Taidemaalari William Hunt on tehnyt taideteoksen ”kuoleman varjo”. Taulu esittää Jeesusta nuorena puusepän opissa isänsä Joosefin verstaassa. On ilta ja aurinko on painumassa länteen. Jeesus ojentaa uupuneita käsiään verstaan oviaukossa niinkuin me usein pitkän työpäivän päälle teemme. Aurinko jättää Jeesuksen taakse varjon seinälle. Mutta tuo varjo kuvaakin ristillä riippuvaa miestä.
Kuluneen hiljaisen viikon aikana tuo kuoleman varjo Jeesuksen takana on entisestään terävöitynyt. Olemme kulkeneet taas kerran Jeesuksen kärsimyshistorian suurta näytelmää aina Golgatalle asti. Tänä iltana seuraamme tuon tien viimeistä vaihetta ennen kristikunnan mustaa päivää, pitkäperjantaita. Tänään me olemme viimeisellä levähdyspaikalla ennen suurta taistelua, me saamme seurata ensimmäisen ehtoollisen asettamista ja olla itse siitä osalliset.
Tänä iltana, ehtoollisen asettamisen muistoiltana on syytä muistella sakramenttimme perustaa ja mitä Jeesus siitä meille jätti. Ehtoollisen asettaminen tapahtui juutalaisten perinteisellä pääsiäisaterialla auringon laskun jälkeen, illalla. Itse pääsiäisateria sujui Jeesuksen ja opetuslasten kesken ilmeisesti totuttuun tapaan. Ateria aloitettiin katkerilla yrteillä, jotka muistuttivat orjuuden katkeruudesta Egyptin maassa. Aterian pääkohta oli pääsiäislampaan syöminen. Aterialla syötiin happamatonta leipää kuvaamaan sitä kiirettä, jolla Egyptistä lähdettiin. Aterian aikana juotiin kaikkiaan neljä maljaa vedellä sekoitettua punaista viiniä.
Yhtäkkiä Jeesus poikkeaa perinteistä. Leipää ja viiniä jakaessaan hän ei enää puhukaan Egyptistä vapautumisen muistoateriasta, vaan omasta muistoateriastaan. Leipä on hänen ruumiinsa ja viini on hänen verensä. Jeesuksen veressä on perustettu uusi liitto, täydellinen ja muut aikaisemmat liitot ja sopimukset tyhjiksi tekevä. Sen tähden Jeesus muistuttaa, tehkää se minun muistokseni!
Juutalaisille ruumis ja veri merkitsi koko ihmisen olemusta, sillä sielun katsottiin olevan veressä. Kun Jeesus ottaa leivän ja viinin ruumiinsa ja verensä vertauskuvaksi, hän sanoo olevansa ehtoollisen leivässä ja viinissä kokonaan läsnä. Hänen koko olemuksensa on siellä, missä kristillinen seurakunta kokoontuu ehtoolliselle. Liitto Jumalan kanssa oli kyllä tuttu juutalaisille. He tiesivät Jumalan tehneen liiton Mooseksen kanssa ja tuota heille tuttua liittoa vahvisti heille annettu laki ja sen monenlaiset tulkinnat. Liiton merkiksi Jerusalemin temppeli seisoi ja siellä uhrattiin säännöllisesti erilaisia uhreja Jumalalle. Siellä vuodatettiin eläinten verta Jumalan alttarille – veri oli tuttu merkki sekin liitosta.
Mutta tuo kaikki, temppeli, uhrit, verenvuodatus, pyhä papisto ja rituaalit oli pelkkä tulevaisen varjo ja kalpea aavistus. Todellinen ja ainutkertainen uhri oli Jeesuksen uhri Golgatalla. Jeesuksen uhrin jälkeen kaikki muut uhrit ovat käyneet sekä täysin riittämättömiksi että turhiksi. Uusi liitto on perustettu ja sen todistuksena kristillinen seurakunta yhä uudelleen saa jakaa Kristuksen veren pyhässä ehtoollisessa.
Ehtoollisen asettaminen evankeliumien mukaan oli edellyttänyt erilaisia valmisteluja. Jeesus halusi viettää sen opetuslastensa kanssa ilman ulkopuolisia. Jeesus tiesi, että tuo hetki oli viimeinen rauhallinen yhdessäolon hetki ennen hänen kiinniottamistaan ja opetuslasten lauman hajottamista. Kuitenkin tuohon viimeiseenkin yhdessäolon hetkeen lankesi synkkä varjo: ”mutta katso, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä. Sillä ihmisen poika tosin menee pois, niin kuin säädetty on: mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta hänet kavalletaan”. Tässä elämässä ei mikään tule täydelliseksi eikä ehjäksi. Edes Jeesuksen opetuslasten kanssa viettämä viimeinen ateria ei ollut ehyt tilaisuus. Samoin on turha odottaa, että meidän tämän päivän seurakunnissamme mikään olisi tai tulisi täydelliseksi. Usein ihmiset toivovat että kaiken epätäydellisyyden keskellä edes kirkko edustaisi täydellisyyttä. Jotkut ihmiset ovat kirkkomme historiassa kyenneet mielestänsä pystyttämään todellisten pyhien seurakunnan maan päälle mutta totuus on toinen. Pahuus ja pyhyys, uskollisuus ja kavaluus, totuus ja valhe ovat aina läsnä tässä elämässä, meidän kirkoissamme, seurakunnissamme ja meissä itsessämme. Täydellisyys ja eheys toteutuvat vasta siellä missä viinipuun anti ja kaikki muukin on uutta.
Olkoon tämä meitä lohduttamassa tänään ehtoollisella. Kätemme, joka arkisessa elämässä puristuu usein nyrkkiin, saa tänään avautua vastaanottamaan Jeesuksen pyhän ruumiin ja veren. Katkeruudesta tulviva sydämemme saa tänään avautua vastaanottamaan elämän Herran uhrin joka meidänkin edestämme on Jumalan aivoituksen mukaan annettu. Epätäydellisinä me saamme olla osa Jumalan täydellistä pelastussuunnitelmaa.
Jeesusta seurasi syntymästä asti kuoleman varjo. Se ei väistynyt hetkeksikään ja kenties me tiedämmekin Jeesuksen elämästä niin vähän sen tähden, että meidän on tarpeen tietää vain hänen kuolemastaan. Kuoleman varjo seurasi Jeesusta sen tähden, että se sama varjo hellittäisi otteensa meistä itsestämme. Koko Raamattu on oikeastaan yhtä pitkää kärsimyshistoriaa. Se ei ole ihmisen tai ihmisten kärsimyksen historiaa, vaan Jumalan kärsimisen historiaa. Se ei selitä kärsimyksen kipeää ongelmaa mutta se kertoo Jumalan kiintymyksestä luomaansa ja Hänestä langenneeseen ihmisolentoon.
Kärsivän ja tuskaa tuntevan Vapahtajan eteen me saamme tänä iltana polvistua ja tietää, että vaikka oma kärsimyksemme ei meitä yhtään jalostaisi tai auttaisi, niin Kristuksen haavat kuitenkin parantavat meidät.