Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: ”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti.
Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi. Silloin hän huusi: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!” Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Mies vastasi: ”Herra, anna minulle näköni.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut.” Siinä samassa mies sai näkönsä, ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa.
”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Tämä on hieman yllättävä kysymys, jos otamme huomioon, kuka sen esittää. Kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumala on tullut ihmiseksi, ja kysyy sokealta mieheltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Eikö pitänyt olla ilmeistä, mitä mies toivoi? Hetki sitten kuulimme Rakkauden ylistyksen laulun ja musiikin muodossa. Tämän tekstin luemme hyvin usein vihkimisissä: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.”
Tässä tutussa tekstissä kristillisen elämän pilarit ja hengen arvokkaimmat lahjat asetetaan oikeaan arvojärjestykseen. Saarna ja opetus, kielellä puhuminen, profetoiminen, teologinen tietämys – ja jopa usko – osoittautuvat tyhjiksi ja merkityksettömiksi, ellei rakkaus kannattelee niitä. On kyse rakkaudesta, joka ei etsi omaansa, vaan suuntautuu lähimmäiseen ja haluaa tuottaa hänelle hyvää. Rakkauteen kuuluu, että sitä ei osoiteta ylhäältä alas. Siksi Jumalankin oli tultava Jeesuksessa maan päälle, ja siksi Jeesuksen piti luopua taivaallisesta kunniastaan ja vallastaan ja tulla ihmiseksi. Samasta syystä Jeesus ei lähtenyt oikopäätä parantamaan tapaamansa sokeata miestä, vaan kysyi: Mitä haluat minun tekevän sinulle?
Me saatamme usein ajatella, että tiedämme tarkalleen mitä toinen ihminen tarvitsee. Touhuamme ja järjestämme asioita toiselle, kysymättä ensin mitä hän itse oikeastaan toivoo meidän tekevän. Luulemme tietävämme, mitä toisen elämässä on vialla, ja olemme valmiit tarjoamaan hänelle ratkaisumme. Jos tämä sinusta kuulostaa tutulta, sinun on hyvä muistuttaa mieleesi Jeesuksen kysymys: Mitä haluat minun tekevän sinulle? Tästä kysymyksestä todellinen kohtaaminen voi alkaa.
När Jesus möter den blinde mannen är han på väg mot Jerusalem. Hans offerväg är samtidigt Guds kärleks offerväg, som Fastlagssöndagens tema lyder. Under fastan följer vi i kyrkoårets texter Jesu väg till ensamhet, förräderi och en skamlig död som förbrytare på ett kors. Men det är ingen hjältesaga i den bemärkelsen, att det i första hand skulle vara Jesu uthållighet och mod som vi beundrar. Jesus gör ingen egotripp, för att visa världen hur stark han är. Han gör inte det här för sin egen skull, utan för oss människors skull.
Det är i det perspektivet som vi skall förstå mötet med den blinda mannen. Jesus går sin offerväg för att hjälpa oss människor; för att visa att han både konkret och symboliskt vill öppna våra ögon, så att vi skall kunna se mot framtiden med förtröstan, och inte med skräck.
I centrum för Jesu offerväg står orden ”för dig” och ”för mig”. Jesus är Guds kärlek som har blivit kött och blod, och följaktligen visar han i ord och handling hur Guds kärlek verkar: uppsökande, upprättande, förlåtande, befriande, inspirerande. Det är inget enkelt segertåg, tvärtom kommer Jesus själv många gånger att svikta. Men vägen för via Getsemane och Golgata till en öppen grav.
Kun Jeesus kohtaa sokean miehen, on hän matkalla Jerusalemiin. Hänen uhritiensä on samalla Jumalan rakkauden uhritie, joka on Laskiaissunnuntain teema. Paaston aikana seuraamme kirkkovuoden teksteissä Jeesuksen tietä yksinäisyyteen, petokseen ja häpeälliseen petturin kuolemaan ristillä. Mutta tässä ei olen kyse sankaritarinasta siinä mielessä, että ihailisimme ensisijaisesti Jeesuksen kestokykyä ja rohkeutta. Jeesus ei tee mitään egotrippiä, näyttääkseen maailmalle kuinka vahva hän on, vaan tekee sen meidän ihmisten tähden, ei itsensä tähden. Tapaaminen sokean miehen kanssa tulisi ymmärtää tästä näkökulmasta. Jeesus kulkee kärsimystiensä auttaakseen meitä ihmisiä; näyttääkseen että hän sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti haluaa avata silmämme, jotta voimme suhtautua tulevaan luottamuksella, ei pelolla.
Jeesuksen kärsimystien keskiössä ovat sanat ”sinulle” ja ”minulle”. Jeesus on Jumalan lihaksi tullut rakkaus, ja näyttää näinollen sanoillaan ja teoillaan kuinka Jumalan rakkaus vaikuttaa: luoksetullen, rakentavasti, anteeksiantavasti, vapauttavasti, inspiroivasti. Kyseessä ei ole mikään helppo voitonmarssi, päinvastoin, Jeesus itsekin horjuu tiellä monta kertaa. Mutta tie vie Getsemanen ja Golgatan kautta avoimeen hautaan.
