Maahamme odotetaan huippukokousta, kahden suurvallan johtajan tapaamista. Tällaisia kokouksia on valmisteltava, mukana seuraa avustajia ja edustajia. Kokousvieraiden majoitus ja tarjoilut ovat huippuluokkaa. Odotamme kokoukselta tuloksia maailmanrauhan ja kansainvälisen yhteistyön alueilla. Aikanaan huippukokous vaihtuu arkisiin ponnisteluihin tavoitteiden saavuttamiseksi.
Entisaikaan saatettiin kokouksia pitää korkeilla paikoilla. Onhan vuorten huippuja helpompi puolustaa mahdollisia häiritsijöitä vastaan. Ja näkeehän vuorelta hyvällä säällä kauas – vaikkapa niille alueille, joita koskevista asioista neuvotellaan tai päätetään.
Korkeiden vuorten huippujen valloittaminen on merkinnyt urheiluhenkisille haastetta, joskin myös monenlaisia vaaroja. Jo kiipeäminen voi olla vaivalloista. Thaimaan luolapoikia ei voitu vapauttaa vuoren pinteestä poraamalla kalliota, vaan syvyyksissä sukeltaen oli mentävä. Toisaalta sitten vuorikin voi kohdata vahvempansa, vaikkapa maanjäristyksessä.
Joka tapauksessa vuori on Raamatussa Jumalan kunnian ja pyhyyden sekä pysyvyyden vertauskuva. Onko korkealla vuorella oleva lähempänä Jumalaa kuin alhaalla maan päällä? Tällainen kysymys voi herätä meilläkin päin – varmaan nyt ainakin Kalajalla, Kilpimäellä tai Rautavuorella. Toki luomakunnan jylhyys puhuttelee meitä. Kauas katsominen herättää kaipuun silmille näkymättömään kaukaisuuteen. Mutta huomaamme myös, miten pieniä olemmekaan kaikkivaltiaan edessä ja kaukana hänestä. Yhteyteen Jumalan kanssa ja hänen kirkkautensa osallisuuteen tarvitaan siis jotakin muuta kuin huikea vuori.
Millainen huippukokous pidettiin päivän evankeliumin mukaan? Siellä oli mukana vain yksi hallitsija, Jumalan kansan Kuningas, herrojen Herra. Seurueeseen kuuluivat opetuslasten edustajina Pietari ja Sebedeuksen pojat – nämä kaksihan pyrkivät kerran kunniapaikalle, Mestarin rinnalle. He saivat kuitenkin opetuksen siitä, millaista tietä kunniaan korotetaan. Pietari toimi majoitusvastaavana, joka tosin heräsi tehtäväänsä vasta kokouksen alettua.
Sitten neuvotteluun tulivat mukaan myös valmistelijat, Mooses ja Elia. Jumala antoi kymmenen käskyä Mooseksen kautta. Mutta valitettavasti me emme kykene noudattamaan niitä. Siksi käskyille jää tehtäväksi osoittaa rikkomuksemme ja näin ajaa meitä etsimään Jumalan anteeksiantoa. Sen puolestaan kuulemme evankeliumista, jossa Kristus on läsnä. Mooseksen laki sisältää lisäksi säädöksiä mm. temppeliuhreista. Me emme ole enää velvollisia toimittamaan tällaisia uhreja. Mutta edelleenkin niitä koskevat säädökset viittaavat Kristukseen ristillä. Hän on ainut Jumalalle kelpaava uhri syntiemme sovittamiseksi.
Jumalan kansan johtajana Mooses itse oli monella tavalla Kristuksen esikuva, viitaten häneen, joka oli tuleva maailmaan. Punaisen meren ylitys, kaste Mooseksen seuraajaksi, viittaa Jeesuksen asettamaan, kristilliseen kasteeseen. Jumalan kansa sai kuulla Kristuksesta myös profeettojen kautta. Kirkastusvuorella näitä edusti Elia.
