Seurakunnan syntyminen ei koskaan ole yksinkertainen eikä helppo tapahtuma. Jo kristillisen kirkon varhaisista ajoista asti on ollut selvää, että seurakunta ei synny pelkästään ihmisten keskinäisillä päätöksillä ja ratkaisuilla. Ei riitä, että seurakunnan perustaminen on mahdollista taloudellisesta näkökulmasta. Ei riitä, että seurakunnan tehtävänkuva piirretään selväksi ja että löytyy seurakunnan toiminnalle otollinen ja suotuisa ympäristö. Ihmisen omat ratkaisut ja valinnat ovat tärkeitä seurakuntaa perustettaessa, mutta yksin ne eivät riitä.
Ennen seurakunnan perustamista täytyy sen perustamista ajavien ennen kaikkea uskoa asiaansa. Heidän täytyy luottaa siihen, että seurakuntaa tarvitaan, että sen työllä on merkitys, että ylipäätään kannattaa ryhtyä niinkin suureen hankkeeseen kuin uuden seurakunnan perustamiseen. Miten monia seikkoja onkaan ollut aikojen saatossa horjuttamassa tätä uskoa ja luottamusta. Taloudelliset resurssit ovat olleet pienet, usein jopa olemattomat. Töitä on jouduttu tekemään kovin pienellä henkilömäärällä. Seurakunnan perustamishanketta ei ole aina katsottu hyvällä ja on koettu suoranaista vastustustakin. Onpa seurakunnan perustajienkin keskuudessa ollut erimielisyyksiä siitä, miten asioita pitäisi viedä eteenpäin ja millaista seurakuntaa ollaan rakentamassa.
Kaikista näistä vaikeuksista huolimatta seurakuntia on perustettu. Hankaluudet on voitettu, koska perustajat ovat uskoneet asiaansa ja luottaneet siihen, että juuri tätä seurakuntaa tarvitaan. Kristittyinä me katsomme, että tällainen usko ja luottamus eivät ole viime kädessä lähtöisin ihmisestä. Tällainen usko ja luottamus tulevat Jumalalta.
Näin on meillä lupa ajatella myös niistä vaiheista, joiden seurauksena Olarin seurakunta 40 vuotta sitten perustettiin. Kasvavassa Espoon kaupungissa nähtiin uuden seurakunnan tarve ja muotoutui ajatus tuolloisen Etelä-Espoon seurakunnan jakamisesta kahtia Olarin ja Kivenlahden, sittemmin Espoonlahden seurakuntiin. Monenlaisten pohdintojen, palavereiden ja kokousten taustalla oli vahva usko omaan asiaan ja luottamus siihen, että uutta seurakuntaa tarvitaan.
Loppiaisen evankeliumissa me kohtaamme seurakunnan tärkeimmän perustajahahmon, kirkon Herran, Jeesuksen Kristuksen. Betlehemin seimellä näemme hänet vastasyntyneenä lapsena, joka saa arvovaltaisia vieraita kaukaa itäisiltä mailta. Nämä kolme tietäjää, kolme arvoituksellista hahmoa kallisarvoisine lahjoineen, olivat lähteneet pitkälle matkalle vain saadakseen kumartaa Jeesusta. Nämä kolme tietäjää uskoivat asiaansa. He luottivat siihen, että vaivalloinen matka kannattaa tehdä ja käydä kumartamaan vastasyntynyttä juutalaisten kuningasta. Eivät he olletikaan arvanneet, että he tulivat tapaamaan itse asiassa koko maailmankaikkeuden Herraa. Mutta asiaansa he uskoivat ja matkansa välttämättömyyteen he luottivat.
