1.
Pyhä, jota tänään vietämme, on saanut suomen kielessä nimen ”loppiainen”. Nimi viittaa ”loppumiseen”, joulun loppumiseen. Sen mukaisesti minunkin lapsuudenkodissani loppiaisen jälkeen arki alkoi. Kuusi vietiin ulos ja koti riisuttiin koristeista.
Joulun varsinainen juhla-aika onkin nyt päättymässä. Joulun jälkivietto kirkkovuodessa jatkuu kuitenkin vielä seuraavien sunnuntaiden ajan. Ja kansanperinteessä joulunvietto lopetetaan vasta Knuutinpäivänä, 13. tammikuuta. Silloin päättyy myös aattona julistettu joulurauha.
2.
’Loppiaista’ parempi nimitys juhlapäivälle, jota tänään vietämme, olisikin Epifania. Nimi on kreikkaa ja tarkoittaa Jumalan ilmestymistä. Juuri siitä joulussa on kysymys – että pyhä Jumala ilmestyy ihmisille ja suorastaan tulee ihmiseksi, jotta syntiset ihmiset voisivat tuhoutumatta kohdata Hänet. Ja vieläkin enemmän joulu merkitsee: että Jumala tulee ihmisen lapseksi, jotta ihmisistä voisi tulla Jumalan lapsia.
Joulun lapsessa Jumala ilmoittaa omien kasvojensa kirkkauden. Tätä Jumalan ilmestymistä Hänen ainoassa Pojassaan, joka jouluna syntyi Beetlehemin seimeen, me katselemme myös seuraavien pyhien ajan. Näemme, kuinka Jumala ilmestyy aikuisen Jeesuksen astuessa Jordaniin Johanneksen kastettavaksi ja kun Hän tekee ensimmäisen ihmetekonsa Kaanaan häissä.
3.
Tässä kaikessa Jumala toimii tavalla, jota ei ”jumalalta” odottaisi – sellaiselta, jota me ihmiset pidämme jumalana. Oikea, Kolmiyhteinen Jumala, ilmestyy luomilleen ihmisille, mutta sellaisella tavalla, joka aina uudelleen yllättää ne, jotka luulevat tietävänsä, minkälainen Hän on, mistä Häntä kannattaisi etsiä ja missä Hänet voisi kohdata.
Tämän päivän evankeliumi on siitä erinomainen esimerkki. Mutta aloitamme jouluyöstä.
Niin kuin joku on sanonut, sellaista tarinaa suuren kuninkaan tai maailmanuskonnon perustajan syntymästä ei kukaan olisi voinut keksiä. Jotakin parempaa ja lumoavampaa olisi pitänyt kirjoittaa, jotakin muuta kuin juttu nuoresta tytöstä, jonka kunniallisuutta epäillään ja joka reissun päällä alkeellisissa oloissa synnyttää esikoisensa. Ja asian todistajaksi lähtee haisevien paimenten porukka.
Tämän kertomuksen karuutta eivät edes enkelit eikä yön yllättävä kirkkaus lievennä. Näin ei Jumala voi toimia, ei kerta kaikkiaan! Mikä Jumala se semmoinen on, joka kaikista maailman paikoista valitsee jonkun Beetlehemin ja kaikista maailman perheistä puuseppä Joosefin ja tämän kihlatun Marian ja kaikista maailman taloista tallin ja Poikansa syntymäpaikaksi pahnakasan eläintensuojan nurkassa?
Kuninkaan kuuluu näyttää kuninkaalta! Ja jos on ylipäätään mahdollista, että Jumala ilmestyy jollakin tavalla ihmishahmossa, niin – kiitos vaan – jotenkin muuten kuin köyhien ihmisten pienessä vauvassa. Hiukan loistoa ja vallan kimallusta, jos saan pyytää!
4.
Jumala ei kuitenkaan toimi meidän odotustemme mukaisesti. Jos me nimittäin omin päin etsimme Jumalaa, etsimme Häntä luonnostaan ylhäältä. Siellä jossakin korkealla Hänen on oltava, jos Hän ylipäätään on jossakin.
Ylöspäin, ylöspäin – sehän on muutenkin suuntamme. Olemme aina yrittämässä ja hankkimassa parempaa, hienompaa, kalliimpaa ja kauniimpaa. Seuraavassa autossa pitäisi olla enemmän polleja ja herkkuja kuin nykyisessä. Uuden kodin pitäisi olla isompi ja paremmalla alueella kuin tämä nykyinen. Ulkomaanmatkan olisi hyvä suuntautua kauemmaksi kuin jonnekin Ruotsiin tai Viroon. Ja seuraava paattikin on jo unelmissa, ainakin semmoinen 35-jalkainen.