Huippukokouksilla on tavallisesti kohokohtana suurvaltojen johtajien yhteinen esiintyminen ja yhteinen lausunto. Kirkastusvuorella Jeesuksen, Mooseksen ja Eliaan olemukset kirkastuivat. Ollaanko nyt jo taivaassa, vai mistä on kysymys? Mitä tapahtuikaan ennen Kirkastusvuoren huippukokousta ja sen jälkeen? Pietarin tavoin mekin kaipaamme kirkastusvuorikokemuksia – rauhaa ja iloa. Mutta noin viikkoa ennen Jeesus oli puhunut opetuslapsilleen miten hänen oli kärsittävä, kuoltava ja noustava kuolleista. Jeesus opetti ristin kantamisesta myös opetuslapsen osana.
Heikkouteen suostuminen läpäiseekin Jeesuksen maanpäällisen elämän. Hän syntyi avuttomaksi ihmislapseksi köyhiin oloihin. Hän oli kiusattu ja kärsi kaikessa niin kuin kuka tahansa meistä. Vain välähdyksenomaisesti, ihmetekojen myötä, hän osoitti jumalallista voimaansa. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta. Hänellä oli valta antaa syntejä anteeksi – tehtävä, joka kuuluu yksin Jumalalle.
Jeesuksen kärsimys oli syvimmillään ristille naulittuna: Hän ei tehnyt mitään väärää. Kuitenkin hän kantoi koko maailman syntivelkaa harteillaan ja huusi: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut. Näin tapahtui, ettei meidän tarvitsisi jäädä ikuisesti Jumalan hylkäämäksi.
Mutta juuri tähän alennustilaan on kätkettynä korotus kunniaan ja kirkkauteen. Kaikkihan tapahtui Jumalan mittaamattomasta, itsensä uhraavasta rakkaudesta meitä kohtaan. Ja sitten, Jeesus nousi kuolleista ja istuu nyt taivaan Isän oikealla puolella. Sieltä hän on kerran tuleva toisen kerran maan päälle, mutta ei enää heikkoudessa, vaan kunniassa, voimassa ja kirkkaudessa, tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Häneen uskovien tuomio on lopullinen vapautus synnin ja kuoleman vallasta.
Pietari koki Jumalan kirkkauden ja halusi jäädä siihen. Mutta ei ollut vielä aika. Vaikka usko tuo myötään meillekin kirkastusvuorikokemuksia, emme ole vielä taivaassa. Yleinen ylösnousemus ei ole vielä tapahtunut. Vuorelta on tultava alas: Elämme vielä monenlaisen vajavuuden ja kärsimyksen keskellä. Meitä kutsutaan palvelemaan, joskus raskaissakin tehtävissä. Mutta katumuksen ja uskon myötä saamme maistaa taivasta, rakkautta, rauhaa ja iloa, joita tämä maailma ei voi tarjota. Näin saamme myös uutta voimaa ja rakkautta palvella. Ja kun usko saa säilyä loppuun saakka, pääsemme kerran kirkkauteen. Sinne matkalla on totta: ”Kristus meissä, Jumalan kirkkauden toivo”.
Täällä ajassa Jumalan kirkkaus on siis kätkettyä. Se loistaa sydämiimme Kristuksen ristiltä, Jumalan sanan kautta. Tuon kätketyn kirkkauden voi nähdä aain uskon silmin. Eihän Ristiinnaulittu edusta silmille ja järjelle mitään muuta kuin kärsimystä, kuolemaa, häpeää ja tuomiota, sanalla sanoen pimeyttä. Mutta ylösnousemuksen myötä Jeesuksen kuolemaan on kätkettynä uusi, ikuinen elämä. Jumalan kätketty kirkkaus valaisee sydämemme ja elämämme, ja se leviää kauttamme ympärille, lopulta kaikkialle maailmaan. ”Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan” [2. Kor. 4:6].
Matkalla ikuiselle Kirkastusvuorelle, nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme: