25.12.2012 JOULUPÄIVÄ
Kauan, kauan ennen Joosefia ja Mariaa oli samanlainen
pariskunta matkalla kohti Betlehemiä.
Tuo pariskunta olivat kantaisä Jaakob ja hänen vaimonsa Raakel.
Tehän muistatte, miten Jaakob oli kerran lähtenyt Harraniin,
jossa hän oli rakastunut Raakeliin.
Jaakob joutui kuitenkin palvelemaan siellä Laabania
peräti 14 vuotta ennen kuin sai Raakelin vaimokseen.
Se oli todellista rakkautta!
Nyt oltiin sitten matkalla Betlehemiin, Jaakob ja Raakel.
Ja aivan samoin kuin Mariankin kohdalla, Raakel odotti vauvaa.
Raamattu kertoo näin:
He lähtivät liikkeelle Beetelistä.
Kun vielä oli vähän matkaa Efrataan,
Raakelin synnytys alkoi, ja siitä tuli hyvin vaikea.
Kun tuskat olivat pahimmillaan, kätilövaimo sanoi hänelle:
Ei hätää, sinä saat taas pojan.
Mutta Raakel oli jo kuolemaisillaan,
ja viime hetkellään hän antoi pojalle nimen Benoni.
Jaakob kuitenkin antoi hänelle nimeksi Benjamin.
Raakel kuoli, ja hänet haudattiin Efratan eli Betlehemin
tien varteen.
Jaakob pystytti patsaan hänen haudalleen,
ja tämä Raakelin hautapatsas on olemassa vielä tänäkin päivänä
(1. Moos. 35:16-20).
– Ja onpa muuten olemassa vielä TÄNÄKIN päivänä.
Se on säilynyt siellä Betlehemin tien vieressä noin 3700 vuotta!
Tämä kertomus Jaakobista, Raakelista ja heidän pojastaan ei
varmaan ole Raamatussa sattumalta.
Se kertoo Jeesuksen esivanhemmista ja heidän kohtalostaan.
Mutta samalla noilla tapahtumilla on hämmästyttäviä yhtymäkohtia
jouluevankeliumin kanssa.
Molemmat pariskunnat tulivat samaa tietä.
Molemmat olivat matkalla Betlehemiin.
Molemmat odottivat lasta, poikalasta.
Molemmille oli Jumala antanut lupauksen lasten syntymästä.
– Ja hyvin samoilla paikoilla tuli molemmille synnyttämisen hetki.
Joosefin rakas vaimo, Maria, selvisi synnytyksestä.
Jaakobin rakas vaimo, Raakel, sen sijaan kuoli synnytykseen.
Ajatelkaapa, miltä Mariasta on mahtanut tuntua,
kun he tulivat Raakelin haudalle?
He nimittäin varmasti kulkivat tuon haudan ohi,
sillä tie Betlehemiin kulki aivan sen sivuitse.
Miltä tuntui odottavasta äidistä, kun hänen esiäitinsä
on tuolla paikalla kuollut synnytykseen.
– Ja nyt Maria itse oli viimeisillään raskaana.
Aivan varmasti on pelon tunteiden täytynyt hiipiä hänen mieleensä:
Entä jos minäkään en selviä synnytyksestä?
Entä jos minutkin haudataan Betlehemiin?
– Mutta Jumalan tarkoitus oli Marian kohdalla erilainen kuin
Raakelin kohdalla. Marian piti olla poikansa rinnalla koko tämän
elämän ajan. Ja Marian piti vielä ristin juurella ja jopa puutarhahaudalla
seistä poikansa vierellä.
Hämmästyttäviä ovat myös lasten nimet.
Raakel päätti viime hetkillään antaa pojalleen nimeksi BENONI.
Tuo nimi tarkoittaa vaivan poika tai tuskan poika tai kärsimyksen poika.
– Ajatelkaa, kuinka hyvin tuo nimi olisi sopinut myös Jeesukselle.
Hänkin oli todella hyljeksitty, ihmisten torjuma, kipujen mies ja
sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois…
Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin, että hänet lävistettiin. (Jes 53).
– Näinhän Jesaja kuvasi tulevaa Messiasta.
Jeesus oli todella kärsimyksen poika ja tuskan poika.