(suomennos Leila Lukander-Pajula)
Mitä rakkaus on? Kun otamme Jeesuksen toiminnan ja opetuksen huomioon, oivallamme että rakkaus ei ainakaan ole vain mukavia ja yleviä tunteita. Mutta oikeastaan meidän ei tarvitse oppia tämän Jeesukselta; riittää kun mietimme omaa elämäämme perheessä, parisuhteessa, ystävien kesken tai työssä. Rakkauteen ja ystävyyteen kuuluu paljon arkista kanssakäymistä, työnjaosta sopimista, neuvottelua, toisen edun kunnioittamista, joskus riitelyä, mutta toivon mukaan myös sopimista ja rauhantekoa. Rakkaus herättää paljon tunteita, mutta rakkaus on myös toimintaa. Osoitamme teoillamme, että puheemme rakkaudesta ei ole vain kumisevan vasken tai helisevän symbaalin tyhjää kaikua.
Jaakob kirjoittaa kirjeessään, että usko ilman tekoja on kuollut. Tämä on vieläkin ilmeisempää, kun puhumme rakkaudesta: rakkaus ilman tekoja on kuollut, tukahdutettu tai vain tyhjää puhetta. Tässä piilee mielestäni tärkeä syy inkarnaatiolle, Jumalan lihaksi tulemiseen Jeesuksessa. Jumala osoittaa, että hänen lupauksensa uskollisesta rakkaudesta ei ollut tyhjää puhetta. Jeesukselta opimme, miten Jumalan rakkaus ilmenee armollisuudessa, oikeudenmukaisuudessa ja valmiudessa uhrautua.
Valmius uhrautua toisen puolesta on keskeinen edellytys syvälle rakkaudelle. Sanon tämän kuitenkin tietyllä varauksella, koska tätä ajatusta on historian aikana käytetty väärin monella eri tavalla. Sitä käytetään väärin, kun toiselta vaaditaan tai edellytetään uhrauksia. Aivan liian usein nämä vaatimukset ovat kohdistuneet naisiin: naisilta on edellytetty uhrauksia perheen ja lasten puolesta; naisilta on edellytetty kodista huolehtimista ja miehensä kaikkien oikkujen ja jopa väärinkäytösten ja väkivallan kestämistä.
Valmius uhrauksiin tulee olla vapaaehtoinen ja molemminpuolinen. Paavali, joka välillä edusti hyvin patriarkaalista ajattelua, kehotti aviopuolisoita alistumaan toinen toisilleen. Tällaisessa vuorovaikutuksellisessa ja tasavertaisessa suhteessa kukin osapuoli on välillä apua antava ja välillä sitä vastaanottava osapuoli. Samaa voimme soveltaa myös muihin ihmissuhteisiimme: tavoitteena tulisi olla rakkauden ja huolenpidon jakaminen niin, että tarpeen mukaan saamme vaihtaa rooleja keskenämme. Poikkeuksen tästä muodostavat tietenkin tapaukset, jossa pieni lapsi tai sairas lähimmäinen tarvitsee hoivaamme, mutta silloinkin voimme toivon mukaan aavistaa, että annamme eteenpäin siitä rakkaudesta, minkä elämämme aikana olemme itse saaneet ottaa vastaan. Myöskään maahanmuuttajien kohdalla meidän ei tule vain kysyä, mitä he vievät meiltä, vaan mitä me yksilöinä ja yhteiskuntana voimme oppia heiltä.
Tästä on lyhyt askel Jeesuksen keskeiseen ohjeeseen, kultaiseen sääntöön: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.” Rakkaudessa tarvitaan mielikuvitusta ja empatiaa, jotta me voisimme ymmärtää, mitä lähimmäisemme tarvitsee. Mutta rakkaudessa tarvitaan myös avointa ja luottamuksellista keskustelua, josta Jeesus antaa meille esimerkin päivän tekstissä: Mitä haluat minun tekevän puolestasi?
Martti Lutherin mukaan kultainen sääntö ei ole vain eettinen ohjenuora, vaan myös kuvaus Jumalan tavasta toimia. Jumala asettuu meidän asemaamme, ymmärtääkseen, mitä me tarvitsemme. Jeesus eläytyy myös toisten ihmisten tilanteeseen, ja tämän hän tekee niin syvässä merkityksessä, että hän samaistuu vankiin, nälkäiseen, sairaaseen, pakolaiseen: Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä, sen olette tehneet minulle, hän sanoo vertauksessa viimeisestä tuomiosta.
Tämä teksti saattaa herättää ahdistusta, kun mietimme, kuinka vähän me teemme hädässä olevien auttamiseksi. Mutta kun pysymme Jumalan rakkaudessa, kysymys ei enää ole siitä, mitä me teemme tai jätämme tekemättä, vaan siitä, mitä Jumala voi tehdä meidän kauttamme. Johannes kirjoittaa: ”Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon.” (1. Joh. 4:16b-18a)
”Vi älskar, därför att han först har älskat oss.” (1. Joh. 4:19) Som kristna är vi kallade att vara delar av kärlekens kretslopp i världen. Det Jesus har gjort för oss på Guds kärleks offerväg, det har han också gjort för andra. Därför skall vi inte hålla Guds goda gåvor för oss själva, utan frikostigt dela med oss av dem, av tacksamhet över den godhet som Gud har låtit strömma över oss. Vi är omslutna av Guds kärlek.
”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.” (1. Joh. 4:19) Kristittyinä meidät on kutsuttu olemaan osia rakkauden kiertokulusta maailmassa. Se mitä Jeesus on tehnyt meille Jumalan rakkauden uhritiellä, sen hän on myös tehnyt muille. Siksi meidän ei tule pitää Jumalan hyviä lahjoja vain itsellämme, vaan jakaa niitä anteliaasti muillekin, kiitollisuudesta Jumalan meille ylitsevuotavasti osoittamaa hyvyyttä kohtaan. Meidät ympäröi Jumalan rakkaus.
(suomennos Leila Lukander-Pajula)