Sama pätee ystäviimme. Kukapa nyt ehdoin tahdoin haluaisi kaverikseen reppanaa? On viisasta hakeutua itseään fiksumpaan seuraan. Ja jos vielä jotakin julkkista voisi puolihuolimattomasti sanoa vaikka serkukseen, niin mikäpä sen parempaa!
Myös avioliittomarkkinoilla sota on kovaa. Ujot ja rumat älkööt vaivautuko! Köyhiin ei kannata tutustua! Pitää etsiytyä hyvännäköisten ja rikkaiden seuraan ja koettaa päästä itseään paremman kanssa naimisiin.
5.
Näin me ihmiset luonnostamme toimimme. Ja koska olemme Jumalan kuvaksi luotuja, ajattelemme, että Jumala on samanlainen kuin me. Ajattelemme, että Hänkin arvostaa vain parasta. Ajattelemme, että Hänetkin löydämme vain, jos ylitämme itsemme ja jotenkin pääsemme lähemmäksi Häntä siellä, missä Hänen täytyy olla, tuolla korkealla kirkkaudessa ja tavoittamattoman tuntuisessa pyhyydessä.
Ja jos oikein yritämme, emmekö pääsekin sinne! Jos oikein paljon pohdimme, tutkimme, opiskelemme ja mietiskellen keskitymme vain henkisiin asioihin, emmekö löydä Häntä! Jos oikein uhrautuvasti teemme hyvää, emmekö mahda miellyttää Häntä ja lopulta nähdä Jumalan!
Mutta mitäpä, jos Jumala onkin todella sellainen, kuin me päättelemme Hänen olevan? Jospa Jumalakin etsii jotakin itseään parempaa ja kurottaa itseään korkeammalle? Eikö Hän silloin vähät välitä meistä, jotka olemme täällä alhaalla? Eikö Hän nouse aina kaksi kertaa meistä korkeammalle kuin se vähä, mihin me yllämme yrittäessämme tavoittaa Hänet?
Toisaalta on niinkin, ettei taida olla mitään Jumalaa korkeampaa! Ei varmasti olekaan. Sen tähden Jumalankin täytyy olla vain parhaasta eli itsestään kiinnostunut.
Jumalan ei tarvitse etsiä mitään itseään hienompaa, pyhempää, rikkaampaa eikä etevämpää. Hän on täysin tyytyväinen itseensä ja itsessään. Hän on itse itselleen riittävä. Varmasti on.
6.
Mutta miksi Jumala olisi silloin myöskään meidän ponnisteluistamme kiinnostunut? Miksi Jumala haluaisi olla kaveri säälittävien reppanoiden kanssa? Ja syntisiäkin me vielä olemme, pahaisia kapinallisia.
Meitä olisi rangaistava. Muuten Jumalan ei meistä tarvitsisi välittää. Itseensä tyytyväisenä Hän kääntäisi meille selkänsä. Sillä meihin Hän olisi enemmän kuin tyytymätön.
Itse asiassa Jumala vihaisi meitä, koska emme ole sellaisia kuin Hän. Armostaan Hän loi meidät kuvakseen maan tomusta ja tuhasta. Meistä kuitenkin tuli kiittämättömiä ja kapinallisia maanpettureita. Emme ansaitsisi Jumalan armollista katsetta, vaan pelkän kärsimättömän huitaisun: ”Helvetin tuleen nämä pimeyden lapset. Eikä sitten enää puhuta heistä.”
7.
Ja onhan totta, että Jumala on äärettömän pyhä ja äärettömän kaukana. Jumala ei myöskään tarvitse mitään eikä ketään ollakseen Jumala eikä muutenkaan. Kolmiyhteinen Jumala on Ykseys, joka ei ole yksinäisyyttä. Jumala on itse itselleen riittävä tavalla, jota me emme tosin ymmärrä, mutta joka meidän on pakko hyväksyä.
Jumalan ei siis olisi tarvinnut edes luoda meitä, ei meitä eikä maailmaa. Ei Hän tarvitse mitään itsensä ulkopuolelta. Hän ei todellakaan tarvitse meitä yhtään mihinkään.
Jumalan ei tarvitsisi myöskään armahtaa ketään, joka ei sitä ansaitse. Mitään väärää ei tapahdukaan siinä, jos kadotuksen portit aukeavat kapinalliselle ihmiskunnalle. Tai jos meidän mielestämme tapahtuisikin, ei ole mitään korkeampaa oikeusistuinta, jossa asian voisi riitauttaa. Tuomio on peruuttamaton ja lopullinen. Ja Jumala palaa takaisin siihen kirkkauteen, johon me emme koskaan yllä.
8.
Ei siis hyvältä näyttäisi, jos tämä olisi koko totuus Jumalasta. Onneksi se ei ole sitä. Onneksi on väärä se kuva, jonka me olemme piirtäneet Jumalasta katsoen mallia itsestämme peilissä. Sillä siinä ei näy se Jumalan kuva, joksi meidät alun perin luotiin, vaan kuva siitä, mitä synti on saanut meissä aikaan.
Sen tähden emme – onneksi – näe Jumalan sydämeen katselemalla omaa kuvaamme tai järkeilemällä niillä eväin, jotka meillä lankeemuksen jälkeen on käytössämme. Jumalan sydämen me löydämme aivan muualta. Löydämme sen sieltä, missä Hän itse ilmoittaa itsensä.
Ja Jumalan ilmoituksen paikka on alhaalla, ei ylhäällä. Se on pimeän keskellä loistavassa lämpimässä valossa. Se on rakkaudessa, ei kylmän sydämen itseensä tyytyväisessä yksinäisyydessä.
9.
Siinä on joulun salaisuus, että Jumala syntyy ihmiseksi tallissa tullakseen ristillä tapetuksi, ja että Hän tekee tämän kaiken pelkästä rakkaudesta meihin, jotka emme sitä ansaitsisi. Sillä pyhä Jumala, joka vihaa syntiä, on Rakkaus. Sen tähden vihassaan pyhä Jumala haluaa pelastaa syntisen, sinut ja minut.
Mikään ei pakota Häntä siihen. Jumalan ei ollut pakko luoda meitä eikä maailmaa ollakseen Jumala. Ei Hänen olisi myöskään pakko pelastaa meitä oman jumaluutensa säilyttääkseen. Mutta koska Hän on Rakkaus, joka ylittää meidän ymmärryksemme siitä, mitä rakkaus edes voisi olla, Hän sekä loi meidät että tahtoo vielä langettuammekin meidät pelastaa.
Eikä mikään uhraus meidän puolestamme ole tälle todelliselle Jumalalle liikaa. Ei edes oma Poika ollut Jumalalle liian kallis, jotta meidän rikkomuksemme saattoivat tulla sovitetuiksi niin, että Hänen pyhyytensä pysyi järkkymättä voimassa, mutta meitä ei tarvinnut hävittää eikä lopullisesti tuhota. Mikään muu olisi siihen riittänytkään, kuin Jumalan Pojan uhri.
10.
Pelkästä rakkaudesta meitä kohtaan Jumalan Poika tyhjensi itsensä jumalallisesta kunniastaan, ”otti orjan muodon” ja laskeutui kirkkaasta korkeudestaan meidän pimeytemme keskelle. Pelkästä rakkaudesta meitä kohtaan Jumalan Poika ei halunnut syntyä kuninkaan palatsiin, vaan karuun talliin. Pelkästä rakkaudesta Jumala myös johdatti Idän viisaat miehet pois Herodeksen palatsista ja Pyhän Kaupungin muurien ulkopuolelle katsomaan sitä, minkä enkelit olivat paimenille ilmoittaneet. Rakkaudesta meihin Jumala vei viisaat etsijät löytäjän paikalle haisevaan talliin ja sieltä ohi Jerusalemin ja Herodeksen palatsin ”toista tietä omalle maalleen”.
Pelkästä rakkaudesta Jumala valitsi Israelin kansasta Poikansa syntymän ilmoituksen vastaanottajiksi ensimmäisinä juuri vähiten arvostetut ihmiset, yöllä laumaansa vartioivat paimenet. Pelkästä rakkaudesta Jumala valitsi myös viisaita ja rikkaita miehiä ottamaan vastaan tiedon Kuninkaan syntymästä, mutta ei Jerusalemin palatseista, vaan kaukaa pakanain parista. Pitkälle matkalle lähteneet tähtienselittäjät saivat olla ikään kuin esikoisia niistä pakanoista, jotka myös saisivat nähdä Jumalan valkeuden ja tulla Hänen Jeesuksessa valmistamastaan pelastuksesta osallisiksi. Jerusalemin ylipapit jäivät Jerusalemiin, mutta pakanat tulivat kumartamaan Beetlehemin Poikaa!
