, yhdeksi kallisarvoiseksi säikeeksi monien kallisarvoisten säikeiden joukkoon.

As celebrate at this time of the year the Season of Creation we are called as Christians and churches to be united for a time of restoration and hope and to discovered radially new ways of living as part of creation. We are called to be united to pray and to take action for our common home. Because this is where we live, in the common household of God, where each and everyone have their important place and task. Not just human beings, but every creature. Because this is how God planned this all: that we live in interdependence and as part of the stream of life that flows from God, the creator of all.

Luomakunnan sunnuntai ei ole vain yhtenä pyhänä vuodessa, eikä luomakunnan aika ole vain pari kuukautta syyskuulta marraskuulle. Jokainen päivä on luomakunnan päivä ja jokainen hetki luomakunnan aikaa. Olemme ihmiskuntana vasta heräämässä tämän ymmärtämiseen.

Suhteemme luomakuntaan näyttäytyy uudessa valossa, kun ymmärrämme kaiken luodun lähimmäiseksemme, jonka hyvästä me olemme vastuussa – aivan kuten sukupolvetkin ovat lähimmäisiä, joista me kannamme vastuuta jo nyt. Me emme ole erillisiä tähtitaivaasta, kevätsateesta, metsästä ja sen linnuista, vaan osa sitä. Me elämme vuorovaikutuksessa, keskinäisessä riippuvuussuhteessa kaiken luodun kanssa. Ja niin on hyvä, sillä kaikki luotu elää jatkuvassa vuorovaikutuksessa Luojansa kanssa. Siihen elämää antavaan ja elämää ylläpitävään riippuvuussuhteeseen Jumala on luonut meidät, siihen hän on kutsunut meidät sekä luomisessa että kasteessa, ja uudistaa kutsun joka päivä uudestaan ja uudestaan.

As we are celebrating today colourful Christian worship, Matinmessu, we are celebrating diversity. The life God creates is not life in uniformity but life in diversity, biodiversity, diversity of human beings. Hence, when we receive the gift of life, we receive the gift of diversity, life as God has created it, colourful, diverse, rich and abundant.

”Alussa oli Sana.” Aivan alussa, ennen kuin mitään oli, oli kuitenkin Jumala. Me tiedämme Jumalasta kaksi asiaa: Hän on kaikkivaltias ja hän on rakastava. Alussa kaikkivaltias loi kaiken ihan silkasta rakkaudesta, ylitsevuotavasta, elämää synnyttävästä rakkaudesta. Kaikki mitä on, on luotu Kaikkivaltiaan rakkaudesta käsin. Me olemme, koska Jumala rakastaa.

“In the beginning was the Word, … All things came into being through him,…” The Word of God is Christ – no one else but Christ, our Saviour. Christ was there, at the very beginning and – as our text says – God creates heaven and earth, out of nothing, through Christ. God calls the world into being through Christ, draws human being into responding and living relationship, gives us life and nurtures us by God´s Word, Christ. That is why creation is about establishment and preservation of community. A community between God and human being, between God and creation – and thus, between creation and human being, as part of the creation.

Is it then only becoming that Christ through whom everything is created, is the one through whom everyone and everything is saved. God who gave life for us human beings, chose to share the human life with us. God was born as one of us, God lived the life of human being, and died through our human hands. – and finally overcame death, in order to lead us, and not just us but the whole creation, into life everlasting, life in abundance with God.

Kaikki, minkä Jumala on luonut, kutsutaan myös takaisin hänen luokseen. Tässä mekin olemme yhdessä tekemässä matkaa, matkalla siihen yhteiseen kotiin, koko luomakunnan yhteiseen juhlaan, johon meistä jokaista kutsutaan. Ja matkalla Kristus itse ruokkii meitä, kattaa meille pöydän, antaa meille itsensä leivässä ja viinissä, maan lahjoissa. Ehtoollispöydässä me elämme jo nyt todeksi luomakunnan yhteistä juhlaa, ja sieltä meidät lähetetään palvelemaan toistamme, palvelemaan kaikkea luotua.