Kynttilänpäivä, Joh. 1: 14–18, Joh. 12: 35–36, Marita Koivunen

Marita Koivunen
Loimaa

Suloinen on valo ja silmille tekee hyväksi nähdä aurinkoa, sanotaan Raamatun Saarnaajan kirjassa. Meillä on talviaikaan pitkä pimeä jakso. Suomalaisista moni kärsii kaamosmasennuksesta. Yksi apukeino on sanottu olevan korvikevalo,kirkasvalolamppuhoito. Mutta nyt alkoi jo kevään odotus, ”kevättä kynttelistä”, sanotaan. Kynttilänpäivän sisältö ja sanoma on, että Jeesus Kristus on maailman valo.

Tänään kynttilänpäivänä muistelemme erästä kohtaamista; muistelemme aikaa, kun Jeesus oli pieni vauva, 40päivän ikäinen. Juutalaisuuteen kuului, että 40pv ajan poikalapsen syntymästä nainen oli rituaalisesti epäpuhdas, jonka jälkeen hänen piti tulla uhraamaan polttouhri ja syntiuhri. Ja oli myös toinen säädös: esikoisena syntynyt poikalapsi piti pyhittää Herralle. Ja niin, sen tähden Maria ja Joosef toimivatja tulivat temppeliin.

Ja siellä tapahtuu merkittävä kohtaaminen. Raamattu, evankelista Luukas kertoo että Hengen johdatuksesta Simeon tuli temppeliin. Huomaatko: Maria ja Joosef tulivat, koska tapa ja perinne velvoittivat, niin heidän täytyi tehdä, he olivat uskollisia Jumalan Sanalle, joka tässä kohtaa Mooseksen laissa tuli esiin. Puolestaan Simeon tuli Hengen johdatuksesta, Jumalan Henki ohjasi häntä, neuvoi häntä. Hän totteli Jumalan Hengen ohjausta niin kuin Maria ja Joosefkin tottelivat Jumalan säätämystä.

Nämä kaksi, tavan vuoksi tuleminen ja Hengen johdatuksen kuunteleminen eivät siisole vastakohtia ja ristiriidassa, kun molemmissa on halu olla kuuliainen Jumalalle.

Kun siis tulet tavan vuoksi kirkkoon, kun luet Raamattua tai rukoilet tavan vuoksi, se kannattaa. Saat kokea sitä kautta siunausta ja johdatusta, ja saatat kokea yllättäviäkin asioita. Kun kuuntelee ja tottelee Jumalan Sanaa, hänen ohjaustaan ja hänen neuvoaan, hänen ääntään, siitä seuraa aina hyviä asioita.

Tässä tapauksessa siitä seurasi tämä tärkeä ja puhutteleva, sukupolvien rajat ylittävä kohtaaminen, josta mekin saamme lukea. Tässä kohtaamisessa sekä Simeon että Maria ja Joosef saavat itselleen ajateltavaa, mietittävää ja kiitettävää.

Simeon saa kokea Jumalan lupauksen täyttyvän; hän saa lopultakin nähdä Herran voidellun. Maria ja Joosef saivat puolestaan ajattelemista Simeonin sanoista, mitä Jumala hänen kauttaan puhui. he ihmettelivät sitä, mitä kuulivat: että Jeesus on valo, hän on kirkkaus koko maailmalle. Simeon näkikin meidän päiviimme asti. Jeesus onkin varsinainen kirkasvalolamppu, oikea ja aito kirkkauden lähde, mitä terveellisintä valohoitoa meille synnin kaamoksessa eläville. Armo loistaa meille Jumalan sanasta 24/7 eli jokaisena päivänä ja 24tuntia vuorokaudessa.

Simeonin pitkä odotus täyttyi. Onko sinulle Jumala antanut jonkun tietyn lupauksen, jonka täyttymistä odotat? Entä mietitkö, että voiko Jumalaan luottaa?

Tämän kysymyksen eteen me kaikki joskus joudumme. Ei ihme jos Simeonkin tätä asiaa joutui pohtimaan odottaessaan lupauksen täyttymistä. Mietimme tällaista, kun sairastumme tai tulee vaikeuksia. Rukoilemme ja pyydämme apua, mutta mitään ei näytä tapahtuvan. Miksi? Kysymme. Eikö Jumala voi tai eikö hän halua auttaa minua ja siinä asiassa, johon apua pyydän? Jumala voi ja hän haluaa. Mutta hän ei aina anna mitä pyydän, ainakaan heti, vaan antaa mitä tarvitsen.

Jumala tahtoo siis antaa meille sitä mitä eniten tarvitsemme. Sen tähden joskus hän ei ehkä pysty antamaan sitä mitä juuri sillä hetkellä toivomme. Jumala toimii näin rakkautensa vuoksi. Hän haluaa antaa meille parasta mahdollista, ns. primaa. Ja tämä ykköslaatu voi tulla meille joskus odotuksen ja kärsimyksenkin ja kivun kautta. Laulussa sanotaan: Vielä kerran merkityksen saavat, kaikki, kaikki lyödyt haavat.

Vaikkei silmä vielä nähdä saata, tuskakin on toivon kasvumaata, Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan kyyneleetkin puhkeavat kukkaan, kivun kautta Jumala luo uutta.

Jumala toimii näin, koska näkee elämämme kokonaisuuden. Hän toimii näin ja ottaa sen riskin, että me suutumme hänelle. Mutta hän vain toivoo, että luotamme häneen, että hän tietää mitä hän tekee meille.

Jeesukseen uskovillakin on siis monia täyttymättömiä toiveita elämässä. Sillä ei usko Jeesukseen ole vastaus ja ratkaisu kaikkeen ajallisissa asioissamme. Usko Jeesukseen ei korvaa niitä asioita joita emme saa. Usko ei auta meitä pääsemäån elämässä helpommalla, siitä mistä aita on matalin.

Joku rukoilee terveyttä sairaudestaan, joku rukoilee puolisoa, joku rukoilee lasta,joku työpaikkaa. Rukousaiheita on niin paljon kuin on ihmisiäkin. Mutta usko Jeesukseen ei siis takaa, että kaikki ongelmat aina ratkeavat aina meille mieluisalla tavalla. Joskus kyllä niinkin käy, kiitos Jumalalle. Mutta uskon kautta voimme saada näkökulman suhtautua asioihin. Uskon kautta voimme saada lohdutusta ja voimaa. Uskon kautta voimme saada jotain parempaa sen tilalle mitä emme saa, sitä Jumalan antamaa primaa. Ja siunaus on siinä, että kiitämme Herraa, vaikka emme saa häneltä mitä haluamme.

Ja jos elämämme olisi helppoa ja yksinkertaista, se olisikin Jumalalta meille karhunpalvelus. Sillä jos kaikki menisi aina niin kuin suunnittelemme ja toivomme itse, me tuskin kasvaisimme ihmisinä, vaan päinvastoin meistä voisi tulla heti kaikki mulle-ihmisiä, hankalia tapauksia. Ja kuitenkin tärkeää asia elämässä on kasvaa ihmisenä; kasvaa uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Paavo Ruotsalainen, körttijohtaja, rukoili Herra tee minut pieneksi että sovin hyvin toisten joukkoon.

Kun Simeon esiteltiin, hänestä sanottiin mm että hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, Kauniisti sanottu? Mistä nähtiin se, että hän oli hurskas, voisi sanoa siis uskovainen. Ehkä hänen olemuksestaan. Siitä säteili jotain kaunista, ja lämpöistä. Hänestä välittyy jo tämän lyhyen kuvauksen kautta lempeyttä ja rakkautta, jonka vain Jumala voi antaa. Olisiko se tullut, jos Jumalan hänelle antama lupaus olisi täyttynyt heti? Odotus, rukous, Jumalan edessä oleminen oli tehnyt hänestä kaunissydämisen. Tärkeintä ei aina ole, että saamme mitä rukoilemme, vaan että rukoilemme. Että käännämme kasvot, sisimpämme, sydämemme Jumalaan päin. Siunaus on jo siinä, että jokin asia saa meidät kääntymään Jumalan puoleen. Se ei ole koskaan turhaa ja vailla merkitystä, vaikka vastaus viipyisi tai tulisi toisenlaisena kuin toivomme.

Jeesus ei siis ole tae ajallisesta menestyksestä. Mutta hän on tie syvälliseen onneen, niin että voimme kokea, että onneni on olla Herraa lähellä.

Ja Jeesus on kyllä täydellinen ja ainut ratkaisu tiettyihin asioihin: nimittäin synti-ja pelastuskysymykseen. Jeesus on sovittanut syntimme. Siksi häneen uskomalla saamme anteeksi syntimme, meidän ei tarvitse kantaa syyllisyyttä, ei turhaa, väärää ja kuviteltua kuin ei myöskään aiheellista ja todellista syyllisyyttä. Olemme vapaat, koska Jeesus tuli syypääksi puolestamme.

Ja Jeesus on myös vastaus siihen, miten pääsemme taivaaseen. Jeesus Hän voitti kuoleman ja siksi joka uskoo häneen, pääsee kerran hänen luokseen taivaan kotiin.Tämä asia on selvä. Ja se on upeaa. Tästä valosta ja näkökulmasta saamme katsoa kaikkia elämämme asioita.

Ja on myös jotain mitä Jumala on meille kaikille aivan varmasti luvannut! Ensinnäkin: Että kaikkien tapahtumien keskellä ja kaikissa vaiheissasi sinun ei tarvitse olla yksin ja oman voimasi varassa. Saat luottaa siihen, että Jumalasi olen sinun kanssasi.

Ja toinen asia: Jumala todella lupaa viedä meidät kerran perille taivaan kotiin.

Lapsuudesta muistan ihanan kuvan: kotini olohuoneen yläikkunasta näkyvä valo näkyi ulos monen sadan metrin päähän. Näin siis jo kaukaa, että kotona on valot, siellä ollaan kotona, siellä odotetaan.

Taivasnäkökulma antaa lohdullisen näkökulman asioihin; taivaskodin valot näkyvät kauas. Ne luovat jo nyt Raamatun Sanan kautta valon askeleillemme ja ne muistuttavat, että meitä odotetaan ja että olemme rakkaita Jumalalle.