11.
Tosin kyllä Jerusalemin papit ja kirjanoppineet tiesivät, mitä heidän piti tietää. He tiesivät, missä Kristus syntyisi. ”Betlehemissä Juudan maalla, sillä niin on prophetan kautta kirjoitettu: ’Ja sinä Betlehem Juudan maassa, et sinä ole suinkaan vähin Juudan pääruhtinasten seassa, sillä sinusta on tuleva se Ruhtinas, jonka minun kansaani Israelia pitää hallitseman.’”
Niin oli kirjoitettu. Siitä kirjanoppineet tiesivät sen, mikä heidän piti tietää, mutta eivät sittenkään uskoneet. He eivät uskoneet Kirjoituksia, jotka he niin hyvin tunsivat. Sillä olisivat he kai itsekin lähteneet kiiruusti Kuningasta kumartamaan, jos he olisivat uskoneet sen olevan totta, minkä he Raamatusta löysivät!
Sen sijaan pakanaoppineet ottivat heidän välitykselläään Jumalan kirjoitetusta sanasta vaarin. Nyt se Tähti, joka oli johdattanut heitä kohti Juudan maata, kertoi luettuna ja julistettuna heille, kertoi heille tarkasti, missä kuninkaallinen Lapsi olisi. Tähtenä se pysähtyi paikkaan, jossa Jeesus lepäsi Marian rinnoilla.
Nyt tämä paikka ei varmastikaan enää ollut talli, jossa Jeesus joutui viettämään ensimmäisen yönsä kylmässä ja pimeässä maailmassa. Se saattoi olla jonkun sukulaisen vaatimaton talo, josta pyhä perhe oli saanut kortteerin, tai maksullinen majapaikka. Mitään kuninkaallista siinä ei ollut, ja pimeääkin oli – mutta tähti osoitti oikeaa paikkaa. Jumalan sanan ennustukset olivat toteutuneet Lapsessa, jota idän viisaat kumartaen palvoivat laskien aarteensa lapsen äidin jalkojen juureen.
12.
Ei ole kaksinen myöskään tämä paikka, jossa me kokoonnumme. Ei ole valtava meidän seurakuntamme. Mutta meitäkin ohjaa se sama Tähti, joka toi idän viisaat Jeesuksen luo. Meillekin se osoittaa tätä vaatimatonta taloa.
Täällä on se sama Jeesus, joka silloin lepäsi Pyhän Marian sylissä. Täällä Hän on läsnä sanassaan ja sillä katetulla pöydällä, jonka ääreen kohta saamme kokoontua. Niin alas ja lähelle meitä tulee Jumala, jota me emme koskaan tavoittaisi Hänen kirkkautensa korkeudesta. Rakkaudesta meihin Hän on itse valinnut tien tulla luoksemme ja tullut meille Tieksi Isän kotiin ja taivaan kirkkauteen. Sanasta me Hänet löydämme, ja Sana näyttää meille paikan, missä Hän yhä on ja auttaa meitä.
13.
Ja niin kuin Jumala auttaa meitä, avuttomia, niin kuin Hän laskeutuu kunniansa kirkkaudesta maan tomuun, niin Hän tahtoo uudistaa myös meitä todellisen oman kuvansa, Kristuksen, kaltaisiksi. Hän haluaa kääntää katseemme pois siitä tavoittamattomasta ja aina vain kauemmaksi väistyvästä onnesta, jota luonnostamme tavoittelemme, ja tehdä meistä kiitollisia kaikesta siitä, mitä olemme saaneet, ja kärsivällisiä sen kanssa, mitä ilman olemme jääneet.
Ja ennen kaikkea Hän toivoo, että näkisimme rinnallamme myös ne lähimmäiset, joita ei näe se maailma, joka tavoittelee kunniaa, rahaa, mainetta ja tavaraa. Kun Hän on ensin rakastanut uhrautuvalla ja alas laskeutuvalla rakkaudella meitä, Hän tahtoo tehdä meistäkin samalla tavalla alhaalla rakastavia lähimmäisiä toinen toisillemme. Hän toivoo, että meistä sillä tavoin tulisi Hänen hyvää tekevän valonsa lähettiläitä omassa ympäristössämme ja maailman ääriin saakka. Hän toivoo, että toisimme aarteemme vastasyntyneelle Vapahtajalle, jotta Hänen armonsa evankeliumi voisi kaikua kotona ja kaukana ja että Hänen pienet ja heikot veljensä ja sisarensa tulisivat autetuiksi. Amen.