Loppiaisen evankeliumi kertoo myös kuningas Herodeksesta, Rooman imperiumin yhden pienen osa-alueen, Palestiinan hallitsijasta. Herodes ei pitänyt siitä, mitä hän Betlehemiin matkalla olleilta idän tietäjiltä kuuli. Hän pelästyi ja alkoi tuntea kateutta kuultuaan vastasyntyneestä juutalaisten kuninkaasta. Herodes ei kaivannut hallitsijadynastialleen kilpailijoita. Kateutensa ja vastenmielisyytensä hän sai kuitenkin peiteltyä teeskennellyn ystävällisyyden alle. Mutta asiaansa uskoneet ja matkansa tarpeellisuuteen luottaneet tietäjät välttivät Herodeksen virittämän ansan. Sille, mitä Jumala haluaa tehdä ja miten hän haluaa meitä ihmisiä lähestyä, löytyy aina vastustajia. Mutta senkään ei pidä antaa lannistaa niitä, jotka on kutsuttu perustamaan ja rakentamaan seurakuntaa.
Tänään Olarin seurakunnan juhlapäivänä ja loppiaisena, Kristuksen kirkon yhtenä tärkeänä pyhänä, siunataan teidät seurakunnan uudet työntekijät sekä syksyn vaaleissa valitut luottamushenkilöt omiin tehtäviinne. Siunauksella voidaan nähdä tässä yhteydessä monia merkityksiä. Merkityksistä tärkeimpiä kuitenkin on se, että saadessanne siunauksen Jumala itse lupaa pysyä rinnallanne. Olette halunneet antaa aikanne, taitonne ja kokemuksenne Olarin seurakunnan käyttöön. Nivoudutte erityisellä tavalla siihen suureen joukkoon, joka yhdessä tekee työtä tämän seurakunnan hyväksi. Koko kirkko iloitsee tänään siitä, että edelleen on niitä, jotka seurakunnan työntekijöinä ja luottamushenkilöinä uskovat asiaansa ja luottavat seurakunnan ja oman tehtävänsä merkitykseen. Se, mitä te voitte omalla panoksellanne olarilaisille antaa, on varmasti yksi tärkeimmistä syntymäpäivälahjoista tälle seurakunnalle ja sen alueella asuville.
Me elämme aikaa, jolloin kirkon työssä ja luottamustehtävissä koetellaan totuttua enemmän meidän uskoamme omaan asiaamme ja luottamustamme seurakunnan merkitykseen. Meidän asiamme on olla Jumalan asialla, ja meidän asiamme on olla ihmisen asialla. Nämä asiat kuuluvat erottamattomasti yhteen. Juuri tätä vartenhan Jumala syntyi ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Vain sellainen Jumala, joka itse on elänyt ihmisenä, tietää, mitä on olla ihminen. Mikään inhimillinen ei ole hänelle vierasta. Hän tietää ja tuntee meidät. Ja kun me kristittyinä, ihmiseksi syntyneeseen Jumalaan uskovina seurakuntalaisina, olemme ihmisen asialla, teemme sen pohjimmiltaan siksi, että Jumala haluaa osoittaa rakkauttaan ihmisille meidän kauttamme.
Kun me pohdimme, mikä on se asia, johon haluamme uskoa, ja kun kyselemme, mikä on se seurakunnan merkitys, johon luotamme, on hyvä kulkea itämailta tulleiden vieraiden seurassa Betlehemiin. Siellä seimen äärellä me kohtaamme pienen lapsen. Kohtaamme hänessä maailmankaikkeuden Jumalan. Kohtaamme äärettömän rakkauden, joka haastaa jatkuvasti kaikki vastavoimansa, kaiken kateuden, vihanpidon ja vastenmielisyyden. Se näyttää voimakkaiden ja ärhentelevien silmissä heikolta ja vähäpätöiseltä, kykenemättömältä puolustamaan edes itseään. Mutta juuri tässä rakkaudessa, Jeesuksessa Kristuksessa, on toivo ei ainoastaan Olarin seurakunnalle, meidän kirkollemme ja kansallemme, vaan koko maailmalle. Ei kyse ole yhden uskonnollisen vakaumuksen esillä pitämisestä vaan halusta palvella koko maailmaa Jumalan rakkauden varassa ja sen valossa.
Hyvä kokoontunut seurakunta. Loppiaisen viesti on vahva ja valoisa. Meillä on asia, johon kannattaa uskoa. Meillä on seurakunta, jonka työllä on merkitys.