Hän sai kärsiä kaiken sen rangaistuksen, jonka me ihmiset
olemme ansainneet omilla synneillämme.
Se tuotti Hänelle suunnatonta tuskaa.
Hän oli Benoni.
Mutta Jeesus oli myös BENJAMIN.
Se tarkoittaa sananmukaisesti oikean käden poika eli onnen poika.
Juuri tuon kärsimyksen kautta Jeesus asetettiin Isänsä oikealle
puolelle, oikean käden pojaksi. Istuu Jumalan, Isän Kaikkivaltiaan oikealla
puolella, sanoo uskontunnustuskin.
Jeesuksesta tuli onnen poika.
Ja Hän tekee onniteltavaksi eli autuaaksi kaikki ne,
jotka uskovat Kristukseen ja tulevat kastetuiksi Häneen.
Meistäkin tulee onnen poikia ja onnen tyttäriä Jeesuksen kärsimyksen
ansiosta.
Mutta ei tässä vielä kaikki.
Kertomus Jaakobista, Raakelista ja Benjaminista on meille
tärkeä muustakin syystä.
Tuo kertomus nimittäin jatkuu näin:
Sitten Israel (eli Jaakob) lähti matkaan ja pystytti telttansa
Migdal-Ederin tuolle puolen (1. Moos. 35:21).
– Merkityksettömältä kuulostava jae,
jossa on kuitenkin syvä sisältö.
Kirkkoisä Hieronymos asui 300-luvulla Betlehemissä.
Itse asiassa hän asui Jeesuksen syntymäluolassa ja
käänsi siellä Raamattua latinaksi.
Hieronymos tunsi tuon seudun kuin omat taskunsa ja
hän kertoo, että Migdal-Eder oli Betlehemin itäpuolella,
noin kahden kilometrin päässä.
– Ollaan siis edelleenkin hyvin lähellä Betlehemiä ja
Benjaminin syntymäpaikkaa.
Migdal-Eder tarkoittaa suomeksi KARJATORNI tai laumatorni
Se oli siis saanut nimensä tornista, joka oli rakennettu karjan,
siis lähinnä lampaiden kaitsemista varten.
Tornista saattoi tarkastella maastoa laajemmalti ja
sieltä näki hyvin, jos petoeläimet olivat lähestymässä lampaita.
Karjatornista sai myös suojaa kovalla tuulella tai kylmällä ja
sateisella ilmalla. Se oli siis paimenten tukikohta.
Saattoi hyvin olla, että Jeesuksen syntymäyönä paimenet
olivat juuri tuolla Migdal-Ederissä, karjatornin luona.
Syksyn pimeydessä ja kylmyydessä he etsivät suojaa sen
kupeelta. Tuonne kolkkoon pimeyteen ilmestyi sitten yhtäkkiä
se enkeli, joka kuulutti ilosanoman kaikelle kansalle:
Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.
Hän on Kristus, Herra.
Daavidin kaupungin eli Betlehemin, vaimeat tuikut näkyivät
hyvin tuonne paimenten kedolle ja karjatornille.
Sinne paimenten piti nyt kiireesti lähteä katsomaan tuota
äsken syntynyttä Vapahtajaa ja Herraa.
Tuskan poikaa, josta tulisi kerran onnen poika.
***
Karjatorni ei kuitenkaan ollut vain tuo Betlehemin paimenten
suojapaikka.
Vanhassa testamentissa sillä on myös tärkeä vertauskuvallinen
merkitys.
Miikan kirjassa nimittäin ennustetaan, että aikojen lopusta näin
(Miika 4:1 KR):
Ja sinä KARJATORNI, tytär Siionin kukkula!
Sinä saat takaisin entisen valtasi,
tytär Jerusalemin kuninkuuden.
Ja nyt miksi sinä ääneen vaikeroit?
Eikö sinulla ole kuningasta,
onko sinun neuvonantajasi kadonnut,
koska kipu on vallannut sinut kuin synnyttäjän?
Vääntelehdi vain kouristuksissasi, tytär Siion,
niin kuin synnyttäjä,
sillä sinut on lähdettävä ulos kaupungista ja
asuttava kedolla … (Miika 4:8-10a).
Ja sitten tuo upea profetia:
Sinä Betlehem, sinä Efrata,
sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa!
Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija.
Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana.
Herra jättää Israelin vain siksi ajaksi, kun synnyttäjä synnyttää
… Hänen valtansa ulottuu maan ääriin saakka (Miika 5:1-2a, 3b).
Taas tuo sama karjatorni, Migdal-Eder,
jonka me kohtasimme jo Jaakobin kertomuksessa.
Miikan ennustuksessa karjatornista tulee Israelin kuninkuuden
vertauskuva. Kansa on hukassa kuin lampaat ilman paimenta,
koska karjatorni on sortunut.
Tarvitaan uusi paimen, joka pystyttää karjatornin ja
ottaa taas lauman hoitoonsa ja suojaansa.
Juuri näin juutalaiset rabbitkin tulkitsivat tuota Jaakob-kertomuksen
karjatornia, Migdal-Ederiä.
He sanoivat, että tuo karjatorni tarkoittaa paikkaa, josta käsin
Messias-kuningas ilmestyy aikojen lopulla (Hansen, Ja tapahtui… s. 126).
Ajatelkaa: Juuri tuolla karjatornilla ilmoitetaan kaikelle kansalle,
että Messias eli Kristus-kuningas on syntymässä.
Siellä Karjatornin kaupungissa, Betlehemissä,
tuo ihmeellinen hallitsija kerran syntyi.
Synnyttäjä vääntelehti vaivoissaan,
mutta saattoi maailmaan Jumalan Pojan.
Hänen juurensa olivat ikiaikojen takana, Jumalan
iankaikkisuudessa, ennen aikojen alkua.
Hän tuli olemaan Jumalan Israelin tosi kuningas,
Daavidin juuriverso.
Hän syntyi hallitsemaan kaikkia kansoja ja
koko maanpiiriä.
Kerran hänen jalkojensa alle olisi alistettu kaikki,
myös vihollisista viimeinen, kuolema (1. Kor. 15:25-27).
Betlehemin paimenet ovat meille vahva kuva siitä,
mikä tulisi olemaan tuon joulun lapsen tehtävä.
Hän tuli kokoamaan Israelin huoneen kadonneet
lampaat (Matt 15:46).
Jeesus on niin kuin nuo kedon paimenet, jotka yötä päivää
ovat lampaitten luona.
Hetkeksikään he eivät päästä silmistään noita avuttomia
ja suojattomia luontokappaleita.
Sillä ilman paimenta ei yksikään lammas pysy hengissä
montaakaan hetkeä luonnon keskellä:
Se nääntyy nälkään ja janoon, eksyy hengenvaarallisiin paikkoihin
ja päätyy petoeläinten kitaan.
Siksi juuri paimen on kaikkein parhaimpia kuvia siitä,
kuka ja millainen on tuo Betlehemissä syntynyt Jumalan Poika.
Ja Jeesus on pystyttänyt tänne maailman kedolle oman
KARJATORNINSA.
Tuo torni tarkoittaa Kristuksen kirkkoa, seurakuntaa.
Se on meidän näköalapaikkamme, josta me näemme
lähestyvät pedot.
Se on meidän suojapaikkamme maailman myrskyjen keskellä.
Tänne karjatorniin myös me apupaimenet saamme tulla
etsimään suojaa tuiskulta ja tuiverrukselta.
***
Näin ihmeellinen on Jumalan sana.
Selvät linjat Jaakobista Joosefiin, Raakelista Mariaan,
Benjaminista Jeesukseen.
Karjatorni 1. Mooseksen kirjassa, profeettojen ennustuksissa,
Jeesuksessa ja aikojen lopulla.
Yhtenäinen Jumalan ilmoitus pelastuksesta,
jonka keskuksena on Jeesus Kristus.
Hänen pyhä syntymänsä, tuskallinen kuolemasta ja
riemullinen ylösnousemuksensa.
Mitään ei tapahdu sattumalta ja Jumalan tarkan suunnitelman mukaan.
Ja koko tuon tarkan suunnitelman tarkoitus on siinä,
että tuo kärsimyksen poika ja onnen poika, Jeesus,
saisi antaa sinun syntisi anteeksi,
ottaa sinut omakseen,
ja viedä perille maailmankaikkeuden suurimpiin juhliin.